"Voi elää miten haluaa, jos ei ole tuomiopäivää, jossa tuomitaisiin tekojen mukaan."
Lainaus nimimerkiltä "Lehi" tuolta ketjusta "Kristinuskoa vai ristinuskoa?" otsikolla "Juutalaista ajatelutapaa?" Otsikko viittaa samassa ketjussa, siinä edelläolevassa rustauksessa, olevaan toteamukseen Kristuksen seuraajan motiiveista, jotka ovat 'tässä elämässä, tässä päivässä, tässä hetkessä'.
Siteeramani kohta saa taas kerran miettimään uskovaisen moraalia, tai oikeastaan sen puuttumista. Onko niin, että ainoa rajoittava tekijä on pelko kuolemanjälkeisestä tuomiosta? Kuinka paljon esim. mormoneissa on niitä, joiden moraali on yhtäkuin annetut lait ja käskyt ja pelko tulevasta tuomiosta? Entä voiko tuolloin ko. ihminen uskotella edes itselleen omaavansa minkäänlaista moraalia?
Samaisessa tekstissä on myös kysymys, johon yritän omalta osaltani vastata.
"Olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa ihmisen taipumaan ajatukselle, että omilla valinoilla ei ole niin suurta merkitystä pelastuksen kannalta tarkasteltuna? Sekö, että silloin ei tarvitse kantaa vastuutta maan päällä tehdyistä teoista?"
Varmaan yksi lähtökohdista liittyy siihen, että pää on muutakin kuin hattuteline ja jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, omat taustansa ja oma kulttuurikehyksensä. Kaikki vaikuttavat vaihtoehtoihin, joista valita tekonsa ja ajatuksensa. Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tuomita toista (tässä yhteydessä kyse ei ole kriminaalipolitiikasta) vain koska tuo toinen ei elä niin kuin itse elää.
Mukana on myös käsitettä "paperipaavi" (en millään muista, keneltä lainattu). Esimerkiksi Raamattu on tärkeä kirja, mutta se ei ole Jumala eikä edes yhdenmukainen. Yhdenmukaisuuden puuttuessa eläminen kuin Raamattu olisi lakikirja, tarkoittaa aina rusinapullateologiaa. Samaa toki teen myös itse, mutta tuohon yhdistyy (muistaakseni) Franciscus Assisilaisen sanat 'ole ankra itsellesi ja lempeä toisille'.
Vastuunpakoilua on elää jonkun toisen ihmisen tarjoamissa säännöissä, sillä silloin voi aina vedota samaan. Minä uskoin seuraavani oikeaa Johtajaa ja tein siksi mitä tein.
Lainaus nimimerkiltä "Lehi" tuolta ketjusta "Kristinuskoa vai ristinuskoa?" otsikolla "Juutalaista ajatelutapaa?" Otsikko viittaa samassa ketjussa, siinä edelläolevassa rustauksessa, olevaan toteamukseen Kristuksen seuraajan motiiveista, jotka ovat 'tässä elämässä, tässä päivässä, tässä hetkessä'.
Siteeramani kohta saa taas kerran miettimään uskovaisen moraalia, tai oikeastaan sen puuttumista. Onko niin, että ainoa rajoittava tekijä on pelko kuolemanjälkeisestä tuomiosta? Kuinka paljon esim. mormoneissa on niitä, joiden moraali on yhtäkuin annetut lait ja käskyt ja pelko tulevasta tuomiosta? Entä voiko tuolloin ko. ihminen uskotella edes itselleen omaavansa minkäänlaista moraalia?
Samaisessa tekstissä on myös kysymys, johon yritän omalta osaltani vastata.
"Olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa ihmisen taipumaan ajatukselle, että omilla valinoilla ei ole niin suurta merkitystä pelastuksen kannalta tarkasteltuna? Sekö, että silloin ei tarvitse kantaa vastuutta maan päällä tehdyistä teoista?"
Varmaan yksi lähtökohdista liittyy siihen, että pää on muutakin kuin hattuteline ja jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, omat taustansa ja oma kulttuurikehyksensä. Kaikki vaikuttavat vaihtoehtoihin, joista valita tekonsa ja ajatuksensa. Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tuomita toista (tässä yhteydessä kyse ei ole kriminaalipolitiikasta) vain koska tuo toinen ei elä niin kuin itse elää.
Mukana on myös käsitettä "paperipaavi" (en millään muista, keneltä lainattu). Esimerkiksi Raamattu on tärkeä kirja, mutta se ei ole Jumala eikä edes yhdenmukainen. Yhdenmukaisuuden puuttuessa eläminen kuin Raamattu olisi lakikirja, tarkoittaa aina rusinapullateologiaa. Samaa toki teen myös itse, mutta tuohon yhdistyy (muistaakseni) Franciscus Assisilaisen sanat 'ole ankra itsellesi ja lempeä toisille'.
Vastuunpakoilua on elää jonkun toisen ihmisen tarjoamissa säännöissä, sillä silloin voi aina vedota samaan. Minä uskoin seuraavani oikeaa Johtajaa ja tein siksi mitä tein.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Euthyfronin dilemma: »Päättävätkö jumalat, mikä on hyvää, koska se on hyvää, vai onko hyvää siksi että jumalat päättävät niin?»
Tämä on Platonin ajoista alkaen kyseenalaistanut jumalien monopolin moraaliin. Dilemma on, iästään huolimatta, edelleen ajankohtainen eikä mikään teistinen järjestelmä ole sitä pystynyt ratkaisemaan. Jos ensimmäinen vaihtoehto pitää kutinsa niin jumalilla ei ole merkitystä eikä mitään tekemistä hyvyyden kanssa, mutta jos toinen vaihtoehto pitää paikkansa niin silloin jumalten ohjeistamat lasten raiskaukset ja kansanmurhat ovat _hyviä ja jopa velvoittavia tekoja_ hyvyyden saavuttamiseksi.
Moraalilla ja teistisillä uskonnoilla ei siis ole mitään tekemistä keskenään.
Dualismissa maailmankaikkeus on taistelutanner, jossa Hyvä ohjeistaa hyvään ja Paha pahaan. Ratkaisu on yksinkertainen, mutta sopii lähinnä polyteismiin. Monoteismissa Jumalan täytyy olla jotain kummankin, hyvän ja pahan, tuolla puolen olevaa (jotain sanojen tuolla puolen ja siksi en aio määritellä tarkemmin).
"Moraalilla ja teistisillä uskonnoilla ei siis ole mitään tekemistä keskenään."
En olisi ihan noin jyrkkä. Autoritaariset (joihin MAP-kirkko näyttää kuuluvan) uskonnot määrittelevät lakien ja muiden vastaavien kautta jäsentensä moraalin. Tai siltä näyttää. Toisaalta yksittäiset ihmiset saavat uskostaan (uskonnostaan) voimaa vastustaa yhteiskunnallisia epäkohtia, tunnettuna esimerkkinä Martin Luther King.
http://en.wikipedia.org/wiki/I've_Been_to_the_Mountaintop
Maailmassa ei ole vain yhtä moraalia (käsitystä siitä, mikä on hyvää/oikein) ja siksi en sulkisi mitään tekijää moraalin ulkopuolelle. Tässä avauksessa tosin kiinnosti yksilömoraali, autonominen kyky arvioida tekojaan silloin, kun ei ole mitään pelkoa rangaistuksesta.
Moraali on loogisesti riippumaton yhtesön ulkopuolisista tekijöistä, kuten jumalista, ja sellaiseksi se on kehittynyt evoluution kautta. Moraali määräytyy kulloinkin yhteisön etujen mukaisesti ja moraalia vastaan kamppailevien "pahojen" yksilöiden perimä poistuu evoluution lainalaisuuksien mukaan yhteisöstä ylläpitäen yhteisön moraalikäsityksiä.
Teistiset uskonnot puolestaan tarjoavat työkalut evolution mukaisen moraalin kumoamiseen omilla yhteisön ja jäsenten etua taivuttelevilla arvoillaan. Uskonnot siis vääristävät luonnollista moraalia, johon nyt ilmeisesti viittaat avauksessa esittämälläsi ajatuksella: "Siteeramani kohta saa taas kerran miettimään uskovaisen moraalia, tai oikeastaan sen puuttumista." Autoritäärisen uskonnollisen yhteisön jäsenten moraali on kuin tuuliviiri joka muuttuu kulloisenkin uskonnollisen johtajan mielenliikkeiden mukaan.
Yhteisön perimmäisenä tavoitteena ei ole saada kaikkia samaan moraalikoodistoon, vaan ennemminkin, jo kansallisella tasolla, päinvastoin. Moraalinen paheksunta on loistava tapa ylläpitää koodistoa, siksi on oltava mielisairaita, vankeja ja/tai muita paheksuttavia. Yksilöt kestävät paremmin elämäänsä kun he voivat todeta "onneksi en ole tuollainen".
Sen ajatuksen, joka oli aloituksen takana, ytimeen osuit loppulauseella. "Autoritäärisen uskonnollisen yhteisön jäsenten moraali on kuin tuuliviiri joka muuttuu kulloisenkin uskonnollisen johtajan mielenliikkeiden mukaan." Samansuuntainen ajatus, vaikkakin kysymysmerkillä varustettuna, tuli mieleeni lukiessani sanoja 'voi elää miten haluaa, jos ei ole tuomiopäivää'.
"Moraalinen paheksunta on loistava tapa ylläpitää koodistoa, siksi on oltava mielisairaita, vankeja ja/tai muita paheksuttavia."
Nykyajan trendi on tosiaan pitää erilaisia häiriköitä lukittuna jossain mikä ruokkii ja imartelee jokaisen sisäistä narsismia tarjoten ihmisille illuusion omasta paremmuudesta. Jos analysoidaan mikä tilanne oli vielä heimoyhteiskunnassa ja jopa aiemmin niin koodistoa rikkovat karkoitettiin yhteisöstä tai peräti tapettiin suoraan eli ongelmallinen tapaus ulkoistettiin yhteisöstä kokonaan ja koodistoa rikkovat poistettiin näin suoraan yhteisön hierarkiasta kokonaan.
Ihan pätevää tekstiä aiheesta mm. osoitteessa: http://www.uskontokritiikki.argumentti.fi/jumalan_raamatun_moraali.php?id=70
Kukas se kissan hännän nostaa jollei kissa itse....
Mutta syvempiin ajatuksiin. Mitä jos jopa Jumalankin yläpuolella on laki.... oli se sitten Jumalan luoma tai ei, ehkäpä Jumalakin on riippuvainen joistakin laeista. Jota laki voisi täyttyä on oltava rangaistus aj jonkun on se kärsittävä. Meidän kohdaltamme on isoveljemme Jeesus ottanut rangaistuksen pääleen... Vaikka Jumala kuinka haluaisi vapahduttaa kaikki lapsensa ja ottaa heidät tykönsä on olemasas laki joka sen estää, oikeudenmukaisuuden laki. Mikäli Jumala menee vastaan tätä (universaalia?) lakia hän lakkaa olemasta Jumala.
En ymmärrä asiayhteyttä. Mormonin kirjassa mainitaan toki tuo "oikeudenmukaisuuden laki" (ainakin Alman kirjan luku 42). En tosin tuotakaan ymmärrä, mutta olettaisin olevan jotain samaa kuin Hammurabin lakiin laitettua ajatusta "silmä silmästä".
Haluaisitko hieman selventää viestisi sisältöä?
Tuon esiin sen tutkimuksin todetun tosiasian, että ateisteilla ja agnostikoilla on keskimäärin korkeampi moraali kuin uskovaisilla. Uskonto helposti hämärtää moraalia, koska uskonnon varjolla moraalittomat teot voivat tulla hyväksytyksi (muitakin syitä on).