Hei!
Olen 37 vuotias nainen. Ja juomisvuosia noin kuusi takana. En jaksa selittää syitä tai seurauksia. Olen alkoholisti ja sillä siisti.
Olen käynyt viisi kertaa katkolla (niitä viiden päivän) no sama juominen jatkunut viimestään viikon päästä. Vaikka joka kerta pyhästi luvannut ETTÄ NYT SE ON LOPPU!
Noin parisen kuukautta sitten katkaisu tehtiin psyk. osastolla. Alkoi jo olla noita mielenterveysongelmia, lääkkeiden väärinkäyttöä, masennusta jne.
Nyt olen ollut siitä lähtien täysin raitis!
Kaveripiiri piti kokonaan vaihtaa ja hetkessähän se ei käy..joten paljon on tätä yksioloa.
Ainoat joihin pidän yhteyttä ovat raittiit ja uskovaiset vanhempani. Asuvat suht lähellä, joten useamman kerran vkossa tapaan/joudun tapaamaan heitä. Hyvä, etteivät ole alkometriä hommanneet, että varmasti tietävät,että nollat puhallan.
Nyt tuntuu, ettei mikään riitä.
Kuinka monet vuodet sain kuulla, aiheestakin, tuosta juomisestani. Nyt kun olen raittiuteni alkumetreillä äitini haluaa minun osallistuvan hengellisiin tilaisuuksiin( tulla uskoon niin, että perseestäkin lentäis enkelit), hänen harrastuksiinsa, jotka eivät olenkaan ole minun makuuni. Kun kieltäydyn, alkaa sota.
Muutama päivä sitten lupaa kysymättä oli hommannut erään harrastusvälineen, jotta voisimme yhdessä harrastaa. Kun vaan ei mene mutsille jakeluun, ettei kiinnosta. No jostain saanut päähänsä, että olen narsistinen luonne..tuli ihan puun takaa koko homma!!Oli printannut asiaa koskevaa matskua, joihin minun nyt pitäisi perehtyä ja tunnustaa, että kyllä, olet äiti rakas oikeassa, tuokin minulla varmasti on. Mitä voisimme asialle tehdä?
Äiti on aina ollut dominoiva luonne. Hän tietää näköjään parhaiten mikä milloinkin olen.
Koskaan en ole kelvannut äidilleni sellaisena kun olen. Joko olen ollut liian laiha, lihava, pukeutunut, meikannut huonosti. Muistissani on vikaa..no hän itse on reilusti yli 70 vuotias..joka muistaa miten sattuu asioita.
Luulisi hänen ja isän olevan onnellisia, että alko on poissa elämästäni. Mutta ei. Olen viallinen pentu, jolla on ongelmia ja jos ei ole niin googletetaan sitten..aina siellä jotain löytyy joka sopii minuun ja jolle ehdottomasti on tehtävä jotain.
Alan olla tosi täynnä tätä hommaa.
Olen viettänyt niin rajua elämää, että nyt kun nuo vuodet ovat ohi, voisin nukkua vaan. Elimistö kaipaa lepoa ja työtön kun olen, niin kenelle kuuluu nukunko kolmen tunnin päikkärit. Kaikesta tehdään niin vaikeeta!
Mutta kun pitää mennä viimestään klo 10.30 syömään ts tarkastukseen olenko juonut. Ymmärrän huolen retkahtamisesta,mutta uskonasioiden tuputtaminen ketuttaa tosissaan.
Aijon liittyä AA-kerhoon. Mutta just nyt olen väsynyt ja ryypätessäni moni käytännön asia jäi hoitamatta, että siinäkin voimavaroja kuluttava tekijä.
Mitä tehdä? Miksi mikään ei riitä?
Mietinkin sitä, että onko äidin pakko kehittää ongelmia (tosin toi alko oli ihan oma juttu), jotta saa päteä, ohjata laitoksiin, soitella ilman lupaani milloin mihinkin, jotta minut saataisiin johonkin laitokseen tungettua? Jotta hän saa viimesinä vuosinaa vielä kerran päsmäröidä elämääni. Korostan, että hän ei ole mikään hoivavietistä kärsivä vaan hänen on pakko dominoida, määrätä ja hallita.
Minulla ei ole todettu kun keski-vaikea masennus, alkoholin ja lääkkeiden haitallinen käyttö. Kukaan lääkäreistä ei ole koskaan maininnut mitään narsismiin viittavaa tai mitään muutakaan.
Eli mitä teen, kuinka toimin?
Olen 37 vuotias nainen. Ja juomisvuosia noin kuusi takana. En jaksa selittää syitä tai seurauksia. Olen alkoholisti ja sillä siisti.
Olen käynyt viisi kertaa katkolla (niitä viiden päivän) no sama juominen jatkunut viimestään viikon päästä. Vaikka joka kerta pyhästi luvannut ETTÄ NYT SE ON LOPPU!
Noin parisen kuukautta sitten katkaisu tehtiin psyk. osastolla. Alkoi jo olla noita mielenterveysongelmia, lääkkeiden väärinkäyttöä, masennusta jne.
Nyt olen ollut siitä lähtien täysin raitis!
Kaveripiiri piti kokonaan vaihtaa ja hetkessähän se ei käy..joten paljon on tätä yksioloa.
Ainoat joihin pidän yhteyttä ovat raittiit ja uskovaiset vanhempani. Asuvat suht lähellä, joten useamman kerran vkossa tapaan/joudun tapaamaan heitä. Hyvä, etteivät ole alkometriä hommanneet, että varmasti tietävät,että nollat puhallan.
Nyt tuntuu, ettei mikään riitä.
Kuinka monet vuodet sain kuulla, aiheestakin, tuosta juomisestani. Nyt kun olen raittiuteni alkumetreillä äitini haluaa minun osallistuvan hengellisiin tilaisuuksiin( tulla uskoon niin, että perseestäkin lentäis enkelit), hänen harrastuksiinsa, jotka eivät olenkaan ole minun makuuni. Kun kieltäydyn, alkaa sota.
Muutama päivä sitten lupaa kysymättä oli hommannut erään harrastusvälineen, jotta voisimme yhdessä harrastaa. Kun vaan ei mene mutsille jakeluun, ettei kiinnosta. No jostain saanut päähänsä, että olen narsistinen luonne..tuli ihan puun takaa koko homma!!Oli printannut asiaa koskevaa matskua, joihin minun nyt pitäisi perehtyä ja tunnustaa, että kyllä, olet äiti rakas oikeassa, tuokin minulla varmasti on. Mitä voisimme asialle tehdä?
Äiti on aina ollut dominoiva luonne. Hän tietää näköjään parhaiten mikä milloinkin olen.
Koskaan en ole kelvannut äidilleni sellaisena kun olen. Joko olen ollut liian laiha, lihava, pukeutunut, meikannut huonosti. Muistissani on vikaa..no hän itse on reilusti yli 70 vuotias..joka muistaa miten sattuu asioita.
Luulisi hänen ja isän olevan onnellisia, että alko on poissa elämästäni. Mutta ei. Olen viallinen pentu, jolla on ongelmia ja jos ei ole niin googletetaan sitten..aina siellä jotain löytyy joka sopii minuun ja jolle ehdottomasti on tehtävä jotain.
Alan olla tosi täynnä tätä hommaa.
Olen viettänyt niin rajua elämää, että nyt kun nuo vuodet ovat ohi, voisin nukkua vaan. Elimistö kaipaa lepoa ja työtön kun olen, niin kenelle kuuluu nukunko kolmen tunnin päikkärit. Kaikesta tehdään niin vaikeeta!
Mutta kun pitää mennä viimestään klo 10.30 syömään ts tarkastukseen olenko juonut. Ymmärrän huolen retkahtamisesta,mutta uskonasioiden tuputtaminen ketuttaa tosissaan.
Aijon liittyä AA-kerhoon. Mutta just nyt olen väsynyt ja ryypätessäni moni käytännön asia jäi hoitamatta, että siinäkin voimavaroja kuluttava tekijä.
Mitä tehdä? Miksi mikään ei riitä?
Mietinkin sitä, että onko äidin pakko kehittää ongelmia (tosin toi alko oli ihan oma juttu), jotta saa päteä, ohjata laitoksiin, soitella ilman lupaani milloin mihinkin, jotta minut saataisiin johonkin laitokseen tungettua? Jotta hän saa viimesinä vuosinaa vielä kerran päsmäröidä elämääni. Korostan, että hän ei ole mikään hoivavietistä kärsivä vaan hänen on pakko dominoida, määrätä ja hallita.
Minulla ei ole todettu kun keski-vaikea masennus, alkoholin ja lääkkeiden haitallinen käyttö. Kukaan lääkäreistä ei ole koskaan maininnut mitään narsismiin viittavaa tai mitään muutakaan.
Eli mitä teen, kuinka toimin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaan mene rohkeesti AA-ryhmään, mieluiten tänään, jos lähelläsi sellainen on.
itsari parantaa deekun