Kuuden euron pizzat
12.1.2011 00:12 Abdirahim "Husu" Hussein 114 kommenttia
Viime viikolla ravintola-alan kartellitoimijat nostivat julkisuudessa tapetille ravintola-alaan liittyvän ”harmaan talouden”. Erityisesti kartellipomot olivat huolissaan kuuden euron pizzoista, jotka eivät kuulemma voi olla kannattavia jos kaikki tehdään by the book. Matkailu- ja Ravintolapalvelujen toimitusjohtaja Timo Lappi jopa innostui laskemaan pizzahinnan sisältämät kulut Uudelle Suomelle.
Kulut jakautuvat kartellipomon mukaan seuraavasti: työvoimakulut €2,19, raaka-aineet €2,07, arvonlisävero €0,69, muut kiinteät kulut €0,48 ja vuokrat €0,57. Luvut löytyvät Uuden Suomen asiaa koskevasta artikkelista täältä.
En ole koskaan pitänyt pizzeriaa enkä tunne alaa kovinkaan hyvin. Yrittäjänä silmääni osuu kuitenkin kaksi asiaa: ensinnäkin työvoimakuluja ei voi laskea kiinteinä kuluja, koska niiden osuus riippuu myynninvolyymista ja toiseksi, raaka-aineiden osuus myyntituotteen loppuhinnasta on aika korkea. Onko näissä MaRan lisenssipizzoissa käytetty parmankinkkua ja luomujuustoa vai miten suhde on saatu noin korkeaksi? Raaka-aineiden osuus verottomasta hinnasta (€5,31) olisi 39%.
Kun kotona pystyy kuitenkin tekemään pizzan alle kahden euron, miten tukkuja käyttävä yrittäjä ei pystyisi saamaan kustannuksia alemmaksi? Kartellipomo taitaa liiotella tahallaan.
Arvonlisäveron osuus on sekin laskettu aivan väärin, koska kansalainen joka laskee omalla laskimellaan hintaa pizzalle ei välttämättä tiedä sitä faktaa, että arvonlisävero maksetaan yhden kerran. Kaikista palveluista ja koneista jotka yritykseen on ostettu alvillisina saa arvonlisävero-osuuden vähentää myyntituotteen alvista. Nämä ovat usein 23 prosentin alv-kannalla.
Sitten on muutama fakta, jotka osoittavat kartellipomon puhuvan aivan täyttä paskaa. Tuskin mikään ravintola elä pizzasta vaan myyntiin kuuluu niin juomia kuin alkoholiakin. Samalla tavalla tuskin huoltamoyrittäjäkään pelkästä bensasta pystyisi elämään, siinä ohessa myydään kahvia, pullaa, iltapäivälehtiä, öljyjä, huoltopalveluja ja sen sellaista.
Yhtälailla yrittäjälle ei voida laskea mitään tuntipalkkaa, se mikä jää viivan alle kulujen ja verojen jälkeen on tuloa. Ei Suomessa ole helppoa työllistää itseään ja muita.
Uuden Suomen jutussa oli kuitenkin yksi fakta joka pisti silmään. Siinä todettiin, että Suomessa on yhteensä noin 10 000 ravintolayritystä, joista vain 1500 kuuluu MaRaan. Yleensä ohjenuorana työehtosopimusten yleissitovuudelle on pidetty sääntöä, että puolet työnantajista ja puolet työntekijöistä tulee alalla olla järjestyneitä, jotta työehtosopimus olisi yleissitova.
Jos kerran ainoastaan 15% ravintolayrittäjistä kuuluu työnantajakartelliin eikö työehtosopimus tulisi olla aivan tavallinen eikä yleissitova? Vaikka uudessa työsopimuslaissa tätä ei luekaan, tuskin korkeimman oikeuden linjaus 70-luvulta on muuttunut aivan pätemättömäksi. Ei kuulosta yhtään edustavalta että vain joka seitsemäs työnantajista on järjestäytyneitä.
Yksi seitsemästä siis päättää mitä ne muut kuusi saavat tehdä ja millä hinnalla palkata.
Tässä jutussa haiskahtaa myös sellainen maahanmuuttajavastainen asenne, että kuulutte meidän kartelliin tai lähdette pois. Viestihän on asiakkaille: näissä pizzoissa on jotain epäilyttävää, jolleivat ole meidän kartellin lisenssioimia ja ryöstöhinnoittelemia.
Jonkun ravintoloitsijan kannattaisi viedä tämä työehtosopimus oikeuteen, jotta nähdään onko se yleissitova sopimus lainkaan. Minä taas lupaan eduskunnassa tehdä parhaani, että tavallisen, kovatöisen ja perheestään huolehtivan ravintolayrittäjän puolia pidetään. Niin maahanmuuttajien kuin suomalaistenkin. Kartellipomoille ei pidä antaa periksi.
--
Jos haluat puolustaa yrittäjyyttä, vapautta ja järkevää politiikkaa voit liittyä Facebookissa kannatusryhmääni täällä. Kotisivuni löydät taas täältä.
http://abdirahim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57759-kuuden-euron-pizzat
12.1.2011 00:12 Abdirahim "Husu" Hussein 114 kommenttia
Viime viikolla ravintola-alan kartellitoimijat nostivat julkisuudessa tapetille ravintola-alaan liittyvän ”harmaan talouden”. Erityisesti kartellipomot olivat huolissaan kuuden euron pizzoista, jotka eivät kuulemma voi olla kannattavia jos kaikki tehdään by the book. Matkailu- ja Ravintolapalvelujen toimitusjohtaja Timo Lappi jopa innostui laskemaan pizzahinnan sisältämät kulut Uudelle Suomelle.
Kulut jakautuvat kartellipomon mukaan seuraavasti: työvoimakulut €2,19, raaka-aineet €2,07, arvonlisävero €0,69, muut kiinteät kulut €0,48 ja vuokrat €0,57. Luvut löytyvät Uuden Suomen asiaa koskevasta artikkelista täältä.
En ole koskaan pitänyt pizzeriaa enkä tunne alaa kovinkaan hyvin. Yrittäjänä silmääni osuu kuitenkin kaksi asiaa: ensinnäkin työvoimakuluja ei voi laskea kiinteinä kuluja, koska niiden osuus riippuu myynninvolyymista ja toiseksi, raaka-aineiden osuus myyntituotteen loppuhinnasta on aika korkea. Onko näissä MaRan lisenssipizzoissa käytetty parmankinkkua ja luomujuustoa vai miten suhde on saatu noin korkeaksi? Raaka-aineiden osuus verottomasta hinnasta (€5,31) olisi 39%.
Kun kotona pystyy kuitenkin tekemään pizzan alle kahden euron, miten tukkuja käyttävä yrittäjä ei pystyisi saamaan kustannuksia alemmaksi? Kartellipomo taitaa liiotella tahallaan.
Arvonlisäveron osuus on sekin laskettu aivan väärin, koska kansalainen joka laskee omalla laskimellaan hintaa pizzalle ei välttämättä tiedä sitä faktaa, että arvonlisävero maksetaan yhden kerran. Kaikista palveluista ja koneista jotka yritykseen on ostettu alvillisina saa arvonlisävero-osuuden vähentää myyntituotteen alvista. Nämä ovat usein 23 prosentin alv-kannalla.
Sitten on muutama fakta, jotka osoittavat kartellipomon puhuvan aivan täyttä paskaa. Tuskin mikään ravintola elä pizzasta vaan myyntiin kuuluu niin juomia kuin alkoholiakin. Samalla tavalla tuskin huoltamoyrittäjäkään pelkästä bensasta pystyisi elämään, siinä ohessa myydään kahvia, pullaa, iltapäivälehtiä, öljyjä, huoltopalveluja ja sen sellaista.
Yhtälailla yrittäjälle ei voida laskea mitään tuntipalkkaa, se mikä jää viivan alle kulujen ja verojen jälkeen on tuloa. Ei Suomessa ole helppoa työllistää itseään ja muita.
Uuden Suomen jutussa oli kuitenkin yksi fakta joka pisti silmään. Siinä todettiin, että Suomessa on yhteensä noin 10 000 ravintolayritystä, joista vain 1500 kuuluu MaRaan. Yleensä ohjenuorana työehtosopimusten yleissitovuudelle on pidetty sääntöä, että puolet työnantajista ja puolet työntekijöistä tulee alalla olla järjestyneitä, jotta työehtosopimus olisi yleissitova.
Jos kerran ainoastaan 15% ravintolayrittäjistä kuuluu työnantajakartelliin eikö työehtosopimus tulisi olla aivan tavallinen eikä yleissitova? Vaikka uudessa työsopimuslaissa tätä ei luekaan, tuskin korkeimman oikeuden linjaus 70-luvulta on muuttunut aivan pätemättömäksi. Ei kuulosta yhtään edustavalta että vain joka seitsemäs työnantajista on järjestäytyneitä.
Yksi seitsemästä siis päättää mitä ne muut kuusi saavat tehdä ja millä hinnalla palkata.
Tässä jutussa haiskahtaa myös sellainen maahanmuuttajavastainen asenne, että kuulutte meidän kartelliin tai lähdette pois. Viestihän on asiakkaille: näissä pizzoissa on jotain epäilyttävää, jolleivat ole meidän kartellin lisenssioimia ja ryöstöhinnoittelemia.
Jonkun ravintoloitsijan kannattaisi viedä tämä työehtosopimus oikeuteen, jotta nähdään onko se yleissitova sopimus lainkaan. Minä taas lupaan eduskunnassa tehdä parhaani, että tavallisen, kovatöisen ja perheestään huolehtivan ravintolayrittäjän puolia pidetään. Niin maahanmuuttajien kuin suomalaistenkin. Kartellipomoille ei pidä antaa periksi.
--
Jos haluat puolustaa yrittäjyyttä, vapautta ja järkevää politiikkaa voit liittyä Facebookissa kannatusryhmääni täällä. Kotisivuni löydät taas täältä.
http://abdirahim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57759-kuuden-euron-pizzat
Vastaukset 2
Vanhimmat
tämän bisneksen:
http://xt-agency.com/index.php?lang=fi
Up