Miten valkoisten armahduslakia osattiin soveltaa oikein eli miten tutkittiin ja selvitettiin oliko joku valkoisen isäntämiehen tekemä köyhän naapurin murha liittynyt mitenkään kansalaissotaan kuten armahduslaki edellytti. Käsittääkseni maassa ei tutkittu viranomaisten toimesta ainoatakaan tapausta kun rikas oli tappanut tai ryöstänyt köyhän, missä päin maata tahansa se olikaan tapahtunut.
Lain soveltaminen meni siten puhtaasti varallisuuden mukaan. Jos köyhä oli tappanut rikkaan niin se oli automaattisesti punakapinaa ja köyhä teloitettiin lähimpään monttuun.
Rahako ratkaisi vai mikä ratkaisi koska rikkaitten tekemiä murhiahan ei otettu missään vaiheessa edes tutkintaan. Miten siis voitiin tietää liittyikö se sotaan vai oliko ihan normaali siviilirikos eli esim. henkilökohtainen kosto tms?
Lain soveltaminen meni siten puhtaasti varallisuuden mukaan. Jos köyhä oli tappanut rikkaan niin se oli automaattisesti punakapinaa ja köyhä teloitettiin lähimpään monttuun.
Rahako ratkaisi vai mikä ratkaisi koska rikkaitten tekemiä murhiahan ei otettu missään vaiheessa edes tutkintaan. Miten siis voitiin tietää liittyikö se sotaan vai oliko ihan normaali siviilirikos eli esim. henkilökohtainen kosto tms?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyseisen lain valkopykälä kuuluu seuraavasti:
"5) Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätettäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta."
Miten valkoisten ympäri maan tekemät tuhannet murhat käytiin läpi ja katsottiin täyttyykö kunkin osalta lain vaatimus? Vai riittikö se kun isäntämies tai isohkon talon aikamiespoika oli murhaajana niin sillä katsottiin lain vaatimuksen täyttyvän. Eikös sellainen olisikin ollut hieman väärin, vai mitä valkoiset?
Miten on mahdollista, että laissa sanotaan valkoisista: "ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen". Valkoretardithan ovat koko ajan näissä keskusteluissa inttäneet miten kaikki, siis AIVAN KAIKKI, tapahtui voimassa olevien lakien mukaan. Lain teksti kuitenkin vihjaa selvästi, että näin ei kuitenkaan ole ollut.
Onkin ihmeellistä että valkoisen eduskunnaan säätämässä laissa on mukana punikkien valeita. Mitäs valkoretardit tähän sanoo?
edes ylipäätään tarvittiin? Miksi semmonen säädettin? Palvelukseen kelpaamattomien kruununraakkien tekemien "tutkimusten" mukaanhan raakuksia tekivät pelkästään punaiset. Heidätkö sillä piti armahtaa?
esivanhempien armaahtamiseen. Kun ei niistä ollut rintamalle lähtijöiksi, oli pelkuri tai lattajalka, niin koettivat kunnostautua kylissään ampumalla torppareita takaapäin selkään.
Heidät oli niistä jo armahdettu. Tosin osaa rangaistu. Tietysti piti armahtaa myös lailisuuden palauttaneet voittajat, jos jollekin olisi tullut mieleen syyttää heitä kapinan kukistamisesta.
Armahduslaki valkoisille lahtareille teki murhaamisesta laillista. Punaisille annettiin vähän rippeitä malliksi.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/165_1.html
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta 7.12.1918.
Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta.
Annettu Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
Tämän vuoden lokakuun 30 päivänä antamallani päätöksellä myönnettiin osanotostaan rikolliseen kapinaan, jonka tarkoituksena oli maan laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoaminen, ehdottomaan vapausrangaistukseen enintään neljäksi vuodeksi tuomituille oikeus päästä ehdonalaiseen vapauteen. Jotta vieläkin osa tuomittuja saisi tilaisuuden palata hyödylliseen ja rauhalliseen toimintaan yhteiskunnassa ja koskei valtion turvallisuus enää vaadi kaikkien niiden rankaisemista, joilla ei ole ollut johtavaa asemaa kapinaliikkeessä, määrään minä, Valtioneuvoston esityksestä ja sen vallan nojalla minkä maan perustuslait korkeimman vallan haltialle myöntävät, seuraavaa:
1) Se erinäisin rajoituksin ja edellytyksin myönnetty rangaistuksen lieventäminen mahdollisimman nopean ehdonalaiseen vapauteen laskemisen kautta, joka korkeimman vallan haltian lokakuun 30 päivänä 1918 antamalla päätöksellä on suotu valtiorikosoikeuksien enintään neljän vuoden vapausrangaistukseen tuomitsemille henkilöille, on samanlaisin rajoituksin ja edellytyksin tuleva niidenkin hyväksi, jotka mainitut tuomioistuimet lainvoimaisilla päätöksillä ovat tuominneet tahi vastedes tuomitsevat taikka joiden rangaistukset Valtiorikosylioikeus alistamisen jälkeen tahi armahtamalla on vahvistanut tahi vastedes vahvistaa enintään kuuden vuoden ehdottomaksi vapausrangaistukseksi.
Sanotussa päätöksessä määrätty kymmenen vuoden aika on nyt puheena olevissa tapauksissa laskettava tästä päivästä.
2) Niiden rangaistusvankien vapausrangaistus, jotka lokakuun 30 päivänä 1918 annetun päätöksen viimeistä edellisessä kappaleessa mainituista syistä jäävät osattomiksi siinä tahi edellä olevan 1 kohdan suomasta ehdonalaisesta vapaudesta, on alennettava kolmannella osalla.
3) Valtiorikosoikeuden päätöksellään ankarampaan kuin edellä 1 kohdassa mainittuun rangaistukseen tuomitseman henkilön rangaistus on alennettava siten, että kuolemanrangaistus vaihdetaan elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi; elinkautinen kuritushuonerangaistus muunnetaan kuritushuoneeksi kahdeksitoista vuodeksi, sekä määräajaksi, yli kuuden vuoden, määrätty vapausrangaistus alennetaan kolmannella osalla.
4) Tänä vuonna puhjenneeseen kapinaan liittyneiden henkilöiden syyttäminen valtiopetoksesta tahi maanpetoksesta taikka rikoksesta julkista viranomaista tai yleistä järjestystä vastaan tahi yleistä vaaraa tuottavasta rikoksesta tahi sellaisesta rikoksesta toisen vapautta vastaan, kuin Rikoslain 25 luvun 1, 9 tai 10 §:ssä sanotaan, kotirauhan rikkomisesta tai laittomasta kotietsinnästä taikka rikoksesta toisen omaisuutta vastaan on raukeava, ellei heitä ole vielä pantu syytteeseen sanotuista rikoksista. Tästä yleisestä armahduksesta jäävät kuitenkin osattomiksi ne, jotka ovat olleet edellä mainittujen rikoksien yllyttäjinä taikka joilla kapinaliikkeessä on ollut johtava asema tahi jotka ovat tekeytyneet syypäiksi murhapolttoon tahi avunantoon sellaiseen rikokseen tai sen yritykseen, niin myös ne, jotka ovat paenneet maan ulkopuolelle eivätkä vielä ole palanneet.
5) Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätättäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta.
6) Jos joku ennen maaliskuuta 1917 on tehnyt joko valtiorikoksen tahi muun rikoksen yksinomaan valtiollisista syistä, olkoon syyte sellaisesta rikoksesta sekä siitä tuomittu rangaistus rauennut.
7) Edellä määrätty syytteestä vapauttaminen ei estä asianomistajaa eikä hänen oikeudenomistajaansa ajamasta vahingonkorvauskannetta lain mukaan.
Valtioneuvostolla on valta tarpeen tullen antaa tätä päätöstä koskevia selityksiä.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
P. E. Svinhufvud.
Oikeusministeri Karl Söderholm..
Tuossa on esimerkki "taannehtivasta lainsäädännöstä". Punaisin pidettyjä oli jo ammuttu tuhansitatin ja vasta sitten säädettiin lakia...
Lisäksi suunniteltiin suomalaisten lähettämistä Saksan suolakaivoksiin orjatyöhön. Osa vangeista oli jo kuskattu valmiiksi Suomenlinnaan laivausta odottelemaan. Samoin myöskin Tammisaari oli Hangon satamaa lähellä...
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_1.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/67_1.html
Suomen painettu asetuskokoelma 67/1918 s. 1.
Laki valtiorikosoikeuksien tuomitsemain rangaistusten täytäntöönpanosta.
Annettu Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §.
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla. Sellaisen oikeuden tuomitsema vapausrangaistus voidaan panna täytäntöön myöskin pakkotyönä vastaavana aikana.
,,,,Punaisin pidettyjä oli jo ammuttu tuhansitatin ja vasta sitten säädettiin lakia...
tosiaankin kun punaisia oli erilaisin menetelmin tapettu taistelujen ulkopuolelle jo n. 27 000. Se on virallisista tilastoista luettavissa, epäilyksittä.
Yhtään juttua ei liene koko Suomessa 7.12.18 mennessä nostettu varakkaita murhaajia vastaan, että siinä mielessä koko armahduslain 5:s pykälä oli täysin turha. Heidäthän oli käytännössä jo armahdettu.
Mielenkiintoista ja historiassa käsittelemätöntä onkin se, että kun laki edellytti murhan tms. liittyvän jotenkin ns. kapinaan niin miten se asia todettiin valkomurhaajien kohdalla kun ainoatakaan juttua ei tutkittu. No tietenkin siten, että kun tai jos tunnettu tappaja oli pitäjän isäntiä tai isäntien poikia tai kuului muuhun porvaristoon niin vallesmannit eivät koskeneet sellaisiin henkilöihin. Eivätkä olisi koskeneetkaan vaikka lain pykälää 5 ei olisi koskaan laadittu. Että siinä mielessä kyseinen pykälä on lain irvikuva mutta niin kuvaavaa valkoiselle laillisuudelle sillä eivät suinkaan kaikki varakkaitten tuona vuonna tekemät murhat liittyneet millään tavalla ns. kapinan tukahduttamiseen. Oli tuhansittain yksityisiä kostoja.
eli kapinaan syyllistyneet rikolliset, niin pitihän armahtaa myös lain ja järjestyksen palauttaneet voittajat. Mitä ihmettelemistä siinä?
Punaisia ei suinkaan armahdettu missään vaiheessa koska heitä tapettiin taistelujen ulkopuolella ja alueilla, joilla taisteluja ei edes käytykään, n. 27 000. Sellaista lukua minä en kutsuisi armahtamiseksi mutta valkoisillahan onkin ihan oma matematiikkansa.
Sotavankilaitos lakkautettiin 15.9. 18 ja vankileireistä muodostettiin pakkotyölaitoksia. Vankeja oli jäljellä noin 23 000. Pääosalle oli määrätty 1-3 vuoden tuomio pakkotyölaitoksessa. Vankileiriellä oli annettu noin 500 kuolemantuomiota, joista 113 oli toimeenpantu.
Vapauttaminen jatkui niin, että vuoden lopussa vankeja oli 6 700. Heidätkin armahdettiin myöhemmin.Kaikkiaan eri vaiheissa vapautettuja oli noin 75 000, kun aseelliseen kapinaan osallistuneita tai sitä tukeneita oli noin 100 000. Siis kapinallisten ylivoimainen enemmistö armahdettin.
Taistelujen ulkopuolella punaisia surmattiin noin 8 000. Heistä huomattava osa teloitettiin oikeusistuinten päätöksillä.
Korpin on turha vaihtaa nikkiä, kun valeet ja tietämättömyys pysyy entisenä.
lain säätämistä. Yhtään valkoisten tekemää murhatekoa ei ollut tutkinnassa joulukuussa -18 kun laki säädettiin. Eli heidät olisi kyllä armahdettu ilman lakiakin mikä oli itsestään selvää jo alusta alkaen. Ei kai kukaan vakavissaan kuvitellut heitä aiottavan rankaista.
>Yhtään valkoisten tekemää murhatekoa ei ollut tutkinnassa joulukuussa -18 kun laki säädettiin.<
Koska valkoiset niin kärkkkäästi vetosi lakiin ja punaisten nousemisesta laillista valtaa vastaan, niin nyt kävikin niin, että ammuttujen punaisten omaiset teki satoja kanteluja silloiselle oikeuskanslerille, jonka nimikkeenä taisi olla tuolloin Oikeustoimituskunnan päällikkö. Nämä kaikki kantelut olisi pitänyt tutkia laillisessa järjestyksessä ja jakaa sitten tuomiotkin. Valkoisilla oli valtava tarve saada pöytä puhtaaksi ja sen teki tämä armahduslaki joulukuun 7. 1918.
Joulukuu 7. päivä 1918
Korkeimman vallan haltian päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta ....165
Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/32_4.html
Kuinka monta taannehtivaa lakia Suomessa on säädetty?
Tiedän vain kaksi, tämä armahduslaki ja sotasyyllisyyslaki.
Onko muita?
Taannehtiva armahduslaki pitäisi mitätöidä, se on säädetty perustuslain vastaisesti.