Miten mormonit suhtautuvat niihin, jotka eroavat tai erotetaan joukostanne? Kartetaanko heitä?
Ovatko sukulaiset heidän kanssaan tekemisissä, entä oma perhe?
Onko teillä se ainoa oikea totuus?
Miten suhtaudutte niihin (erityisesti kirkon jäseniin), jotka kyseenalaistavat oppinne?
Ovatko sukulaiset heidän kanssaan tekemisissä, entä oma perhe?
Onko teillä se ainoa oikea totuus?
Miten suhtaudutte niihin (erityisesti kirkon jäseniin), jotka kyseenalaistavat oppinne?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos englanti sujuu niin tässä linkki sivulle jossa kriittisesti mormonismia ajatelleet henkilöt kertovat omat tarinansa.
http://www.exmormonscholarstestify.org/testimonies.html
tarinansa?
Tarinan kertominen ei ole tae siistä, ettäkö asiat olisivat oikeasti juuri kerrotun mukaisesti tai edes sinne päinkään.
Kun henkilöt kertovat oman tarinansa ne ovat mielestäni aina subjektiivisia ja kertovat kuinka kyseiset henkilöt ovat asian kokeneet. Aivan samoin kuin asiaa täällä kommentoivat aktiivijäsenet kertova oman subjektiivisen näkemyksensä asiasta.
Tosin noista linkittämäni sivun kertojista Lyndon Lamborn nauhoitti salaa oman "erottamisoikeudenkäyntinsä", joten kaikki halukkaat saavat tilaisuuden myös kurkistaa mitä tuon tribunaalin suljettujen ovien sisällä tapahtuu. Erottamisoikeudenkäyntinauhoituksen ensimmäinen osa löytyy youtubesta osoitteesta:
http://www.youtube.com/user/lclamborn#p/u/0/Zc0uzYXb998
Eli tämän objektiivisempaa dataa, jonka perusteella jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä ilman muiden tulkinta, ei taida olla tarjolla.
pohtia, kuinka edustava otos kokonaisuudesta on. Kuinka moni mormoninismin jättäneistä näkee tarpeelliseksi kertoa tarinaansa. Saadaanko tarjolla olevilla tarinoilla riittävän iso n oikeiden johtopäätösten tekemiseen.
Jos haluaa lukea asian tiimoilta tieteellistä materiaalia johtopäätöksineen niin sitäkin löytyy. Tässä yksi linkki erääseen tutkimukseen Utahissa.
http://www.jstor.org/pss/1387058
Toki Utahissa tehty tutkimus ei ole suoraan sovellettavissa suomalaiseen yhteiskuntaan ja paikalliseen mormonismiin vaan vastaava suomalainen tutkimus kuvaisi paikallista tilannetta parhaiten. En nyt äkkiseltään löytänyt linkkiä tähän työhön: Lehto, Vesa-Petri: Uskonnollisesta yhteisöstä eroaminen uskontotieteellisenä ongelmana. Tutkimus ex-mormonien eroamiskertomuksista. Pro gradu-tutkielma. Turku: Turun yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Uskontotiede, 2000.
... syvästi. :-)
Tai ehkä oikea termi on 'pelätään'.
Ei karteta. Joskus eronnut henkilö tosin pyytää itse, että hänet jätettäisiin kirkon taholta rauhaan, jolloin tietysti jätetään.
Käsittääkseni sukulaiset ja varmastikin oma perhe ovat heidän kanssaan edelleen tekemisissä niin kuin ennenkin. Poikkeuksia saattaa olla, kun meitä ihmisiä on niin moneksi. Riippuu varmaan myös syistä, miksi joku erotetaan kirkosta. Useammin olen tosin kuullut tapauksista, jolloin suku ja perhe hylkää henkilön, joka liittyy MAP-kirkkoon.
Se sinun täytyy itse ottaa selville.
Riippuu henkilöistä. Ainakin syntyy mielenkiintoista keskustelua.
Miten mormonit suhtautuvat niihin, jotka eroavat tai erotetaan joukostanne? Kartetaanko heitä? Meistämme on kovin ikävää, kun joku eroaa tai jää epäaktiiviseksi. Ja jos joskus näämme heitä ja he eivät välttele tai inhoa meitä, me mielellämme juttelemme heidän kansaaan tai kutsumme vaikka kylään. Tietenkin jos eronnut on kovin vihainen mormoneille, hän ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme olimme sitten perheen jäseniä tai emme. Tai jos hän paasaa kirkkoa vastaan ei hänen kanssaan ole kiva keskustella. Viimeksi torstaina näin erään epäaktiivisen nuoren miehen perheineen ja sain kuten aina oikein kunnon rutistuksen häneltä. Toisen perheen isää ikäväkyllä välttelen hänen alettuaan aktiiviksi ateistiksi. Tunnen vaimon hyvin ja minusta on hyvin ikävää että heillä on asiat noin. Karttelu riippuu henkilöistä.
Ovatko sukulaiset heidän kanssaan tekemisissä, entä oma perhe?
Tottakai jos he haluavat.... usein eivät.
Onko teillä se ainoa oikea totuus?
Riippu siitä minkä katsotaan totuudeksi. Monihan uskoo Jeesukseen Krsitukseen, moni uskoo ylösnousemukseen ym.... mutta koska meillä on jotakin mitä muilta puuttuu kuten temppelit ja temmppelityö sekä usko siihen että Jumalallakin on ruumis tosin ylösnoussut ja täten erilainen kuin meidän.... ja koska uskomme tämän ja uskomme, että ne on ilmoitettu meille sekä, että vielä tullaan ilmoittamaan monia uusia asioita... koska muut eivät tätä usko katsomme että tiedämme enemmän kuin muut. Ei meilläkään ole kokototuutta, vielä, vain osasia, mutta enemmän osia, kuin muilla.
Miten suhtaudutte niihin (erityisesti kirkon jäseniin), jotka kyseenalaistavat oppinne?
Mikäli kirkosamme joku alkaa ääneen kyseenalaistaa jotakin oppiamme häntäm puhutellaan ja jos hän jatkaa toimintaansa väittäen itse omistavansa totuuden hänet erotetaan. Toki jäsenet saavat uskoa mitä haluavat kunhan eivät ala opettamaan sitä muille oppina. Kysyä saa aina, jos on kysyttävää tai jokin asia painaa mieltä. Olen havainnut että jotkut tällaiset, jotka kyseenalaistavat jotakin, eivät jaksa odottaa ja saattvat erota kirkosta ennen aikaisesti oman agendansa sokaisemana. Kärsivällisyys on kirkossakin hyve vastaus tulee usein myöhemmin.
Oletko tosissasi? Eikö kukaan todellakaan saa kyseenalaistaa kirkkonne oppeja?
oppi?
Ei-jäsenet esim. täällä kyseenalaistavat oppejamme ja me jäsenet koetamme selvittää, miksi siihen ei ole ole aihetta. Kyseenalaistaminen perustuu nähdäkseni aina väärinkäsityksiin ja vastustajilta saatuihin väitteisiin.
Jos tarkoitat, saavatko jäsenet kyseenalaistaa kirkkomme oppeja, niin tietenkin on niin, että jäsenyyteen kuuluu kirkon oppien hyväksyminen. Jäseneksi ei pääse, ellei henkilö ymmärrä ja hyväksy niitä. Lapsuudessa kastetuille tulee usein vaihe, jossa he kyseenalaistavat oppeja. Silloin koetetaan opettaa, mitä opilla tarkoitetaan. Jos henkilö ei ymmärrä tai jatkaa perusteetonta kyseenalaistamista, niin se johtaa kirkon jättämiseen, mutta henkilö saa olla jäsen, jos haluaa. Tietenkin toivomme, että pulmakysymykset ratkaisivat totuuden mukaisesti.
minä voin ihan rauhassa olla erimieltä profeetta Monsonin kanssa jostakin asiasta. Voin jopa epäillä Jumalan olemassa oloa ihan rauhassa.... mutta en saa siitä ruveta saarnaamaan kirkossa. Voin jutella vaikka piispan kanssa.
Jos sinulle kyseinalaistaminen tarkoittaa sormella osoittamista ja pyhäköulussa kovaäänisesti oman agendasi esiin tuomista niin sitä ei sovi tehdä... se on jopa epäkohteliasta. Kyllä meillä joskus pyhäkoulussa tulee ilmi erilaisia tapoja ymmärtää kirjoituksia, mutta ei siitä tarvitse ruveta vaahtoamaan. Meillä oli, vähän aikaa sitten, erinomainen keskustelu esim moniavioisuudesta, jossa tuli esille monia erilaisia näkökantoja.