Hei,
olisin kiinnostunut näistä kolmesta terrierirodusta: skotti, cairni ja karkeakarvainen kettuterrieri. Edellinen koirani oli cockeri: aivan mahdottoman ihana koira, mutta meinasin usein kypsyä sen alituiseen liehakointiin ja syyllistävään katseeseen...Itse olen luonteeltani melko napakka, suorastaan "kovaksikeitetty" ja toivoisin koiralta enemmän vastusta. Päätin jo kauan sitten että seuraava koirani on terrieri; joku noista kolmesta mitä todennäköisimmin. Niissä miellyttää myös ulkonäkö.
Kuitenkin: onko kk-kettuterrieri aivan tolkuton sählä kotioloissa? Hyppiikö se sohvalta pöydälle ja pöydältä kaapin päälle aamusta iltaan? Entä kestääkö irtaimisto sen hampaissa? Onko pakko harrastaa jotain?
Skotti on ilmeisesti keskimäärin rauhallisempi kuin kettuterrieri. Mutta skotissa mietityttää pitkä karvoitus: onko sen turkki "pakko" pitää näyttelytrimmissä? En ole löytänyt netistä yhtään kuvaa jossa skotilla ei laahaisi mahakarvat maata. Cockerini turkki oli melkoisen työläs kura-aikoina ja sellaista en kaipaa takaisin. Cairni lienee haukkuvaisin noista kolmesta, vai kuinka?
Toivoisin kommentteja ja kertomuksia, mieluiten vertailuja näistä.
Skotti, cairni vai kk-kettu?
15
705
Vastaukset
- Meidän Macho!
Meillä perheessä on 4v cairn -uros. Sen selkein piirre on jästipäisyys. Se tekee mitä käsketään juuri niin pitkään kuin sitä haluttaa (eli ei kovinkaan kauaa) ja sen jälkeen se vain istahtaa katsomaan, että mitäs sinä siinä komennat, tai vain poistuu paikalta. Siinä ei makupalat auta.
Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö koiramme olisi tottelevainen. Jos jokin asia kielletään, koira uskoo sen yleensä kerrasta. Poikkeuksena on metsästysviettiin vetoavat asiat. Jos koira lähtee vaikka jäniksen perään, on aivan turha huutaa nuppi punaisena perään ja mikään makupala ei tuo koiraa luokse. Se juoksee "saaliin" perässä juuri niin pitkään kuin siiitä hyvältä tuntuu. Tämän jälkeen koira tulee helposti luokse onnellisen näköisenä, kun on saanut toteuttaa itseään.
Meidän cairn ei hauku juuri koskaan. Koirasta lähtee ääntä vain sen ajaessa saalista tai havaitessaan mielestään jotain epämääräistä.
Koiramme vaatii aktiivista toimintaa pari kolme tuntia päivässä. Tämä aika tulee täyteen kolmella lenkillä ja jonkinlaisella älynystyröitä vaativalla toiminnalla tai leikillä. Me käytämme koirille tarkoitettuja älyleluja tai yksinkertaisesti piilotamme jonnekin herkun ja käskemme koiran etsiä sen.
Cairnin turkki on aika helppohoitoinen. Harjaamme ja nypimme sitä silloin tällöin. Näin koiramme pysyy suunnilleen "muotissaan" ympäri vuoden. Jos joku väittää, että cairnista ei lähde karvaa muuten kuin nyppimällä, valehtelee. Mutta ilman nyppimistä koirasta tulee aika äkkiä pallomainen turkin kasvaessa.
Viimeisenä koiran luonteesta voisi todeta, että meidän koiramme on lähes kaikkien kaveri. Mutta se myös luulee olevansa iso koira ja viimeisen päälle miehinen mies! Muut uroot vaviskoon, jotka eivät alistu hänen tahtoonsa!- foxy lady
vastauksesta! Vahvisti aikaisempaa käsitystäni cairnista, joka on siis jo valmiiksi vahvasti positiivinen. Paitsi että iloinen uutinen oli tuo niukka haukkuminen. Cairni on tietääkseni yksi Suomen suosituimmista roduista (top tenissä peräti?) tällä hetkellä ja joku syyhän siihen täytyy olla. Vissiin käy moneen menoon :)
- bertta34
No vastataan..riippuu minkälainen olet mikä sopii..jos haluat rauhallisen niin kettis ei ole hyvä. Toki rauhallinen sisällä eikä pienenäkään (omistanut kaksi karkkari kettuterrieriä) tuhonnut paikkoja. Tosin kerran suuttui niin että otti takkini alas henkarista ja luuttusi sillä kiukkuspäissään lattian siis pentuna. :)
Mitäs muuta kysyit..hm Kettis on kyllä aktiivinen ja kaipaa tekemistä ja aivojumppaa muttei tarvi olla himoharrastaja muttei toki sohvapottunenkaan silloin kettis kyllä turhautuu tai masentuu. Kohtuullinen määrä sekä lenkkejä että toimintaa. Ekan koiran kanssa tehtiin vain metsälenkkejä ja uintiretkiä ja hieman temppuja ja kakkosen kanssa tokoiltiin ja vaellettiin metsissä ja käytiin koirapuistoissa.
ei ole kova haukkumaan. Eikä aina paras vahtikaan koska on ystävällinen rotu maineestaan huolimatta.
Koulutustyylinä ei sovi terriereillekään kova tyyli. Vaan pikemmin jämpti, hyvä motivointi ja yhdenmukainen niin että koira tietää mitä siltä halutaan.Kettikset oppii hyvin mutta valtava uteliaisuus ja keskittymisen puute joskus vaivaa koulutusta joten vaatii kärsivällisyyttä ja hyvää huumoria.
kettis osallistuu kaikkeen perheen toimintaan ja eli mitä sinä edellä sitä kettis perässä. ;)
Hauska viihdyttävä rotu ja pentuna erittäin onnettomuusaltis eli hieman sählä. Omani on juuttunut lapsiporttiin ja tippunut portaat jne. Ja toisaalta uteliaisuus saa sen vanhanakin joskus tutkimaan ei toivottuja asioita kuten meinasi jäädä parta kuivauspuhaltimen "propelliin". ;)
muttei hypi pöydille..sisällä rauhallinen aikuistuttuaan.
luotettava rotu kaikin puolin eli kun on oppinut säännöt niin pitää kiinni niistä
karkkarit foksit on ihastuttava rotu ja jos tuo kuvaus ei saanut sinua harkitsemaan muita rotuja niin kerron lisää luonteesta mikäli kiinnostuit tättähäärä rodusta. :)- bertta34
lisään vielä ja molemmat on tullut erittäin hyvin toisten koirien kanssa toimeen. Ja pystyy opettamaan vapaanoloon.
- foxy lady
bertta34 kirjoitti:
lisään vielä ja molemmat on tullut erittäin hyvin toisten koirien kanssa toimeen. Ja pystyy opettamaan vapaanoloon.
kiitos viitseliäästä vastauksesta! Kuulostaa hyvältä. Olen tottunut tekemään kaikenlaista koiran kanssa: mejää, arkitokoa, näyttelyitä, metsälenkkejä, hiihtoa, uimista, veneilyä, vesinoutoa jne. Mutta eniten on tietysti arkipäiviä jolloin ohjelmana on pelkkä pissakakka-lenkki kolme kertaa päivässä. Voihan sitä tehdä koiran iloksi jonkun tehtävän sisälle (ruuan piilotus tms.) mutta aina ei jaksa.
Rehellisesti sanoen: kk-kettuterrieri on ollut lapsesta asti unelmieni rotu, mutta ongelma on etten tunne niitä. Tiedän vain yhden perheen jossa sellainen on. Heidän mukaansa kk-kettis on oikein mukava ja lupsakka kotikoira. Siinä perheessä on kuitenkin kasvatettu kolme tavattoman vilkasta poikaa kunnon miehiksi jolloin yksi terrieri ei varmaan tunnu missään :D. Kettis (vai sanotaanko se foxi?)-ihastustani olen järkisyillä koittanut kanavoida helpommiksi mieltämiini rotuihin, siis skottiin ja cairniin. Ehkä ei kannata elää elämäänsä pelkästään järjen valossa...! - Terrific!
foxy lady kirjoitti:
kiitos viitseliäästä vastauksesta! Kuulostaa hyvältä. Olen tottunut tekemään kaikenlaista koiran kanssa: mejää, arkitokoa, näyttelyitä, metsälenkkejä, hiihtoa, uimista, veneilyä, vesinoutoa jne. Mutta eniten on tietysti arkipäiviä jolloin ohjelmana on pelkkä pissakakka-lenkki kolme kertaa päivässä. Voihan sitä tehdä koiran iloksi jonkun tehtävän sisälle (ruuan piilotus tms.) mutta aina ei jaksa.
Rehellisesti sanoen: kk-kettuterrieri on ollut lapsesta asti unelmieni rotu, mutta ongelma on etten tunne niitä. Tiedän vain yhden perheen jossa sellainen on. Heidän mukaansa kk-kettis on oikein mukava ja lupsakka kotikoira. Siinä perheessä on kuitenkin kasvatettu kolme tavattoman vilkasta poikaa kunnon miehiksi jolloin yksi terrieri ei varmaan tunnu missään :D. Kettis (vai sanotaanko se foxi?)-ihastustani olen järkisyillä koittanut kanavoida helpommiksi mieltämiini rotuihin, siis skottiin ja cairniin. Ehkä ei kannata elää elämäänsä pelkästään järjen valossa...!Sinulla on terveitä ajatuksia! Se on koiran kannalta hyvä :)
Vaikka tuo nimimerkkisi viittaa jo päätökseen, kerron Sinulle muutaman asian Skotista.
Tunnen muutaman Skotin, joita pidetään käyttökoirina, eivätkä omistajat pidä niitä näyttelykunnossa (trimmissä). Tilanne on silloin turkin kannalta vaivattomampi omistajalle.
Toki Skotti on upeimmillaan juuri näyttelytrimmissä!
Skotin luonne on se, mihin minä olen rakastunut.
Tietyllä tavalla toisenlainen älykkyys, mitä yleensä koirilla tapaa, tekee siitä hurmaavan ja
joka päivä mielenkiintoisen perheenjäsenen.
Skotti on vähähaukkuinen.
Kasvatuksessa se jääräpäisyys ja älykkyys pitää ottaa huomioon, tai
talossa on pian uusi emäntä/isäntä!
Skotin uskollisuus ja perherakkaus ovat myös huomiotaherättäviä.
Skotti on aina persoona.
Siinä on vain se vaara, että kun kerran otat Skotin, siitä rodusta on TODELLA vaikea luopua.
Onnellista koiravalintaa Sinulle :) - bertta34
foxy lady kirjoitti:
kiitos viitseliäästä vastauksesta! Kuulostaa hyvältä. Olen tottunut tekemään kaikenlaista koiran kanssa: mejää, arkitokoa, näyttelyitä, metsälenkkejä, hiihtoa, uimista, veneilyä, vesinoutoa jne. Mutta eniten on tietysti arkipäiviä jolloin ohjelmana on pelkkä pissakakka-lenkki kolme kertaa päivässä. Voihan sitä tehdä koiran iloksi jonkun tehtävän sisälle (ruuan piilotus tms.) mutta aina ei jaksa.
Rehellisesti sanoen: kk-kettuterrieri on ollut lapsesta asti unelmieni rotu, mutta ongelma on etten tunne niitä. Tiedän vain yhden perheen jossa sellainen on. Heidän mukaansa kk-kettis on oikein mukava ja lupsakka kotikoira. Siinä perheessä on kuitenkin kasvatettu kolme tavattoman vilkasta poikaa kunnon miehiksi jolloin yksi terrieri ei varmaan tunnu missään :D. Kettis (vai sanotaanko se foxi?)-ihastustani olen järkisyillä koittanut kanavoida helpommiksi mieltämiini rotuihin, siis skottiin ja cairniin. Ehkä ei kannata elää elämäänsä pelkästään järjen valossa...!Voi vitsit :) sinä tunnut niin hyvältä kettiksen tai foxin omistajalta etten toivo sinun rehellisesti päätyvän rauhallisimpiin rotuihin. Nuo sanomasi touhut riittää kyllä; noin minäkin teen eikä kettis heti turhaudu vaikka lenkki joskus jää lyhyeksi ja itsekin laitan hakuhommia sisälle. Sinun luonteesi kuulostaa hyvältä. Olet kuitenkin hyvän aktiivinen ja aiempaakin koirakokemusta omaat...niin pärjäät kyllä foxinkin kanssa ihan hyvin.
Tervetuloa kettissivuille siellä on kotisivuja ja foorumi jossa voit kysellä enemmänkin jos jotain tulee mieleen. Siellä on myös metsästyspiiri mutta myös seurakoira ja harrastuspuolta ja itse en harrasta metsästystä. Olen ottanut kettikset puhtaasti harrastus ja seuraneideiksi. Ja hyvin ovat viihtyneet aivan kuten muutkin terrierit :)
http://www.foxterrier.fi/
joskus on hyvä valita tunteella. - foxy lady
bertta34 kirjoitti:
Voi vitsit :) sinä tunnut niin hyvältä kettiksen tai foxin omistajalta etten toivo sinun rehellisesti päätyvän rauhallisimpiin rotuihin. Nuo sanomasi touhut riittää kyllä; noin minäkin teen eikä kettis heti turhaudu vaikka lenkki joskus jää lyhyeksi ja itsekin laitan hakuhommia sisälle. Sinun luonteesi kuulostaa hyvältä. Olet kuitenkin hyvän aktiivinen ja aiempaakin koirakokemusta omaat...niin pärjäät kyllä foxinkin kanssa ihan hyvin.
Tervetuloa kettissivuille siellä on kotisivuja ja foorumi jossa voit kysellä enemmänkin jos jotain tulee mieleen. Siellä on myös metsästyspiiri mutta myös seurakoira ja harrastuspuolta ja itse en harrasta metsästystä. Olen ottanut kettikset puhtaasti harrastus ja seuraneideiksi. Ja hyvin ovat viihtyneet aivan kuten muutkin terrierit :)
http://www.foxterrier.fi/
joskus on hyvä valita tunteella.taidanpa silmäillä sivuja. Metsästyksestä puheen ollen: mieheni metsästää ja parina viime vuotena on käynyt myös kettujahdissa (ilman koiraa, ja ilman saalista). Tämä voisi olla hyvä pointti neuvotteluissa...
Metsästysvietti olisi tervetullut siinäkin mielessä, että mökeillämme (niitä on kaksi, sukujen perintönä tulleita) on hiiriä joita kammoan. Kaikki terrierit kyllä ymmärtääkseni on enemmän tai vähemmän päteviä jyrsijöitten jahtaamisessa. - bertta34
foxy lady kirjoitti:
taidanpa silmäillä sivuja. Metsästyksestä puheen ollen: mieheni metsästää ja parina viime vuotena on käynyt myös kettujahdissa (ilman koiraa, ja ilman saalista). Tämä voisi olla hyvä pointti neuvotteluissa...
Metsästysvietti olisi tervetullut siinäkin mielessä, että mökeillämme (niitä on kaksi, sukujen perintönä tulleita) on hiiriä joita kammoan. Kaikki terrierit kyllä ymmärtääkseni on enemmän tai vähemmän päteviä jyrsijöitten jahtaamisessa.Minun on tunnustettava että olen antimetsästäjä en pysty/halua tappaa mitään olen enemmän luonnon suojelija ja jonkin verran kyseenalaistan jopa metsästysmääriä ja mitä saa metsästää ja mitä ei ja miten..mutta mutta eri asia.. enkä kyllä päästäisi mielelläni kettistäni luolillekaan joskus kun on käynyt niinkin että koira on jäänyt sinne kun ei ole päässytkään pois. Tai usein joudutaan kaivamaan pois.
Tosin metsästyksestä vielä niin lintukoiran pakollisuus olisi minusta hyvä asia sillä liikaa jää maastoon haavoittuneita lintuja. Samoin verijälki eli haavoittuneen riistan jäljestys.
Omat koirani ovat olleet vain harrastus ja seurakoira rooleissa ja ainoa mitä me olemme metsästäneet on kamerakuvia luonnosta. Ja silti koirani viihtyneet vallan mainiosti..pääasia että touhua piisaa ;)
Seuraavaa koiraani olen aatellut pelastuskoirapuolelle. Ja tokoon.
Toisaalta aattelen jos kerran foxeista haettiin tyylikästä seura harrastekoiraa ja sukulaisesta parsonista puolestaan se käyttökoira niin olen palannut takaisin foxin alkuperäiseen tarkoitukseen vaikkakin nämä roolit on kääntyneetkin että parson on enemmän harrastuskoirana ja foxi metsällä. ;)
Do diin mutta se minusta foxeista on tosiaan moneen ja terrierit yleensä ottaen on hiirien kauhu myös cairni ja skottikin. Ja rotu omaa käyttöpuolta. Käyttölinjaiset ehkä käyttöön parempia(riistavietti, sinnikkyys) ja hivenen pienempiä ainakin rintaosa jolloin mahtuu luolille ja näyttisfoksit puolestaan himpun verran rauhallisempia...ehkä. kokemusta ei ole kun on ollut sekoitusyhdistelmä eka ja kakkonen käyttis.
eka oli aikas riistaviettinen ja se pinkoi vauhdilla heti mökin alle tarkistamaan tilanteen hiiristä ja kakkonen puolestaan tarkisti talon rakennustarkastajan tyylillä hillitysti ensimmäisenä reunukset onko hiiriä mennyt ja mihin. Saldo oli aikas surkea mutta hiiret kaikkosi kuitenkin kun partakarvat lähestyi. Ja kakkosen ainoa saalis oli jäinen kala joka oli jäänyt pilkkijältä ja toi sen minulle ylpeänä. Eli meidän tiimimme oli varsin vaaraton kun ei olleet tottuneet/opetettu metsästykseen. Tosin kerran olin tyytyväinen että koiruus oli kiinni kun fretti meni puistossa valjaissa eli kyllä se luontainen riistavietti oli juuri tuollaiseen pieneen turkiseläimeen. Koiruus oli ihan täpinöissä. Muuten nämäon purkaneet riistaintonsa milloin palloon ja milloin vinkuleluun. Mutta jyrsijöiden kanssa yhteiselo on mahdottomuus.
Toisen intohimo(kettikset ei suhtaudu asioihin keskitien tallaajan lailla tasaisen rauhallisesti vaan ovat "intohimoisia" eli täpöllä mukana) oli autoajelut, uinti(sukelsi kiviäkin pohjalta, ja vahti uimareita ettei mene upoksiin eli jos jotain ei näkynyt olisi lähtenyt pelastamaan heti eli oli kiinni jos muut ui puolestaan)pallot ja kakkoselle vinkulelut ja maallemeno missä sai painaa ilman valvontaa. tämä rotu on yllättävän persoonallinen. Ja kakkonen varsinkin oli sellainen on ja offkytkimellä varustettu kun mentiin niin mentiin ja jos "tyventä" niin otti rauhallisesti. Keskivaihteet puuttui hieman ;)
tulipas taas pitkä jaaritus vaikea antaa yksiselitteisesti kuvaa :) - foxy lady
bertta34 kirjoitti:
Minun on tunnustettava että olen antimetsästäjä en pysty/halua tappaa mitään olen enemmän luonnon suojelija ja jonkin verran kyseenalaistan jopa metsästysmääriä ja mitä saa metsästää ja mitä ei ja miten..mutta mutta eri asia.. enkä kyllä päästäisi mielelläni kettistäni luolillekaan joskus kun on käynyt niinkin että koira on jäänyt sinne kun ei ole päässytkään pois. Tai usein joudutaan kaivamaan pois.
Tosin metsästyksestä vielä niin lintukoiran pakollisuus olisi minusta hyvä asia sillä liikaa jää maastoon haavoittuneita lintuja. Samoin verijälki eli haavoittuneen riistan jäljestys.
Omat koirani ovat olleet vain harrastus ja seurakoira rooleissa ja ainoa mitä me olemme metsästäneet on kamerakuvia luonnosta. Ja silti koirani viihtyneet vallan mainiosti..pääasia että touhua piisaa ;)
Seuraavaa koiraani olen aatellut pelastuskoirapuolelle. Ja tokoon.
Toisaalta aattelen jos kerran foxeista haettiin tyylikästä seura harrastekoiraa ja sukulaisesta parsonista puolestaan se käyttökoira niin olen palannut takaisin foxin alkuperäiseen tarkoitukseen vaikkakin nämä roolit on kääntyneetkin että parson on enemmän harrastuskoirana ja foxi metsällä. ;)
Do diin mutta se minusta foxeista on tosiaan moneen ja terrierit yleensä ottaen on hiirien kauhu myös cairni ja skottikin. Ja rotu omaa käyttöpuolta. Käyttölinjaiset ehkä käyttöön parempia(riistavietti, sinnikkyys) ja hivenen pienempiä ainakin rintaosa jolloin mahtuu luolille ja näyttisfoksit puolestaan himpun verran rauhallisempia...ehkä. kokemusta ei ole kun on ollut sekoitusyhdistelmä eka ja kakkonen käyttis.
eka oli aikas riistaviettinen ja se pinkoi vauhdilla heti mökin alle tarkistamaan tilanteen hiiristä ja kakkonen puolestaan tarkisti talon rakennustarkastajan tyylillä hillitysti ensimmäisenä reunukset onko hiiriä mennyt ja mihin. Saldo oli aikas surkea mutta hiiret kaikkosi kuitenkin kun partakarvat lähestyi. Ja kakkosen ainoa saalis oli jäinen kala joka oli jäänyt pilkkijältä ja toi sen minulle ylpeänä. Eli meidän tiimimme oli varsin vaaraton kun ei olleet tottuneet/opetettu metsästykseen. Tosin kerran olin tyytyväinen että koiruus oli kiinni kun fretti meni puistossa valjaissa eli kyllä se luontainen riistavietti oli juuri tuollaiseen pieneen turkiseläimeen. Koiruus oli ihan täpinöissä. Muuten nämäon purkaneet riistaintonsa milloin palloon ja milloin vinkuleluun. Mutta jyrsijöiden kanssa yhteiselo on mahdottomuus.
Toisen intohimo(kettikset ei suhtaudu asioihin keskitien tallaajan lailla tasaisen rauhallisesti vaan ovat "intohimoisia" eli täpöllä mukana) oli autoajelut, uinti(sukelsi kiviäkin pohjalta, ja vahti uimareita ettei mene upoksiin eli jos jotain ei näkynyt olisi lähtenyt pelastamaan heti eli oli kiinni jos muut ui puolestaan)pallot ja kakkoselle vinkulelut ja maallemeno missä sai painaa ilman valvontaa. tämä rotu on yllättävän persoonallinen. Ja kakkonen varsinkin oli sellainen on ja offkytkimellä varustettu kun mentiin niin mentiin ja jos "tyventä" niin otti rauhallisesti. Keskivaihteet puuttui hieman ;)
tulipas taas pitkä jaaritus vaikea antaa yksiselitteisesti kuvaa :)hyviä tarinoita bertta34 :)
tuosta täpöllä menemisestä. Kun just sitä en halua että koira juoksee sisällä hulluna ympyrää ja roikkuu kaiket päivät lahkeessa kuin mielipuoli. Ulkona saa tietenkin olla menoa ja meininkiä, siksihän sitä käydään metsälenkeillä että saa päästellä höyryjä. Mutta tuttavalla on kääpiöpinseri ja missään nimessä en semmoista jaksaisi omassa talossani katsella: aivan järkyttävää pomppimista ja hermostunutta säntäilyä. No se tuttava ei kyllä pahemmin sitä pinseriään aktivoi eikä minun mielestäni edes ulkoiluta tarpeeksi...
Ed. viestisi perusteella valitsisin mieluummin rauhallisemman näyttelylinjaisen. Vaikka olen aktiivinen ja aikaansaapa, omasta mielestäni hyvinkin reipas ulkoilmaihminen, olen olemukseltani kuitenkin rauhallinen, suorastaan häslän vastakohta. En hötkyile enkä hössötä. Siksi koira saisi kernaasti olla semmoinen ettei aikuisena ainakaan enää häsläisi, ainakaan koko aikaa. - bertta34
foxy lady kirjoitti:
hyviä tarinoita bertta34 :)
tuosta täpöllä menemisestä. Kun just sitä en halua että koira juoksee sisällä hulluna ympyrää ja roikkuu kaiket päivät lahkeessa kuin mielipuoli. Ulkona saa tietenkin olla menoa ja meininkiä, siksihän sitä käydään metsälenkeillä että saa päästellä höyryjä. Mutta tuttavalla on kääpiöpinseri ja missään nimessä en semmoista jaksaisi omassa talossani katsella: aivan järkyttävää pomppimista ja hermostunutta säntäilyä. No se tuttava ei kyllä pahemmin sitä pinseriään aktivoi eikä minun mielestäni edes ulkoiluta tarpeeksi...
Ed. viestisi perusteella valitsisin mieluummin rauhallisemman näyttelylinjaisen. Vaikka olen aktiivinen ja aikaansaapa, omasta mielestäni hyvinkin reipas ulkoilmaihminen, olen olemukseltani kuitenkin rauhallinen, suorastaan häslän vastakohta. En hötkyile enkä hössötä. Siksi koira saisi kernaasti olla semmoinen ettei aikuisena ainakaan enää häsläisi, ainakaan koko aikaa.Kuulostat edelleen hyvältä foxiomistajalta :)..luonteesi paremmin tasapainottaa foxin kiihkeätä elämänhalua kuin yllyttää sitä ja siihen se ei tarvitse yllytystä. Ja rauhallisella otteellaa saat koulutettua paremmin. Niiden motivointi kun on suht helppoa koska innostuu asioista.
Foksit ei ole hyperaktiivisia eikä koko ajan häslääviä kuten kääpiöpinserit joita olen tavannut eli sanoisin energiatason olevan about cockerin luokkaa..mutta toki ne on aina valmiita eli jos menet tukka putkella niin ei ne kyydistä jää mutta vähempikin riittää(on myös totuttamiskysymys. Rotu on myös itsenäinen eli touhottaa myös omiansa. Esim lenkillä jos jään suustani kiinni ja koirani tylsistyy oottelemaan niin ei vikise koko ajan kuten jotkut koirat vaan menee reunaan makoilemaan ja kaluaa keppiä tai heittelee käpyä. Eli tyytyy kyllä emännän juttuihin ilman häsläystä ja tuossa tulee sen omaaloitteisuus ja itsenäisyys myös esille eli keksii itsekin viihdykettä. Ykköskoiramme viihdytt itseään sisällä siten että meni katolleen maate ja laittoi tennispallon tassujen väliin ja nosteli palloa ylös ja alas..en tiedä mitä yritti mutta hauskan näköistä puuhaa.
Itsekin olen enemmänkin rauhallinen mutta jämpti se mikä sallitaan se sallitaan ja mikä ei niin ei (näin koirakin stressaa vähemmän kun tietää mitä siltä halutaan) ja olen vähän foksin luonteinen..innostun jos asioissa on sitä jotakin mutta jos ei tapahdu mitään niin otan rauhallisesti.
yksi erityispiirre fokseissa on varsinkin nuorena eli joskus eräs westieharrastaja sanoi foksin otettuaan ettei hänellä ennen ollutkaan koiraa joka on enemmän ilmassa kuin maassa ;)
Eli pikkaiseen häsläämiseen saa tottua kun foksi innostuu kuten mennään lenkille, mennään maalle/mökille eli ulkona energinen sisällä rauhoittuu. Sanoisin koiran olevan puolihäsläri. ;)
Mutta sitten toisaalta hyvin rauhallinen kummallinen sekoitus, Nuorena kakkosemme malttoi katsella jopa tv:tä ja jos lähdimme bussilla treeneihin/tai muualle niin meni aina linjaautoasemalle kuin virkamies muita ei noteerattu laisinkaan kun oli tärkeä tehtävä. Suoraan sanottuna nenä pystyssä ja totisena. Bussiin meni edellä ja kun sanoin siihen niin meni lattialle paikalleen ja nukkui matkan kunnes mentiin pois bussista. Kukaan matkustaja ei edes huomannut koiraamme kun meni rauhallisesti ja ei noteerannut ihmisiä kun oli "virka" päällä.
paljolti on koulutuskysymys millainen omasta koirasta kehkeytyy minä olen ollut joissakin asioissa tarkka esim autosta ei tulla ennen kuin annan luvan, ihmisiä ei tavata bussissa jotta menee rauhallisesti siellä, vapaanaoloa treenataan pienestä, hyvä sosiaalistaminen (ei provosoida eikä provosoiduta ja kaverit aina luotettavia eikä liian rajuja..terrieristä ei heti näe pärjääkö se vai ei eli helpolla koventaa otteita kun ei pärjääkään ja seuraava kerta onkin sitten rähinää ei vain hyviä tasapainoisia koiria jotka ei hypi päälle)myös hihnassa voidaan tavata jne..eli ihan normaalia kasvatusta. :)
en osaa näköjään kirjoittaa lyhyesti edelleenkään mutta toivottavasti tämä on antanut jotain mielikuvaa..näyttelyyn kannattaa mennä tutustumaan niin näet vastaako rotu mielikuvaasi :)
- kettuterrieri
Ja hyvin toimii! Alkuun oli paljon välien selvittelyä ja tuntui että se nahistelu ei lopu ikinä. Välillä ottivat kunnolla yhteen ja mietittiin että kummasta luovutaan.. onneksi ei tarvinnut luopua kummastakaan.
Meillä on ollut vuosia sitten kk kettuterrieri ja sen kuoltua meni viisi vuotta ilman koiraa. Sitten hommasimme cairnin ja valintamme perustui vain tuuriin, sillä meillä oli muutama rotuvaihtoehto. Sillon ei ollut kk kettuterrieriä edes vaihtoehtona, koska edellisen muisto oli vielä niin kipeä. Ja perheessä oli pieni lapsi. Cairni tuli meille 8 viikon ikäisenä ja se oli niiiiin suloinen... kunnos oli tarpeeksi iso tuhoamaan kaiken mitä eteensä sai. Cairni tuhosi paljon kaikkea, mutta kun täytti vuoden niin se loppui kuin seinään. Silloin se rauhoittui ja pääsimme kunnolla harrastamaan agilityäkin, kun ikä oli mittarissa vuoden verran. Kokonaisuudessaan cairni on hyvä perhekoira, mutta järjettömän itsepäinen! Siitä löytyy virtaa tarvittaessa lenkeille, mutta se osaa ottaa rennosti sohvan perukoillakin. :)
Kun minä kasvoin ja aloin haluta omaa koiraa, jonka kanssa voi puuhata ja sen energia ei vahingossakaan lopu kesken, niin soitin muutamalle kk kettiterrierin kasvattajalle ja pian meillä olikin varattuna toinen koiran pentu. Jojosta oli tarkoitus tulla minulle monikäyttökoira, mutta näyttelyt jäivät vain haaveeksi, sillä tytöstä kasvoi niin iso. Jojo ei ole koskaan mitään suurempaa tuhonnut ja tulee nykyään toimeen koiran, kuin koiran kanssa, mikä on vähän erikoista kettuterrierille.
Eli siis loppuun totean, että jos haluatte VAIN yhden koiran ja sellaisen joka piää kaikista ja on aina iloinen, niin suosittelen siihen kettuterrieriä, mutta jos haluatte rauhallisemman tapauksen ja enemmän sohvaperunan ja koiran joka varmasti osaa juonitella, niin silloin on cairni paikallaan! On cairnikin tosi hyvä koira, mutta itse olen rodukseni valinnut kettuterrierit ja niiden parissa tulen viettämään jatkossakin aikaa. Ne ovat vieneet sydämeni.- fdfhgjgkk
en tiedä onko tuo epätavallista että kettis tulee muiden koirien kanssa hyvin toimeen; itselläni kaksi narttukettistä ja molemmat tulee toimeen kaikkien kanssa(tosin olen jämpti ja hyvin sosiaalistanut) ja ystävättärelläni on myös narttu ja tulee sekä omieni että muiden kanssa toimeen(ainoastaan schäferiä pelkää kun sellainen käynyt joskus päälle) ja naapuristanikin löytyy vielä uroskettis ja sekin menee hyvin isossakin laumassa.
sanoisin että kettiksestä saa erittäin hyvin sosiaalisen kunhan paneutuu sosiaalistamiseen(ei anna provosoitua eikä provosoida ja pitää huolen lauman turvallisuudesta eli ei isoja päälle rynniviä. :)
Mutta mukava kuulla toisenkin kokemuksia kettiksestä(jonka suhteen on paljon ennakkoluloja olemassa johtuen varmaan aiemmasta suuresta suosiosta ja meni niillekin jotka ei ymmärtänyt koiran/rodun perimmäistä luonnetta nykyään tuntuu ettei onneksi niin paljon tule vastaan ihmisiä joka heti olettaa rodun olevan ärhäkkä sitä kun se ei ole) ja ylensäkin terriereistä. :)
kuulostaa mukavalta yhdistelmältä cairn ja kettis :) ovatko samaa sukupuolta, uroksia?
- partajooseppi
skottia ei tietenkään ole pakko pitää aina "näyttelyturkissa". Itselläni on kaksi skottipoikaa ja en usko että koirat kuraantuvat sen enempää kuin carnillakaan. Toki kannattaa valita mahdollisimman karkeakarvainen skotti jos haluaa päästä helpommalla turkinhoidosta.
Terrific! puhuu skoteista täyttä asiaa. Omissa koirissani rakastan sitä että ne ovat sisällä ollessaan suurimmaksi osaksi huomaamattomia (jollei halua itse touhuta niiden kanssa), muuten ne ovat menossa jatkuvasti mukana. Rakastavat ulkoilua, eivätkä välitä tippaakaan muista ihmisistä, oma/omat ihmiset ovat ne tärkeimmät . Esim. lenkeillä kääntävät selkänsä mahdollisille ihailijakerhoille. Skotit ovat todellä älykkäitä, sisukkaita, kovapäisiä mutta myös herkkiä. Noiden luonteenpiirteiden luetteleminen tosin varmaankin oli turhaa koska veikkaan että kaikki terriereiden omistajat voivat yhtyä samaan :)
Tsemppiä valintaan :) - djhfdsgsdfdgeyfdugfu
cairn paras
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972703
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042290- 912040
- 141775
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441701- 361676
- 781676
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?921602Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1291467Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411284