Mitä yhteistä on joulupukilla, hammaspeikolla ja Venäjän hyökkäyksen uhalla? Niistä kaikista puhutaan lapsille jotta vaikutettaisiin käyttäytymiseen. Viimeisestä tosin puhutaan paljon vanhemmille lapsille, 15-19 vuotiaille. Se käyttäytyminen jota halutaan, on armeijan suorittaminen ja siten armeijan oletettu vaikutus. Mutta siitä seuraa myös käyttäytymistä jota juuri kukaan ei halua: väkivaltaa, venäläisvastaisuutta, ulkomaalaisvastaisuutta.
Vastaava ilmiö on maailmalla ties kuinka monen maaparin kanssa. Esimerkkinä voisi olla Pakistan ja Intia.
Näytetään vaativan täydellistä varmuutta, jonkinlaista metafyysistä varmuutta siitä ettei naapurimaa koskaan tai 40 vuoden sisällä hyökkää, varautumisen kanssa tai ilman varautumista. Elämässä on monia riskejä joiden toteutuminen ja realisoituminen voisi olla katastrofaalista, ja jotka riskit silti otetaan ilman huomiointia. Naapurimaan hyökkäys ja miehitys on joskus syytä siirtää huomioitujen riskien joukosta ei-huomioitujen joukkoon, jotta vapautetaan resursseja joilla joku huomioitu riski voidaan huomioida paremmin tai huomioida joku riski jota ei ole aiemmin huomioitu.
Hyökkäyksen mahdollisuus joko huomioidaan tai ei, hyökkäykseen joko varaudutaan tai ei varauduta, kukkulalle joko hyökätään tai ei hyökätä, välimuodot eivät ole mielekkäitä. Jos Venäjän hyökkäyksen riski alenee 5%, pitäisikö puolustusbudjettia alentaa noin 5%? (Jos kukkulalle on 5% parempi hyökätä, pitääkö hyökätä 5% enemmän?) Ei, vaan jos riski tippuu jonkun kynnyksen alle, puolustusbudjettia tai tarkemmin sanottuna puolustukseen suunnattuja resursseja tai puolustuksen aiheuttamaa rasitusta Suomelle pitää alentaa "äkkirynnäköllä" luokkaa 90%. Poliittinen järjestelmä ei välttämättä ole kykenevä niin äkkinäisiin liikkeisiin. Budjetteja muutellaan muutama prosentti vuodessa. Ja ikäänkuin eduskunta kommunikoi armeijan kanssa vain budjetin kautta.
Jos eduskunta antaa armeijalle pelkän budjettipäätöksen sijasta tai ohella sotilaskäskyn ja päätöslauselman, että Venäjän hyökkäykseen varautuminen lopetetaan, silloin armeijassa on yht'äkkiä paljon porukkaa, ehkä 90% varusmiehistä, joilla ei ole enää mitään syytä olla armeijassa. Vaistomainen toimintalinja olisi edetä hitaasti & rauhallisesti ja odottaa palveluskausien loppua, mutta looginen toimintalinja olisi lähettää kaikki turha väki kotiin niin nopeasti kuin on teknisesti ja - voisiko sanoa - taktisesti mahdollista.
Kaikkialla maailmassa vähintään upseereille ja turvallisuuspolitiikan tutkijoille ja ehkä myös sotilasammattihenkilöille ja tiedusteluväelle pitää antaa takeet ettei maailmanrauhan edistyminen pudota henkilökohtaista tulotasoa.
Vastaava ilmiö on maailmalla ties kuinka monen maaparin kanssa. Esimerkkinä voisi olla Pakistan ja Intia.
Näytetään vaativan täydellistä varmuutta, jonkinlaista metafyysistä varmuutta siitä ettei naapurimaa koskaan tai 40 vuoden sisällä hyökkää, varautumisen kanssa tai ilman varautumista. Elämässä on monia riskejä joiden toteutuminen ja realisoituminen voisi olla katastrofaalista, ja jotka riskit silti otetaan ilman huomiointia. Naapurimaan hyökkäys ja miehitys on joskus syytä siirtää huomioitujen riskien joukosta ei-huomioitujen joukkoon, jotta vapautetaan resursseja joilla joku huomioitu riski voidaan huomioida paremmin tai huomioida joku riski jota ei ole aiemmin huomioitu.
Hyökkäyksen mahdollisuus joko huomioidaan tai ei, hyökkäykseen joko varaudutaan tai ei varauduta, kukkulalle joko hyökätään tai ei hyökätä, välimuodot eivät ole mielekkäitä. Jos Venäjän hyökkäyksen riski alenee 5%, pitäisikö puolustusbudjettia alentaa noin 5%? (Jos kukkulalle on 5% parempi hyökätä, pitääkö hyökätä 5% enemmän?) Ei, vaan jos riski tippuu jonkun kynnyksen alle, puolustusbudjettia tai tarkemmin sanottuna puolustukseen suunnattuja resursseja tai puolustuksen aiheuttamaa rasitusta Suomelle pitää alentaa "äkkirynnäköllä" luokkaa 90%. Poliittinen järjestelmä ei välttämättä ole kykenevä niin äkkinäisiin liikkeisiin. Budjetteja muutellaan muutama prosentti vuodessa. Ja ikäänkuin eduskunta kommunikoi armeijan kanssa vain budjetin kautta.
Jos eduskunta antaa armeijalle pelkän budjettipäätöksen sijasta tai ohella sotilaskäskyn ja päätöslauselman, että Venäjän hyökkäykseen varautuminen lopetetaan, silloin armeijassa on yht'äkkiä paljon porukkaa, ehkä 90% varusmiehistä, joilla ei ole enää mitään syytä olla armeijassa. Vaistomainen toimintalinja olisi edetä hitaasti & rauhallisesti ja odottaa palveluskausien loppua, mutta looginen toimintalinja olisi lähettää kaikki turha väki kotiin niin nopeasti kuin on teknisesti ja - voisiko sanoa - taktisesti mahdollista.
Kaikkialla maailmassa vähintään upseereille ja turvallisuuspolitiikan tutkijoille ja ehkä myös sotilasammattihenkilöille ja tiedusteluväelle pitää antaa takeet ettei maailmanrauhan edistyminen pudota henkilökohtaista tulotasoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.