Olen 25-vuotias nainen, joka on aina kärsinyt huonosta muistista, joka näkyy eniten oppimisessa. Olen viime aikoina alkanut epäillä, ettei muistini taida olla aivan normaali...Esimerkiksi minun on vaikeaa muista mitä olen edellisenä päivänä syönyt tai tehnyt, puhumattakaan esim. viikko sitten tapahtuineista asioista.
Jos joku sanoo minulle jotain, asiat häipyvät muistista nopeasti, vaikkapa keskustelut ystävien kanssa. Kun yritän myöhemmin muistella, en muista puoliakaan asioista, vaikka ne olisivat koskeneet jotain tärkeää aihetta.
Kun vastaan tekstiviestiin, minun täytyy tarkistaa monta kertaa viesti, että varmasti muista, mitä siinä sanottiin. Samoin lukiessa koulukirjaa/ihan tavallista kirjaa, minun pitää jatkuvasti ponnistella, että muistaisin, mitä hetki sitten juonessa tapahtui.
Koulussa joudun ponnistelemaan kohtuuttomasti oppimisen eteen. Ala-aste sujui kohtuullisen ongelmitta (paitsi matematiikan suhteen) mutta yläasteella koulu muuttui rankaksi. Jouduin kertaamaan kappaleita ja sanoja yhä uudestaa ja uudestaan, että ne menisivät päähän. Koekappaleet jouduin lukemaan 5-6 kertaa läpi sekä tankkaamaan tiettyjä lauseita jopa yli 10 kertaa, jotta olisin oppinut. Keskiarvoni tästä huolimatta jäi tasan kahdeksaan, vaikka pari kymppiäkin lukuaineista tuli.
Lukiossa oppiminen oli tietysti entistä vaikeampaa ja koekappaleita jouduin lukemaan jopa 7-8 kertaa, että olisin oppinut ja yksityiskohtien pänttäämiseen meni todella paljon aikaa. Kaikki ystäväni selvisivät parilla lukukerralla...Tässä vaiheessa elämä alkoi jo olla todella masentava, kun tunsi itsensä idiootiksi.
Tietyt sanat eivät jää päähän millään (kielet) vaikka tankkaisin yli 10 kertaa ja vaikka väliaikaisesti muistaisin ne, siitä huolimatta ne unohtuvat nopeasti...
Lopulta selvitin lukion 3.5 vuodessa tasan 75 kurssilla keskiarvon ollessa 7.6 ja C:n paperit, paitsi englannista B. Nyt opiskelen perustutkintoa ja edelleen oppimiseeni menee enemmän aikaa kuin muilla. Amiksen pitäisi olla helppo, etenkin kun on yo-linjalla mutta minulle se ei ole, vaikka ala on mieluinen.
Toiset oppivat kerrasta tai parista, minulla menee vähintään 4-5 kertaa, että kykenen sisäistämään asiat. Olen kokeillut käyttää erilaisia muistitekniikoita huonolla menestyksellä. Ne tuntuvat vaivalloisilta opetella ja tämä stressaa entisestään minua.
Minulla ei ole todettu masennusta eikä mitään fyysistä vikaa (on testattu). Lääkärin mielestä muistini on normaali, kun kerta olen lukion pystynyt kaikesta tuskasta huolimatta suorittamaan...Nukun 8-9 tuntia yössä ja syön kohtuu terveellisesti plus liikun melkein päivittäin. Elämäntapojen en siis usko vaikuttavan tähän ongelmaan.
Onko muistissani oikeasti vikaa vai olenko vain tyhmä? Voisiko kyseessä olla ns. työmuistin kapeus ja miten sen pystyisi selvittämään? Kiitokset vastaajille!
Jos joku sanoo minulle jotain, asiat häipyvät muistista nopeasti, vaikkapa keskustelut ystävien kanssa. Kun yritän myöhemmin muistella, en muista puoliakaan asioista, vaikka ne olisivat koskeneet jotain tärkeää aihetta.
Kun vastaan tekstiviestiin, minun täytyy tarkistaa monta kertaa viesti, että varmasti muista, mitä siinä sanottiin. Samoin lukiessa koulukirjaa/ihan tavallista kirjaa, minun pitää jatkuvasti ponnistella, että muistaisin, mitä hetki sitten juonessa tapahtui.
Koulussa joudun ponnistelemaan kohtuuttomasti oppimisen eteen. Ala-aste sujui kohtuullisen ongelmitta (paitsi matematiikan suhteen) mutta yläasteella koulu muuttui rankaksi. Jouduin kertaamaan kappaleita ja sanoja yhä uudestaa ja uudestaan, että ne menisivät päähän. Koekappaleet jouduin lukemaan 5-6 kertaa läpi sekä tankkaamaan tiettyjä lauseita jopa yli 10 kertaa, jotta olisin oppinut. Keskiarvoni tästä huolimatta jäi tasan kahdeksaan, vaikka pari kymppiäkin lukuaineista tuli.
Lukiossa oppiminen oli tietysti entistä vaikeampaa ja koekappaleita jouduin lukemaan jopa 7-8 kertaa, että olisin oppinut ja yksityiskohtien pänttäämiseen meni todella paljon aikaa. Kaikki ystäväni selvisivät parilla lukukerralla...Tässä vaiheessa elämä alkoi jo olla todella masentava, kun tunsi itsensä idiootiksi.
Tietyt sanat eivät jää päähän millään (kielet) vaikka tankkaisin yli 10 kertaa ja vaikka väliaikaisesti muistaisin ne, siitä huolimatta ne unohtuvat nopeasti...
Lopulta selvitin lukion 3.5 vuodessa tasan 75 kurssilla keskiarvon ollessa 7.6 ja C:n paperit, paitsi englannista B. Nyt opiskelen perustutkintoa ja edelleen oppimiseeni menee enemmän aikaa kuin muilla. Amiksen pitäisi olla helppo, etenkin kun on yo-linjalla mutta minulle se ei ole, vaikka ala on mieluinen.
Toiset oppivat kerrasta tai parista, minulla menee vähintään 4-5 kertaa, että kykenen sisäistämään asiat. Olen kokeillut käyttää erilaisia muistitekniikoita huonolla menestyksellä. Ne tuntuvat vaivalloisilta opetella ja tämä stressaa entisestään minua.
Minulla ei ole todettu masennusta eikä mitään fyysistä vikaa (on testattu). Lääkärin mielestä muistini on normaali, kun kerta olen lukion pystynyt kaikesta tuskasta huolimatta suorittamaan...Nukun 8-9 tuntia yössä ja syön kohtuu terveellisesti plus liikun melkein päivittäin. Elämäntapojen en siis usko vaikuttavan tähän ongelmaan.
Onko muistissani oikeasti vikaa vai olenko vain tyhmä? Voisiko kyseessä olla ns. työmuistin kapeus ja miten sen pystyisi selvittämään? Kiitokset vastaajille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jännä juttu ettei sinulle lukivaikeudesta ole puhuttu.
Eli kysymykseesi:
Et ole tyhmä, kärsit todennäköisesti vaivasta joka varsin yleinen maailmalla. Naisille se on tosin harvinaisempaa, mutta asian arvellaan johtuvan siitä, että naiset puurtavat enemmän saavuttaakseen tyydyttyvän tuloksen. Miehet taas luovuttavat herkemmin, jolloin vaiva on helpompi todeta.
Itse kärsin lukivaikeudesta. Lukeminen on vaikeaa ja hidasta. Oikeinkirjoitus ei suju eikä kielten opiskelusta oikein tule mitään, koska sanat eivät jää päähän.
Käytännössä vaivaan ei ole lääkettä, mutta kun vaiva on todettu niin oppimismenetelmiä voidaan hioa jolloin tekeminen ei ole niin työlästä. Lukiossa esim olisit saannut erityisopetusta helposti ja YO-kirjoituksiin luonnollisesti pistehelpotukset.
Laita hakuun Lukivaikeus niin saat lisää selvyyttä asiasta. Väittäisin sen sinulla olevan, mutta tietenkään en ole pätevä diagnoosin tekemiseen.
Kuitenkaan älä syytä itseäsi tyhmäksi. Sitä et ainakaan ole.
Itseasiassa minut on muutamaankin otteeseen testattu lukihäiriön varalta ja olen aina saanut huipputulokset testeissä - mikään ei siis viittaa siihen. Olen myös aina ollut hyvä kirjoittamaan, yksi luokkani parhaista ja opettajilta on tullut kehuja. Siksi en voikaan ymmärtää, mistä tämän muistin heikkous voisi johtua. Ristiriitaiselta jotenkin tuntuu, että kirjoittaminen sujuu vaivatta, mutta muistiinpainaminen tuottaa ongelmia...Neurologille lääkäri ei lähetettä anna kun ei kuulemma ole mitään vikaa ja itsellä ei varaa toistaiseksi :/ En oikein tiedä, mitä tässä sitten voisi tehdä.
Varaa aika neurologisen tutkimukseen, sieltä se selviää, samoin mahdollinen apu asiaan