Tausta:
- alussa, 4kk ajan, seurustelin samalla paikkakunnalla
- sitten, 2 vuotta seurustelua toisella paikkakunnalla opiskelujen vuoksi = kaukosuhde, mutta vkl tapaamisia
- koska emme vielä ole saaneet yhteistä kämppää, niin emme vieläkään asu yhdessä. Seurustelua noin 7kk, mutta samalla paikkakunnalla ja saman kadun varrella
Seurustelutausta:
- alussa yhteen muutolle ei ollut mitään kiirettä. Halusimme molemmat tunnustella ja totutella toisiin
- 2 vuoden kaukosuhteen jälkeen, ja monien niin vastoinkäymisien ja myötämäkien jälkeen sekä yksi yhteinen pitkä ulkomaanmatka - olen jo kypsä sitoutumiseen. Harvoin suhteessa olen kokenut niin monia hetkiä ja sitten vielä onnistunut pitämään yllä kaukosuhdetta ilman, että se lopahtaa. Tiedän miehen hyvät ja huonot puolet.
Ongelma:
- mies ei halua kosia ennen kuin asumme saman katon alla, jotta kuulemma näkee, tuleeko minusta "pirttihirmu". Nauroin tälle, sillä eivätkö vastoinkäymiset osoita, mihin suhteemme pystyy? Olemme jakaneet paljon ajatuksia ja kokeneet paljon. Se ei siis ole riittävä? Voiko nainen muuttua kun pariskunta asuu yhdessä?
- mina taas haluan ja odotan kosintaa ja haluan mielellään kihlautua ennen yhteen muuttoa. Siksi, että jos nyt muutan yhteen, ja jään odottamaan kosintaa, niin voi olla, ettei se kosinta koskaan tule. Tuntuu helpommalta tehdä se päätös - onko kumppani sopiva - ennen yhteen muuttoa.
- olisin suostunut tuohon "asutaan yhdessä, sitten kihlat". Sitten kysyin, kauanko pitää asua yhdessä, että "olen mielestäsi sopiva?", "kaksi vuottako vai enemmän?". "2 vuotta voi olla liian vähän..."
Tajusin, että olen saanut jonkun sitoutumisen kammoisen miehen. Olen itsekin pelkuri, mutta toinen, tälläinen pitkä suhde, on opettanut, ettei yhdessä asuminen tuo sitä kihlausta (siinä mielessä oli hyvä, että muutin exän kanssa heti yhteen, koska huomasin paljon vikoja. Nykyisessä ei näitä vikoja ole).
Arvostan itseäni, arvostan suhdetta, ja minusta se, ettei halua kihlautua, on merkki siitä, ettei arvosta sitä kaikkea mitä on koettu. Eikä arvosta minua.
Olen pahoillani, mutta kihlautuminen merkitsee minulle todella paljon. Olen ollut tässä jo muutaman kuukauden aikana masentunutkin, sillä päivä päivältä tajuan, että kun kihlautuminen ei merkkaa hänelle mitään, niin miten voin teeskennellä olevani onnellinen?
Olen asettanut itselleni rajoja - seurustelusuhteen on kestettävä 3-4 vuotta, ja sitten kihlaus. Jos tämä on jollekin liian pieni aika, niin en voi mitään. Tiedän, että osa oli kaukosuhdetta, mutta ihmisen elämä on lyhyt.
Olen nainen. Minulla on rajani. Miesten raja on ääretön.
Tiedän myös sen, etten ehkä löydä yhtä sopivaa kumppania itselleni kuin nykyinen, mutta itsetuntoni ei kestä sitä, jos toinen ei halua mennä kihloihin. Aivan kuin kokemukset eivät tarpeeksi kerro minusta tai suhteestamme - ja sen vahvuutesta.
Ei kosintaa, koska ei saman katon alla. Takana pitkä suhde.
9
1166
Vastaukset
- Näin meillä
Mikä kiire sulla on naimisiin. Asutte yhdessä vaan ihan rauhassa.
Mä tapasin oman vaimoni 20-vuotiaana. Asuttiin erillään eka vuosi. Sitten muutettiin yhteen. Asuttiin yhdessä kymmenen vuotta. Naimisiin menemisestä ei kumpikaan koskaan sen kummenmin keskustellut tänä aikana. Vaimoni ei ole mitään prinsessahäätyyppiä. Ei myöskään kuuluta kirkkoon, jos ne nyt jotain vaikuttavat. Sitten 2004 saatiin tontti ja aloitettiin rakentaminen. Otettiin velkaa. Päätettiin myös alkaa yrittämään lasta. No raskaaksihan siinä tultiin vauhdilla. Tässä vaiheessa meille juolahti mieleen, että mitäs nyt tehdään. Selviteltiin asioita ja todettiin, että perintöjen yms. kannalta kannattaisi mennä naimisiin. No, ei siinä mitään. Soitin maistraattiin, varasin ajan ja mentiin naimisiin maanantaina klo 10:30 virka-aikaan. Paikalla oltiin keskenämme. Hääruoat tarjottiin ravintolassa seuraavana lauantaina vanhemmille ja sisaruksille.
Tämä toimi meillä ihan hyvin. Jos viihtyy toistensa kanssa ei siinä mitään häitä ja kihloja tarvita kuin vasta siinä vaiheessa kun perhettä aletaan ihan tosissa perustaa.- teemu t
ap:llä ja seurustelukumppanilla on tod.näk. erilainen käsitys suhteen laadusta ja sitoutumisen ajoituksesta.
Otas nyt järki käteen. Mies siis ei halua kihlautua. Hän asettaa ehtoja. Ja sinä asetat ehtoja.
Tavallaan pattitilanne.
vink'vink* Miehellä ei tunnu olevan erityistä kiirettä sinun suhteesi. Ja miksi yleensäkään miehellä nykyisin olisi kiire sitoutua ja perustaa perhe? Kukin vois miettiä sitä joskus ihan vakavasti. Ihminen kohtaa elämässään paljon rakkauksia ja ihastumisia. perheen voi MIES perustaa vaikka viiskybäsenä. Hänenhän ei tarvitse elää selibaatissa eikä muussakaan kurjuudessa. Naisia riittää äidinkin jälkeen pilvin pimein.
Anteeksi, että pudotin sinut vankkareunaiselta pilveltäsi.
- 4+6
tuo, että puhut koko ajan _kihlautumisesta_ ikään kuin se olisi se olennainen asia. Eikö olisi helpompi pohtia varsinaista asiaa eli miksi mies ei halua naimisiin kanssasi. Sitähän se kihlaus on: sopimus avioliitosta.
Vaihda tekstiisi jokaisen kihlaus-sanan tilalle 'naimisiinmeno' ja mieti miten se muuttaa, jos muuttaa, asiaa.- Avopuolisko.
Minulla on fiksu mies. Kun ensimmäisen seurusteluvuoden aikana tietenkin udeltiin ja tunnusteltiin toisen ajatuksia ja mietteitä sitoutumisesta ja perheen perustamisesta ja vähän aikataulustakin näin yleensä, niin minun mielestäni mies sanoi hyvin: "kun hän päättää minua kosia, hän on asian miettinyt kaikin tavoin valmiiksi ja hän on silloin valmis menemään naimisiin. Tämä ei tapahdu ensimmäisen vuoden aikana, ei edes välttämättä viiden vuoden yhdessäolon jälkeenkään. Siihen voi mennä kahdeksankin vuotta. Kuitenkin siten, että sitten kun päätös on tehty, se pitää hautaan asti."
Miehet, kun alatte seurustelemaan, kertokaa heti, että tällaisen päätöksen tekeminen ei tapahdu yhdessä yössä. Kun mies minulle ajatuksensa ja mielipiteensä kertoi, olen tavallaan "jättänyt asian hänen käsiinsä". Hän on se, joka kosii. Sitten kun kosii. Minulla ei ole siihen mitään sanavaltaa, enkä tähän päivään mennessä ole sanallakaan maininnut kiireestä päästä kihloihin. Yhteisestä tulevaisuudesta puhutaan tyyliin "sitten kun meillä on ne kaikki kolme lasta ja tila-auto..". Hassuttelua pilke silmäkulmassa. - hulsrot
Avopuolisko. kirjoitti:
Minulla on fiksu mies. Kun ensimmäisen seurusteluvuoden aikana tietenkin udeltiin ja tunnusteltiin toisen ajatuksia ja mietteitä sitoutumisesta ja perheen perustamisesta ja vähän aikataulustakin näin yleensä, niin minun mielestäni mies sanoi hyvin: "kun hän päättää minua kosia, hän on asian miettinyt kaikin tavoin valmiiksi ja hän on silloin valmis menemään naimisiin. Tämä ei tapahdu ensimmäisen vuoden aikana, ei edes välttämättä viiden vuoden yhdessäolon jälkeenkään. Siihen voi mennä kahdeksankin vuotta. Kuitenkin siten, että sitten kun päätös on tehty, se pitää hautaan asti."
Miehet, kun alatte seurustelemaan, kertokaa heti, että tällaisen päätöksen tekeminen ei tapahdu yhdessä yössä. Kun mies minulle ajatuksensa ja mielipiteensä kertoi, olen tavallaan "jättänyt asian hänen käsiinsä". Hän on se, joka kosii. Sitten kun kosii. Minulla ei ole siihen mitään sanavaltaa, enkä tähän päivään mennessä ole sanallakaan maininnut kiireestä päästä kihloihin. Yhteisestä tulevaisuudesta puhutaan tyyliin "sitten kun meillä on ne kaikki kolme lasta ja tila-auto..". Hassuttelua pilke silmäkulmassa.Minä en kyllä (naisena) tyytyisi tilanteeseen, jossa minulla ei ole mitään sanavaltaa asian kanssa. Yhdessä näitä asioita tulee miettiä ja keskustella, jotta molemmat tietää missä mennään. Toista ei pidä asian kanssa painostaa, mutta omat halut ja toiveet kyllä pitäisi saada ilmaista, ilman että sitä painostuksena pidettäisiin.
No jokainen tyylilleen uskollisena.
- Pimpim pessimisti
Juuri näin eli asioista pitää voida keskustella. Jos molemmat ovat samaa mieltä, että asialla ei ole kiire tai sitten kun meillä on ne 3 lasta ja tila-auto... Mutta sinuna miettisin, miten mies sitoutuu sinuun kun muutatte yhteen?
Ymmärrän hyvin, että en itsekään haluaisi heppoisin perustein muuttaa yhteen. Oletteko keskustelleet, miten jakaisitte kulut yhteisasumisessa? Olisiko vuokrasopimus molempien nimissä (jos toinen löytääkin uuden, niin toista ei voi heittää ulos kämpästä)?
Ja minusta oli aika törkeää sanoa sinulle, että tuleeko sinusta pirttihirmu, kun hän on tuntenut sinut useamman vuoden ajan. Eikö hän siis mielestään tunne sinua jo nyt hyvin?
Anteeksi mielipiteestäni, mutta minusta kuulostaa siltä, että olet olemassa siltä varalta, että parempaakaan ei löydy. Sinuna ottaisin aikalisän suhteeseenne. Jos se on kestävää laatua, mies ei lähde heti etsimään uutta kumppania koska hän rakastaa ja välittää sinusta. Toisaalta olette olleet erossa 2 vuotta (kaukosuhteessa), joten hänellä on voinut olla muutakin elämää sinä aikana tai sitten hän vain haluaa pitää kaikki mahdollisuudet avoimina.
Anteeksi, olen varmaan kauhea pessimisti mutta ei kuulosta siltä, että kumppanisi olisi valmis valitsemaan yksin sinut ja sulkemaan muut vaihtoehdot elämästään. - vääärin-
Sitten kun kolme lasta? Häh, perhehän se on ja naimisiinmentäessä oikeasti perustetaan perhe. Sitä ennen on naimaton. Tää nykyajan systeemi on kääntänyt asioita ihan nurinkurin.
- Teemun äiti
ap, olet miehen kannalta varma tapaus. Miksi hän haluaisi enempää sitoutua, kun hänellä jo on kaikki. Etkö ole kaikin tavoin miehen käytettävissä näinkin?
Joskus ihmettelen miehiä, jotka haluavat sitoutua yhteen naiseen ennen keski-ikää. Kuten joku jo sanoikin, mies voi mennä kihloihin/ naimisiin vaikka satavuotiaana. Seitsenkymppinen mies saa yleensä vielä lapsiakin, jos haluaa.
Muistatteko sen vanhan sanonnan: Kuka hullu ostaisi lehmän, jos maitoa saa ostamattakin. - Minä vaan mietin
NIin noh, itse olen nyt ollut 18-vuotiaasta yhdessä saman naisen kanssa ja toivon että olemme yhdessä loppuelämämme. Eli ei kaikilla ole tarvetta nähdä ja kokea montaa naista. Jos löytyy yksi erinomainen, niin miksi etsiä enempää ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä et pääse yli, mä en pääse yli
Jäädäänkö kuinka pitkäksi aikaa kärvistelemään omissa kuplissa näihin tunteisiin vai aletaanko puskemaan jo tätä läpi. V1411765- 401668
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa631420- 681305
Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei2101167Mitäs te venäjän puolustajat tekisitte, jos venäjä todella hyökkäisi tänne?
Tää on se mielenkiintoinen kysymys. Tehän olette lähinnä vasemmistolaisia, eikä armeijaa ole käyty, eikä rintamalle mi2791113- 701093
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask napauttavat - Tällaisten ihmisten ei kannata muuttaa Italiaan: "Ei..."
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask toteuttivat oman unelmansa Italiassa. He ostivat kakkoskodin Italian Pugliasta. Lue lisää19968- 74955
Miksi kaikki jauhaa KAJ:sta
Se bastulauluhan on todella huono, vanhanaikainen ja oikea junttilaulu. Oikein ällöttää, kun idiootit hehkuttaa sitä ps106898