Joku ortodoksi kirjotti täällä aiemmin että alkuseurakunnasta on kehittynyt ortodoksikirkko ja että ortodoksikirkko on alkuperäisin kirkko.
Sanon tähän väliin että alussa oli vain uskovien seurakunta kullakin paikkakunnalla, ja näitä uskovaisia Jeesuksen seuraajia alettiin sanomaan kristityiksi, kirkosta ei ollut puhettakaan.
Näitä uskovia vainottiin kovasti ja vainojen myötä kristityt levisivät ympäri maailmaa, ja näin vainot itseasiassa vain levittivät kristillistä sanomaa.
Sitten joskus 200-300 luvulla rooman keisari keksi julistaa kristillisen uskon valtion uskonnoksi ja määrättiin että kaikki kastetaan jo lapsena tähän uskoon, ja kirkon jäseneksi, näin syntyi "kristillinen kirkko" jossa otettiin käyttöön erilaisia sakramenttejä pakanauskonnoista kopioituja.
Tää "kristillinen kirkko" oli niinsanottujen nimikristittyjen yhteisö, uskovien seurakunta oli jossain muualla jota vainottiin.
Sanon tähän väliin että alussa oli vain uskovien seurakunta kullakin paikkakunnalla, ja näitä uskovaisia Jeesuksen seuraajia alettiin sanomaan kristityiksi, kirkosta ei ollut puhettakaan.
Näitä uskovia vainottiin kovasti ja vainojen myötä kristityt levisivät ympäri maailmaa, ja näin vainot itseasiassa vain levittivät kristillistä sanomaa.
Sitten joskus 200-300 luvulla rooman keisari keksi julistaa kristillisen uskon valtion uskonnoksi ja määrättiin että kaikki kastetaan jo lapsena tähän uskoon, ja kirkon jäseneksi, näin syntyi "kristillinen kirkko" jossa otettiin käyttöön erilaisia sakramenttejä pakanauskonnoista kopioituja.
Tää "kristillinen kirkko" oli niinsanottujen nimikristittyjen yhteisö, uskovien seurakunta oli jossain muualla jota vainottiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sakramentti
Raamattu ei opeta mitään ns. kirkollisesta kasteen sakramentista, eikä muistakaan sakramenteista. Sakramentin syntymä juuret ovat vanhoissa mysteeri uskonnoissa ja kirkkolatinan sana sacramentum tulee kreikan kielen sanasta mysterion.
Sacramentum sana tarkoitti roomalaisen sotilaan lippuvalaa, joka oli uskollisuudenvala Rooman keisarille ja armeijalle. Vala olikin luonteeltaan salaisuus (sacramentum), johon liitettiin maagisia voimia. Alkuperältään sakramentti on kuitenkin pakanauskonnollinen rituaali. Myös vanhoihin mysteeriuskontoihin käytiin sisälle sakramenttien kautta. Näin mm. Iisis-Osiris-Horus ja Mithras- kulteissa, samoin Eleusiin, Attiksen, Dionysioksen ym. palvonnassa. Mysteeri, eli sakramentti yhdisti sakramentissa mysteiksi vihityt toisiinsa ja “ jumaluuteen”. Olennaista oli elämän täydellinen uudistuminen, jonka sai aikaan sakramentin vaikuttama kuolema ja ylösnousemus. Sakramentti oli kuljettanut vihityn pimeyden läpi valoon. Sakramentin kautta tultiinkiin sisälle kaikkien maailmanvaltojen valta-uskontoihin, ja kaikkien niiden ytimenä oli eri nimillä vaikuttama muinaisen Baabelin/Babylonian uskonnon Taivaan kuningatar-Äiti-lapsikultti. Ja sellaisena se oli myös viimeisessä, Uuden Liiton alkuseurakunnan aikana vaikuttaneessa Rooman maailmanvaltakunnassa, josta se sekoitettiin kristinuskon kanssa alkuseurakunnan turmeltuessa ja enemmistön luodessa seurakunnan rinnalle kirkkolaitoksen, lopullisesti 300-luvulla jKr. Siitä lähtien myös valtionkirkkoihin on tultu sisälle sakramenttipapin toimittaman. (Sakramentti ja kirkko Pentti Heiska)
Uskonto
Raamattu ei käytä sanaa uskonto kuvatessaan Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Kreikankielen UT:ssa on sana threskeia, joka tarkoittaa uskonnollista palvontaa, mutta tätä sanaa UT ei käytä kuvatessaan Jumalan (Herran Jeesuksen kautta) ja ihmisen välistä suhdetta. Oikea Jumalan palveleminen ei siis tarkoita uskonnon harjoittamista tai kirkollista Jumalanpalvelusta, vaan tapaa elää, jonka kautta palvellaan koko elämällään Jumalaa uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamattu puhuu uskosta Jumalaan, joka tarkoittaa henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa. Uskonto ja usko on aivan kaksi eri asiaa. Uskonto on ihmisten keksimä ja formuloima järjestelmä, jossa ihminen palvoo epäjumalia ja harrastaa epäjumalanpalvelusta. Kun taas usko on Jumalan teko, jossa ihminen elää yhteydessä Jumalansa kanssa uskomalla Herraan Jeesukseen. Usko on käytännön elämää ajatuksineen, sanoineen ja tekoineen, eikä formuloituja kaavoja ja muotomenoja. Usko on Jumalan teko, jonka kautta ihminen tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Kirkko
Kirkko sanaakaan ei Raamattu tunne. Kirkko sana ja käsite yleistyi Konstantinuksen perustaessa Roomaan yleisen (katolisen) uskonnon, kun hän ”kääntyi” kristityksi. Rooman kirkkolaitos sekoitti pakanuuden ja kristinuskon keskenään. Pakanallisille uskonnollisille menoille annettiin kristilliset nimet, joita pidettiin sitten Raamatun opetuksina, vaikka ne eivät sitä kuitenkaan olleet.
Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittele kirkko sanaa avoimen rehellisellä tavalla teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966.
>>>Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäsel-vyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alku-perää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Her-ran (oma). Tätä etymologista selitystä asi-antuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdol-lisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Ro-maanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mah-dollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kie-lellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”. >>>
Raamattu itse käyttää nimitystä seurakunta eikä kirkko. Kirkko käsite ja sana ei siis kuulu Raamatun oman ilmoitukseen, vaan on ihmisten keksimä ja tekemä oppi. Kirkko sana näki päivänvalon 150 jKr. Jeesuksen ja apostolien sanavarastoon ei kirkko sana kuulunut, eivätkä he koskaan sitä sanaa käyttäneet, eikä sitä sanaa löydy UT:n alkuteksteistä.
Kreikankielen seurakunta sana ekklesia merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja Jumalan armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan.
Kyriakos, Kyriakon merkitsee Herraa sekä Herran omaa. Jotkut opettavat, jotta sanasta Kyriakos, Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaa seurakuntaa.
Valtionkirkkolaitokset eivät kutsu ulos ihmisiä, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa seurakuntaa. Kyriakon tarkoittaa Herran omaa sekä Herraa ei seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa:
1 Kor 11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,
Kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa Jeesus Kristusta ei seurakuntaa.
Ilm 1:10 Minä olin hengessä Herran (Kyriake) päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
Sana Kyriake tarkoittaa Herraa eli Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa. Kirkko sana käsite, jolla tarkoitetaan seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se tarkoita seurakuntaa, mutta sana Kyriakos tarkoittaa kyllä Herraa kahdessa kohdin UT:a. Kun UT puhuu seurakunnasta silloin UT käyttää sanaa ekklesia, ei Kyriakos.
Raamattu opettaa: Jumalaan uskovia uskomaan Jeesukseen ja Jumalan sanaan, niin kuin Raamattuun on kirjoitettu. Tämä on ydinkysymys: USKOA Raamattuun niin kuin sinne on kirjoitettu. Kirkko uskoo Raamattuun niin kuin perinnäissäännöt opettavat eikä niin kuin Raamattuun on kirjoitettu.
Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen lapsikaste rituaalin kautta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon vuonna 381 Rooman valtion uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä, jo yli kolmesataa vuotta aikaisemmin.
Kirkko virallisena instituutiona ei edusta Raamatullista seurakuntaa. Maailmassa on paljon uskovia, jotka eivät kuulu eivätkä ole milloinkaan kuuluneet kirkko-instituutioon. Sana kristillisyys ei siis aina tarkoita todellista uskoa Raamatun sanomaan. Kirkko on sotkenut todellisen evankeliumin perinnäissäännöillänsä, jopa suuri osa kirkon työntekijöistä ei edes usko Raamatun olevan Jumalan sanaa. Esimerkiksi: Lut. kirkon teologisessa tiedekunnassa, jossa valmistuu kirkon papit virkaansa on opettajina ihmisiä, jotka eivät usko Raamatun olevan Jumalan sanaa sekä he kieltävät Raamatun perustotuuksia.
Todellista uskoa Raamatun ilmoitukseen esiintyy siis muissa herätysliikkeissä paljon enemmän kuin kirkon piirissä. Kuten kirjoitin, niin kirkon oppi on liian monin paikoin ihmisen keksimä. Todellinen kristinusko on siis jossain muualla kuin kirkossa. Toki se on totta, että kirkon sisällä on aitoja uskovia, mutta kirkko-instituutiona ei ole Raamatullinen seurakunta.
Jumalan armosta ihminen pelastuu ei sakramenttien kautta
Synti sana ja käsite tuli maailmaan paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen kautta. Raamattu opettaa, että koko maailma on pahan (saatanan) vallassa, josta seuraa synnin orjuus, jonka seuraus taas on iankaikkinen kadotus. Eihän kenenkään ole pakko päätyä kadotukseen, mehän saamme valita Jeesuksen Kristuksen elämämme Herraksi ja Vapahtajaksi.
Raamatun Jumala ei vaadi mahdottomia ihmiseltä. Ihminen ei pysty noudattamaan täydellisesti Jumalan lakia ja opetusta, sen tähden Jeesus tuli ja täytti lain meidän puolestamme ja me pelastumme Jeesuksen ansiosta, jos uskon kautta vastaanotamme Hänet elämämme Herraksi ja Vapahtajaksi. Ajattele kuinka mahtavaa, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta ihminen saa syntinsä anteeksi!!! Jeesus kehotti lihansa päivänä näin; Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Jumalan armosta ihminen saa kuulla evankeliumia, sillä usko tulee Jumalan sana kuulemisen kautta. Jumalan armosta ihminen saa myös tulla uskoon (pelastua) ja vastaanottaa Jeesuksen elämänsä Herraksi.
Jumala itse teki Golgatalla sen mihin me ihmiset emme pysty. Jumala antaa vielä Pyhän Henkensä avuksi ihmiselle, jotta hän pystyy ja voi ja osaa elää siten kuin ihminen on tarkoitettu elämään.
Kirkko ja kristinusko on eri asia kuin Raamatun mukainen usko
On tunnettu tosiasia historiasta, että kirkko teki "lähetystyötä" miekkalähetyksen voimalla, jossa ihmiset pakotettiin väkivalloin aseiden voimalla hyväksymään kristinuskon. Kirkko on vienyt "evankeliumiaan" maailmaan pakkokeinoin aseiden voimalla. Jeesus ei kehottanut tämänkaltaiseen toimintaan, vaan tuomitsi sen. Kirkko siis heti sen alkuhistoriansa aikana (kirkon alkuhistoria alkaa siitä hetkestä kun Roomaan syntyi kristinusko keisari Konstantinuksen toimesta).
Kirkko on tappanut miljoonia ihmisiä "evankeliuminsa" eteenpäin viemisen turvaamiseksi. On päivänselvää ettei tällainen instituutio ole Jumalan silmissä Hänen seurakuntansa, vaan halpa ja valheellinen väärennös seurakunnasta.
Miten tullaan uskoon?
Raamattu opettaa, että kun evankeliumia julistetaan, niin ihminen tekee parannuksen synnin ja saatanan vallasta Jumalan puoleen, jolloin hänestä vasta tulee uskova ihminen. Eli ihminen tunnustaa syntisyytensä Jumalalle ja tekee parannuksen katumalla syntejään ja uskomalla Jeesuksen Kristuksen olevan Herra ja Pelastaja.
Kirkko tekee kääntymättömistä ihmisistä ”kristittyjä”, jotka eivät ole tehneet parannusta synneistään ja uskottelee heille, että he ovat nyt kristittyjä (pelastettuja).
hyvistä asiallisista kirjoituksista.
Keskustella ei ollut tarkoitus, mutta erityisesti ei ortodoksisuudesta.