Ihan oikeasti sitten, minne on ihmisten tavat kadonneet? Kukaan ei enää ota huomioon muita aina vaan minä itte. Muutettiin 3 päivää sitten omistus kerrostaloon hyvällä alueella. Tiedettiin jo ennen muuttoa, että meidän yläkerrassa asuu äiti ja lapsia. Ajateltiin, että kerta meitä ennen vanhat ihmiset on tässä asuneet, ei
niistä voi meteliä lähteä, vanhat ihmiset ei siedä sitä. Nyt kolmen päivän asumisen jälkeen tekisi mieli lähteä hevon kuuseen. Yläkerrassa kaksi vanhempaa lasta pelaa wii:llä jotain pomppimispeliä ja n. 3-vuotias juoksee kantapääjuoksua koko ajan taukoamatta. Ajattelin, että käyn nätisti kysymässä josko voisi pikkuisen rajoittaa sitä juoksemista ja hyppimistä sisällä. Yläkerran äiti tähän, ettei hän voi tehdä mitään asialle. Ja, että hiljaisuus alkaa vasta klo 23. Lähtiessäni nainen huusi perääni, että odotappas kun itselläs on lapsia. Todella töykeä akka. Lasten ei kuulu riehua ja juosta ympäri taloa. Minusta kerrostaloasumiseen kuuluu se, että otetaan muut huomioon. En usko, että yläkerran täti arvostaisi sitä, että lasten mentyä nukkumaan klo 20-21 luukuttaisin musiikkia vahvistimen kautta niin että bassosta tärisee heillä lattiat eikä lapset saa nukuttua?
olen 21-vuotias, eikä minulla ole lapsia. Ymmärrän sen, että ikinä et saa lapsia istumaan hiljaa paikallaan koko päivää. Välillä lapset riehaantuu, eikä sille oikeasti voi mitään. Sisällä juoksemisen kieltäminen on lapsellekkin parempi ettei satu mitään. Ymmärrän senkin, että wiin pelaaminen on hauskaa, mutta rajansa kaikella. Kuuluu ajatella muitakin, eikä vain sitä omaa hauskaa. Mikä tässä siis on niin vaikeaa?
Todella ikävää, että jo ensimmäisten päivien aikana menee naapureiden kanssa sukset ristiin, mutta mielestäni kotona kuuluu saada olla rauhassa, eikä taukoamatta juoksemista ja hyppimistä voida laskea elämän perusääniin.
niistä voi meteliä lähteä, vanhat ihmiset ei siedä sitä. Nyt kolmen päivän asumisen jälkeen tekisi mieli lähteä hevon kuuseen. Yläkerrassa kaksi vanhempaa lasta pelaa wii:llä jotain pomppimispeliä ja n. 3-vuotias juoksee kantapääjuoksua koko ajan taukoamatta. Ajattelin, että käyn nätisti kysymässä josko voisi pikkuisen rajoittaa sitä juoksemista ja hyppimistä sisällä. Yläkerran äiti tähän, ettei hän voi tehdä mitään asialle. Ja, että hiljaisuus alkaa vasta klo 23. Lähtiessäni nainen huusi perääni, että odotappas kun itselläs on lapsia. Todella töykeä akka. Lasten ei kuulu riehua ja juosta ympäri taloa. Minusta kerrostaloasumiseen kuuluu se, että otetaan muut huomioon. En usko, että yläkerran täti arvostaisi sitä, että lasten mentyä nukkumaan klo 20-21 luukuttaisin musiikkia vahvistimen kautta niin että bassosta tärisee heillä lattiat eikä lapset saa nukuttua?
olen 21-vuotias, eikä minulla ole lapsia. Ymmärrän sen, että ikinä et saa lapsia istumaan hiljaa paikallaan koko päivää. Välillä lapset riehaantuu, eikä sille oikeasti voi mitään. Sisällä juoksemisen kieltäminen on lapsellekkin parempi ettei satu mitään. Ymmärrän senkin, että wiin pelaaminen on hauskaa, mutta rajansa kaikella. Kuuluu ajatella muitakin, eikä vain sitä omaa hauskaa. Mikä tässä siis on niin vaikeaa?
Todella ikävää, että jo ensimmäisten päivien aikana menee naapureiden kanssa sukset ristiin, mutta mielestäni kotona kuuluu saada olla rauhassa, eikä taukoamatta juoksemista ja hyppimistä voida laskea elämän perusääniin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.