nuorempana seksiä kahden uskovan helluntailaisneitosen kanssa. Olin silloin "pahis". Paikkakunta oli hyvin "herännäinen" ja uudestisyntyneiden valloittama. Kyse ei ollut kummassakaan tapauksessa rakkaudesta vaan halusta. Ainakaan alussa. Toisen kanssa tämä tapahtui yhden kerran. Hän kai katui kun ei ollut minua sen jälkeen tuntevinaan vaikka käveli kadulla vastaan. Toisen kanssa seksuaalinen suhde jatkui kauemmin.
Ei uskovana olin kai se jolle voi antaa koska uskovien piirissä seksisuhde ei tule kyseeseen. Tyttö jonka kanssa naiskentelimme melko kauan tunsi asiasta huonoa omatuntoa, katumusta ja synnin tuntoa. Asiasta keskusteltiin kyllä. Oma kantani oli, että annat jos haluat ja nautit, ellet tai kärsit huonoa omatuntoa niin ei sitten naida enää. Himo voitti kuitenkin "synnintunnon". Tunsin kuitenkin itseni itseni hyväksi käytetyksi, en hyväksikäyttäjäksi. Kaunis, siro tyttö haki tyydytyksensä kauttani vastaamatta hellyyteen, paijaamiseen jne.
Minulle ei jäänyt traumoja. Kivaa oli ja kyllä siinä oli sitten myöhemmin mukana jo paljon hellyyttäkin, syvällisiä keskusteluja ja nautinnollista seksiä molemmin puolin. Ei ehkä rakkautta mutta kiintymystä.
Silloin molemmilla oli hyvä olla mutta sitoumuksia ei ollut. Nyt näin tytön vuosien vuosien jälkeen. Enää en ole "pahis" vaan normaali keskiluokkainen perheenisä. Hän sanoi olevansa "paneskelumme" suhteen synnintunnossa edelleen mutta muistelevansa sitä edelleen. Tyttö, tai nyt jo nainen on naimisissa. Olisi lähtenyt mukaan, tämän ilmaisi selkeästi mutta vaikka olisin halunnut niin moraali ei vain taipunut kun olen tahollani itsekin varattu.
Harmittaa vaan jos tätä söpöä ja todella kivaa tyttöä on kalvanut synti liki 20 vuotta siksi, että meillä oli kivaa keskenämme silloin.
Ei uskovana olin kai se jolle voi antaa koska uskovien piirissä seksisuhde ei tule kyseeseen. Tyttö jonka kanssa naiskentelimme melko kauan tunsi asiasta huonoa omatuntoa, katumusta ja synnin tuntoa. Asiasta keskusteltiin kyllä. Oma kantani oli, että annat jos haluat ja nautit, ellet tai kärsit huonoa omatuntoa niin ei sitten naida enää. Himo voitti kuitenkin "synnintunnon". Tunsin kuitenkin itseni itseni hyväksi käytetyksi, en hyväksikäyttäjäksi. Kaunis, siro tyttö haki tyydytyksensä kauttani vastaamatta hellyyteen, paijaamiseen jne.
Minulle ei jäänyt traumoja. Kivaa oli ja kyllä siinä oli sitten myöhemmin mukana jo paljon hellyyttäkin, syvällisiä keskusteluja ja nautinnollista seksiä molemmin puolin. Ei ehkä rakkautta mutta kiintymystä.
Silloin molemmilla oli hyvä olla mutta sitoumuksia ei ollut. Nyt näin tytön vuosien vuosien jälkeen. Enää en ole "pahis" vaan normaali keskiluokkainen perheenisä. Hän sanoi olevansa "paneskelumme" suhteen synnintunnossa edelleen mutta muistelevansa sitä edelleen. Tyttö, tai nyt jo nainen on naimisissa. Olisi lähtenyt mukaan, tämän ilmaisi selkeästi mutta vaikka olisin halunnut niin moraali ei vain taipunut kun olen tahollani itsekin varattu.
Harmittaa vaan jos tätä söpöä ja todella kivaa tyttöä on kalvanut synti liki 20 vuotta siksi, että meillä oli kivaa keskenämme silloin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Asiat ovat kuin ovat. Tee asiat intuitiotasi kuunnellen, unohda ne sitten. Lakkaamalla murehtimasta lopetat ongelmasi.
Menneelle et voi mitään, vain tähän hetkeen voit vaikuttaa - nyt.
ole intohimoja enää sen enempää, paitsi vähän. Kun tapasimme vetovoimaa naisella kieltämättä oli, olisin halunnut mutta en voinut. Nainenkin halusi. Kysyin asiaa suoraan. Harmittaa vain se jos toinen on kärvistellyt omatuntonsa kanssa asiasta jossa ei ole edes mitään väärää. Vuosikausia.
Olisi ehkä pitänyt kyllä siitä ottaa itselleen vaimo silloin. Hänen uskovaisuutensa vuoksi en voinut, se oli lian ehdotonta. Kun homma meni liian vakavasti pistin pelin poikki. Nykyisessä liitossani tai koskaan sen jälkeen ei sellainen yhteisymmärryksen tunne, hiljaisuus jossa ei tarvita sanoja sen veroista kuin silloin. Eikä seksikään jonka jälkeen molemmat vapisevat kuin horkassa. Ja seksisuhteita on ollut enemmän kuin ihan riittävästi.
Se oli sellainen räjähtävä fyysinen ilotulistus alusta alkaen joka myöhemmin muuttui sitten kiintymykseksi. Olenkin miettinyt, että oliko se kiintymys jotakin enemmän, syvällistä rakkautta? Oli se. Harmi kun Jeesus oli välissä ja teki sen mahdottomaksi.
Miksi hekumoit vanhoilla paskoilla äijäparka. Älä esittele vanhoja syntejä yleisellä foorumilla, häpeä edes.
Saat vaimoksesi sen jälkeen ja jos ja kun saat pelastuksen.En muista Raamatun paikkaa missä siitä kerrotaan pelastumisen jälkeisestä elämästä mutta joka tapauksessa siinä sanotaan että mies saa siellä vaimoksensa sen ensimmäisen nuoruutensa vaimon.Sitä ei kerrota kuinka pitkän tuon suhteen täytyy olla että sitä voi sanoa suhteeksi.Vaimo/puoliso/avopuoliso on kuitenkin Raamatun mukaan siinä sama.Ei siellä turhaan varoiteta uusista naimisista koska se vaikuttaa pelastuksen jälkeiseen elämään.Jobhan sai myös uuden vaimon mutta pelastuksen jälkeen hän saa kuitenkin ensimmäisen vaimonsa kumppaniksi samoin moniavioiset saavat vain sen ensimmäisen vaimon ikuisuudeksi.Voipa monen muunkin housut ja hame tutista jos alkaa miettimään ja muistelemaan sitä ensimmäistään.