Mikä harmittaa elämässäsi?

on kaikenmaailman turhat kyselijät tällä uutiskeskustelupalstalla, jotka eivät ole kyenneet lukemaan edes palstakuvausta palstan nimen alta..

Minun ei tarvitse miettiä tulevaisuutta.
Olen Kok Kesk Vihr ja Rkp palveluksessa. Olemme myös Freiherrejä ja vapaamuureita.
Suomalaiset veronmaksajathan ne meidän elämät maksaa.


Täällä Imran ja muut loiset

Harmittaa että lopetin lukion kesken.
HArmittaa että lopetin nyrkkeilyn kesken.
Harmittaa kun en uskaltanut pyytää erästä tyttöä ulos...vaikutti kivalta, tosin nykyäänkin seurustelen hienon naisen kanssa...


Mutta!

Jos en olisi lopettanut lukiota, en olisi välttämättä tässä missä nyt. En välttämättä seurustelisi ihanan naiseni kanssa, enkä välttämättä olisi edes töissä.

Nyrkkeilyn lopettaminen harmittaa enemmän...tosin, olen umpisokea niin ei siitäkään mitään olisi tullut.

Kun Fortum on taas tekemässä (tai tehnyt jo) lämpötoiminnalla jotakin kikkastemppuja,jolla johtajat repäisevät valtion(siis meidän)taskusta joko optioina tai sitten ostavat sen muodostetun yhtiön pilkkahintaan itselleen.Olen seurannnut sitä toimintaa hyvin,hyvin läheltä ja huomaan että se on tehty nyt näennäisesti tuottamattomaksi ja siten se myydään halvalla.Oikeasti se on todella kannattavaa toimintaa jos hoidetaan edes keskinkertaisesti.

Kyllä minua niin harmittaa. Jos luette tämän te jotka tiedätte kuka minä olen niin myykää minullekin muutama osake.

Olen vähän yli 50v ihan normaali, siisti, oppinut ja nätti nainen,mutta sairastin rintasyöpää, nyt vielä kehollisesti puolikas ennenkuin saan piilotetun silikonin. Tukihenkilöinä tässä sairaudessani ovat sukulaiset ja ystävät .Asun yksin,mutta kaipaan miesseuraa. Tapailenkin ja kirjoittelen miehien kanssa, mutta kun kerron syövästä tapaamiset loppuu siihen.Näinkö paljon ulkonäkö merkitsee miehille?Fiksuudellako tässä sairaudessa ei ole mitään merkitystä. Harmittaa tosi rajusti eilen, nyt ja huomennakin.

Tein lumitöitä; tiputin pakkaslunta parvekkeemme kaiteelta kuudennesta kerroksesta. Pihalla, parvekkeen alla on nurmikenttä eikä mitään kulkuväylää. Katselin välillä alas ; ketään ei näkynyt. Ja luotin onneen "Ei tapahdu mitään!" Ei olisi tarvinnut kuin pyytää puolisoani alas katsomaan että onnettomutta ei tapahdu. Suraavalla kerralla olen järkevämpi. Ei synny syyllistä oloa.

- Mikään ei ole pysyvää ja kaikki katoaa aikanaan.
- Kaikessa on mukana negatiivinen inhimillisyys ja vaikka ymmärränkin sen, olen silti itse liian inhimillinen.
- Ihmiset valittavat aivan turhista asioista, koska aina pitää olla jotakin valitettavaa.
- Ikuista onnea ei voi saavuttaa.
- Harmittaa muutenkin ihmiset yleensä ja sen jälkeen koko maailmankaikkeus.

Harmittaa oma tyhmyys ja valinnat!!

olen tyytyväinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä, mutta Suomi harmittaa. Suomi oli vielä n 10 vuotta
sitten isänmaani. Sitten poliitikot Lipposen johdolla myivät Suomen EU-mafialle. Sen jälkeen olen ollut
koditon ja maaton.

Turha se on menneitä harmitella! Eletään nykyhetkessä!

Mua harmittaa ihan kamalasti sellaiset ihmiset, jotka tekevät toisista ihmisistä arvion omien ahtaitten, jämähtäneitten, rajoittuneitten ajatustensa ja asenteittensa pohjalta. Jotka eivät niiden perusteella anna toisille tilaa olla vapaasti omansa laisia, persoonallisuuksia, aitoja sellaisia kuin ovat. Erilaisuus pelottaa tai inhottaa tai - jotain - eikä muitten toisenlaisia tapoja, maneereita, juttuja, ties mitä ... jakseta hyväksyä, niitä ei suvaita. Omat tavat ja olemiset ovat vissiin niin loistavia, että muille ei tartte antaa arvoa.

Näillä sivuillakin sellaisia tyyppejä on paljon mutta täällä se ei haittaa mitään. Oikeassa elämässä tällaiset tapaukset voivat pilata monta hyvää juttua, kehityskelpoista ideaa, suunnitelmia ja unelmia. Vain ja ainoastaan siksi, että mielen ahtaus ei anna lupaa toisille olla sellaisia kuin oikeasti onvat; toisen laisia, erilaisia.

Harmittaa, kun ei ole rohkeutta ja taitoa repäistä ja lähteä tästä Etelä-Suomen ruuhkasta ja työpaikasta johonkin, jossa tuntisi arvokkuutta ja työniloa. Lisäksi harmittaa, kun nykyisin pitäisi näyttää aina huipputyytyväiseltä ja hehkuttaa onneaan. Oltaisiin vain tyyniä ja rauhallisia, annettaisiin toisille tilaa elää ja vähän kohteliaisuutta ympärille, pieniä sanoja: "huomenta, kiitos, anteeksi". Niitä voisi jakaa paljon herkemmin, eivät kärsi inflaatiota. Lisäksi harmittaa, jos itse huomioi toiset ja saa ei-oota, ja , jos väsähtäneenä tylyydestä ei yhden kerran jaksa esim. tervehtiä kovaäänisesti, kyllä sitten huomautellaan: "mikä sinulla nyt on?"

Harmittaa myös tämä pitkä ja pimeä ja luminen talvi. Ei sovi itselleni yhtään. Mutta ilahduttaa: aurinko on noususuunnassa, vuosi paranee koko ajan.

Hieman asian vierestä: Poliittisessa päätöksenteossa kokonaistilanteen hallintaa ei ole. Valtion ja ihmisten rooli on hämärtynyt, tukirakenteiden hävittäminen ja toisaalta väärinkäyttö, huonojen ja vajaiden päätösten jälkeen vastuun siirtäminen alemmille portaille/työntekijöille, näköalaton tulevaisuuskäsitys, näpertely epäolennaisten asioiden parissa, rahan tuhlaus ylä- ja väliportaisiin ja johdannaisrakenteisiin: nämä harmittavat.

Avaudu nyt ihan itse!
Kykenetkö?

Minua harmittaa kun en käynyt katsomassa ihanaa kissaa,ja muutaman päivän päästä se kuoli :( minun piti menna uimaan vaikka olisi pitänyt mennä kattoon kissaa !!!

ettei mitään rajaa, mutta tällä hetkellä eniten se, että olen nuori keskivaikeaa masennusta sairastava ihminen. Yritän selviytyä opiskelusta ja elämästä siinä missä muutkin, mutta esimerkiksi tänään olen niin uuvuksissa että voisin vaan vajota sänkyyn ja jäädä sinne. Arvatkaa vielä onko rankkaa käydä koulua, jossa vain kaksi ihmistä tietää mielenterveysongelmastani, ja joudun esittämään vahvaa ja enkä halua että muut saavatkaan tilastani tietää. Pelkään hirveästi leimaantumista.

Harmittaa, että talouteni on niin päin persusta masennuksen takia. Aloitin psykoterapian joku aika sitten, ja eipä se ole halpaa vaikka Kela osan korvaakin. Lääkkeetkin maksaa rahaa. Ja arvatkaa saako opiskelija mitään lisätukea tuollaisiin menoihin? Ei. Sitä vartenhan on opintolaina !

Harmittaa, että minun kohdalleni on pitänyt sattua niin monta sairauden lopulta laukaissutta asiaa. Esimerkiksi vanhempien välinpitämättömyyttä, vuosikausien koulukiusaamista, isosiskon kuolema ja voimakas yksinäisyys. Ja jotkut (kuten isäni) ovat tietysti sitä mieltä, että masentuminen on omaa heikkouttani. Omaa syytä kaikki.

Harmittaa, että kun vaan ajattelenkin tällä hetkellä elämääni, sydäntä puristaa.

kukin tapahtuma historiallisesti omansa

Tällä palstalla keskustellaan uutistapahtumista.

Olen aina harmitellut kun en ole kironnut typeriä kyseliöitä.
Nyt teen sen PERKELE.

Mene oikealle palsta? Aika hauska juttu.

asunnottomuus, seksittömyys, rahattomuus .kaikki jatkunut vuosia