Vastavuoroisuutta ja hyväksikäyttöä

Kuten itsekin olet havainnut, jotkut pyytävät kummit tai osan kummeista vain hyötymismielessä. Mielestäni voisit ihan hyvin katkaista yhteydenpidon (ts. jättää vaan muistamatta jatkossa) tuohon toiseen kummilapseen perheeseen. Hyväksikäytettäväksi ei todellakaan tarvitse suostua. Jos kummisuhde ei rakennu vuosienkaan kuluessa mukavaksi tai edes neutraaliksi, vaan alkaa tuntua aina vaan enemmän rasitteelta, vanhemmat vaativat yhtä ja toista, pomottavat tai pompottavat kummia tms tällaista ikävää, niin mielestäni silloin ei tarvitse enää pitää yhteyttä. Jos lapsikin on sen verran pieni, että yhteydenpito hoituu käytännössä vanhempien kautta, en rääkkäisi enää itseäni vaan antaisin olla. Mielestäni kummin ei enää silloin tarvitse ostaa lahjoja jos välit vanhempien kanssa ovat hunningolla. Ostakoot itse yhden paketin enemmän jouluna/synttäreinä jos siitä on kiinni. Mielestäni se on niin, että ensin tulee hyvä ihmissuhde, sitten vasta lahjat. Edes sen takia ei kannata lahjoja ostella että vanhemmat eivät sitten haukkuisi kummia lapselle. Kyllä ne vanhemmat voivat kummia siltikin haukkua, jos sen tyylisiä ovat, syy kyllä keksitään.

Minusta se on niin, että kummilapsen vanhempien pitäisi laittaa kummille (sellaiselle joka pitää yhteyttä vähintään lapsen synttäreinä ja jouluna) joulukortti ja synttärikortti. Jos lapsi haluaa tehdä ne itse, vielä mukavampi. Samalla opetetaan lapselle, että tämä ihminen on meille tärkeä ja häntä me haluamme muistaa kuten hänkin muistaa meitä meidän tärkeinä päivinä ja joskus muutenkin. Myös kuvia lapsesta pitäisi antaa kummille, ainakin vuosikuvat. Jos ei virallisia kuvia, niin ainakin "epäviralliset". Mielestäni edes kummia ei voi velvoittaa muistamaan yksipuolisesti saamatta edes muistoja lapsesta.

En ehkä oikein ymmärrä ihmisten valintaperusteita kummeiksi. Luulisi, että kummi on itselle (siis vanhemmalle) hyvin läheinen ihminen, jonka kanssa ollaan joka tapauksessa tekemisissä. Eihän ole mitään järkeä valita satunnaista tuttavuutta tai naapurintätiä kummiksi, koska parin vuoden päästä saattaa kontakti olla olematon. Harva pelkän kummiuden takia lapseen on yhteydessä, jos jo ihan pienenä on yhteys lapsen vanhempiin hyvin heikko. Tietysti jos on selvä kutsumus opettaa lapselle raamattua, niin ehkä jaksaa tätä hoitaa, mutta nykyään kummius on useimmiten ei-kristillistä. Ja jos läheiset tuttavat/sukulaiset käyvät vähiin, niin voihan yksi henkilö olla useamman kummi. Joskus sitä paitsi vanhemmat nimeävät lapselleen ihan liikaa kummeja, sanotaan esim neljä. Yksi läheinen (tai pariskunta) riittäisi vallan mainiosti.
Itse kirkkoon kuulumattomana "kummina" katson tietysti kummin tärkeimmän tehtävän olevan yhteyden pito ja yhdessä tekeminen. Jos tähän ei pysty, niin ei kannata kummiksi ryhtyä. Tämä kannattaa myös huomioida kummeja valittaessa. Ei kannata tuottaa stressiä jollekin puolitutulle siitä, että pitäisi jotenkin huomioida lapset, mutta kun ei oikein jaksaisi kiinnostaa. Serkut ym on ihan turhia kummeja jos ei heihin muuten ole yhteyksiä. Omat sisarukset ovat hyviä kummeja.