Varmaan tätä on kysyttykin joskus.
Raamattu sanoo, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Onko olemassa mitään asiaa, josta voisi olla ylpeä? Profiilissa esittelytiedoissa lukee, että olen ylpeä vanhempi. Vanhempi toki olen, mutta ylpeä en tahdo olla. Pakko oli valita tämä vaihtoehto, jos oli vanhempi. En ole ylpeä vanhempi, vaan nöyrä. Lapset on paljon kasvattaneet minua vanhempana.
Joku on ylpeä työstään. Joku on ylpeä puolisostaan. Joku on ylpeä siitä, mitä Jumala on hänelle antanut. Joku on ylpeä Jumalasta, hän on ylpeä Jumalan oma. Mutta jos Jumala on ylpeitä vastaan, niin onko mitään asiaa, mistä voisi olla ylpeä. Mielestäni ylpeys on kerrassaan negatiivinen asia ja tunne, liittyi se sitten mihin asiaan hyvänsä. Hyvin onnellinen olen lapsistani ja puolisosta ja siitä, että Jumala on minut pelastanut ja olen Jeesuksen oma, mutta ylpeä en ole. Minusta ylpeys on väärin. Jumalan Hengessä ei voi olla ylpeyttä missään muodossa.
Mitä te muut ajattelette?
Raamattu sanoo, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Onko olemassa mitään asiaa, josta voisi olla ylpeä? Profiilissa esittelytiedoissa lukee, että olen ylpeä vanhempi. Vanhempi toki olen, mutta ylpeä en tahdo olla. Pakko oli valita tämä vaihtoehto, jos oli vanhempi. En ole ylpeä vanhempi, vaan nöyrä. Lapset on paljon kasvattaneet minua vanhempana.
Joku on ylpeä työstään. Joku on ylpeä puolisostaan. Joku on ylpeä siitä, mitä Jumala on hänelle antanut. Joku on ylpeä Jumalasta, hän on ylpeä Jumalan oma. Mutta jos Jumala on ylpeitä vastaan, niin onko mitään asiaa, mistä voisi olla ylpeä. Mielestäni ylpeys on kerrassaan negatiivinen asia ja tunne, liittyi se sitten mihin asiaan hyvänsä. Hyvin onnellinen olen lapsistani ja puolisosta ja siitä, että Jumala on minut pelastanut ja olen Jeesuksen oma, mutta ylpeä en ole. Minusta ylpeys on väärin. Jumalan Hengessä ei voi olla ylpeyttä missään muodossa.
Mitä te muut ajattelette?
Vastaukset 17
Vanhimmat
ylpeydestä puhuttaessa sellainen väärämielinen ylpeys on synti. Esim. itsekorotus on väärämielistä ylpeyttä, koska sellainen itse itsensä lähimmäistensä yläpuolelle korottava uskova sortaa aina niitä hiljaisempia lähimmäisiään, jotka eivät rohkene vastaan sanoa. Sellainen henkilö asettaa itsensä aina etusijalle kaikissa asioissa ja omii jopa armolahjat sekä Jumalan armoitukset itselleen. Ja jos joku alkaa arvostelemaan kyseistä henkilöä, niin auta armias, siitähän se varsinainen huuto nousee.
Voihan sitä toki olla ylpeä esim. vaimostaan, lapsistaan, vanhemmistaan, pelastuksestaan, Jeesuksen tuntemisesta, armolahjoistaan sekä armoituksistaan, yms. kunhan kaikki pysyy kohtuuden rajoissa.
Hunajaakin kehoitetaan Raamatun kirjoituksissa syömään kohtuullisesti, jotenka joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus. Sellaisesta Isä Jumala pahastu.
painovirhe. Loppusitaatti kuuluu: Sellaisesta ei Isä Jumala pahastu.
Miten lienee kunnianhimon kanssa? Lusifer taisi jäädä tämän himon valtaan ja kaippa ylpeäkin oli. Monet kehuvat menestyksensä salaisuudeksi suunnattoman himon, kunnianhimon.
kunnianhimokin ole ylpeyttä. Lusiferkin tuli ylpeäksi ja halusi ottaa Jumalan paikan.
Mä en kyllä ymmärrä, että mistä Jumalaan uskova ihminen voisi olla ylpeä - ai omista aikaansaannoksistaan? Jos jotain luuleekin täällä saaneensa aikaiseksi ja jos se vielä kaikenlisäksi osoittautuu hyväksi, niin kellehän siitä kiitos kuuluisikaan? Kyllähän se on Jumala, joka on kaiken hyvän Luoja ja joka hyvyydestään jakelee meille luoduilleen. Mielestäni uskovaisella ihmisellä ei kauheasti ole varaa ylpeillä, koska kiitos hyvästä kuuluu aina Jumalalle. Sitä saa olla tosi tyytyväinen, jos elämä menee edes suht koht lupshakasti etiäpäin. Mutta eihän me mitään pyhimyksiä olla, jotenka ei sellaista ihmistä, joka ei joskus erehtyisi ylpeilemään enemmän tai vähemmän tyhmyyksissään.
Herran on maa ja kaikki mitä siinä on. Alastomina tänne tullaan ja mitään emme täältä mukanamme vie. Missä on siis ylpeilyn aihe. Ylpeys on kovuutta. Minäkin olen ylpeillyt ja joskus se ylpeys vieläkin nostaa päätään. Mutta Herra pitää nöyränä. Se ei ole nöyristelyä, vaan Jumalan tunnustamista suureksi ja kaikkitietäväksi, jotta Hänen edessään voisin tunnustaa kaikki erheeni ja virheeni, sydämeni pohjamutia myöten ja että Herra saisi sydämeni puhdistaa. Se on nöyrtymistä Herran edessä.
Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta, sanotaan Raamatussa.
ylpeitä vastaan, mutta nöyrille HÄN antaa armon. Kaikki lahjat joita JUMALA lapsilleen jakaa, jakaa rakkaudesta. Meillä on oikeus ja kuulukin anoa armolahjoja JUMALA mielistyy, kun pyydämme HÄNELTÄ. Ei HÄN antamaansa lahjaa kadu. Meidän kuuluu todella olla nöyrällä mielellä HERRAMME edessä. Jos todella haluamme tehdä kaikessa JUMALAN tahdon mukaan, ja olla HÄNELLE kuuliaisia pienessäkin asiassa anttaa JUMALA meille suurempia tehtäviä. Jos käytämme HÄNEN antamiaan lahjoja väärin ja omiin tarkoituksiimme ei JUMALA siunaa meitä eikä todella tapahdu mitään hyvää vaan päinvastoin. Miksi kukaan haluis tai vois olla ylpeä, koska armosta me olemme pelastetut, emme itsessämme ole mitään vaan pieni hiekanjyvänen maassa. Emmekä omissa voimissa voi tehdä mitään. JUMALALLE kaikesta yksin kunnia ja ylistys. Joka ylpeilee ja ottaa kunnian itselleen, kyllä JUMALA hänet nujertaa. Ei HÄN kunniaansa kenellekkään jaa. Olkaamme nöyrällä mielellä HERRAMME edessä. JEESUS teitä siunatkoon.AMEN.
Ylpeys on lähtöisin SAATANASTA. Ylpeä IHMINEN tekee syntiä, joka koitui PERKELEENKIN kohtaloksi. SIksipä SAATANA onkin niin mielissään, kun IHMINEN on ylpeä, koska SAATANA tahtoo, että kaikki joutuisivat HELVETTIIN. HELVETISSÄ SAATANA kiduttaa IHMISTÄ PIRULLISELLA tavalla. PERKELE tykkää kun IHMINEN on ylpeä, eikä pääse taivaaseen Jumalan ja Jeesuksen luokse. Niin PIRULLINEN on PERKELE. SAATANALLISEN PIRULLINEN. Siellä HELVETISSÄ on myös DEMONEITA, jotka nekin lankesivat ylpeyteen. Siellä ylpeä IHMINEN viettää iankaikkisuuden Jumalasta erossa PERKELEEN ja HÄNEN SAATANALLISTEN DEMONIENSA kanssa, kun lankesi PERKELEEN SAATANALLISIIN pauloihin, vaikka olisi voinut olla Jumalan ja Jeesuksen seurassa taivaassa.
Tunnen hengessäni, että tarkoitit sen yhdelle meistä uskovista. Varo ettet itse lankea vihollisen ansaan. Tutkiskele itseäsi JUMALAN edessä millainen sydämesi tila on. JEESUS sua auttakoon. Kirjoituksesi oli kieltämättä omalaatuinen. Rakas ISÄ auta lastasi. Miksi haluat loukata, vääristää ja syyttää syytöntä. JUMALA tietää miksi teet noin. Ei ole JUMALAN tahto, että taidat pilkata omalla tavallasi ja tietoisesti, laitan kysymysmerkin perään koska tiedän sun tekosi syyn? Et voi salata mitään mitä ei JUMALA puhuis hengessä.
Itse tunnen hengessäni, että sanoin totuuden ylpeyden SYNNISTÄ ja siitä, mihin se johtaa. Ylpeys on PERKELEESTÄ, ja se johtaa HELVETIN SAATANALLISIIN kidutuksiin. Joka voi tämän itseensä sovittaa, sovittakoon.
tutkiskelkoon jokainen sydämensä tilaa, jos siellä on jotain ylpeilemisen aihetta tai katkeruutta antakoon Jumalan repiä kaikki juurineen irti ettei pääse leviämään ja saastuttamaan muitakin mukanaan. Jokainen pienikin synnin juuri on annettava Jeesuksen tietoon rukouksessa ja pyydetävä anteeksi, että Jeesus voi puhdistaa sydämen kaikesta saastasta ja liasta.Siunausta
Hei, kiva kannanottoketju teillä ollut ! Tässä käsitellään ylpeyttä joidenkin esimerkkienkin kautta kuinka Jumalan tahdon ohittaminen oman tahdon alle on ylpeyttä https://www.tv7.fi/vod/player/69033/
Nyt meni vikaan....ei Jari-Pekka, eikä Jari-Matti, eikä Maisa....vaan JTS
Voi ei, pitää vetäytyä cadillacin takapenkille...
Onko hellareissa yhtään nöyrää kaveria? En puhu nöyristelystä.
Kaikki tunteet ihmisessä ovat hyviä: Viha itseen kohdistettuna voi kannustaa positiiviseen muutokseen (vaikka laihdutukseen, tupakoinnin lopettamiseen yms.) ja toista kohtaan se estää, ettei ole aivan kynnysmatto, vaan pitää kiinni oikeuksistaan. Toki voi vihastua myös toisen puolesta. Kateus kannustaa tavoittelemaan samanlaista hyvää kuin toisella on, mustasukkaisuus taas kannustaa pitämään kiinni siitä hyvästä mitä jo omistaa. Suru kertoo siitä, että on huono olla, mutta jos on aihetta suruun se myös helpottaa oloa. Häpeä auttaa välttämään ikäviä asioita. Näitä edellä mainittuja tunteita pidetään usein negatiivisina, mutta todellisuudessa ne ovat hyödyllisiä. Vain kun viha on hallitsematonta ja ilmenee itsetuhoisuutena/ilkivaltana/väkivaltana, se on haitallista. Samoin kateus voi olla pakkomielteistä ja sen sijaan, että ponnistelee samanlaisen hyvän eteen, tahtoo juuri sen hyvän kuin toisella on. Esim. hyvän työn ja puolison sijaan haluaa sen toisen työpaikan ja puolison. Mustasukkaisuus voi olla sairaalloista. Suru voi muuttua masennukseksi ja häpeä ruveta hallitsemaan koko elämää. On myös myönteisenä pidettyjä tunteita, kuten rakkaus, ilo ja seksuaalinen halu. Silti nekin voi muuttua turmiolliseksi. Rakkaus liiallisesti itseen kohdistettuna voi tehdä ihmisestä itsekkään, siis sairaalla tavalla itsekkään. Liiallisesti kohdistettuna isänmaahan tai omaan seurakuntaan, se voi johtaa kansanmurhaan tai lahkohenkisyyteen. Lahkohenkinen pitää itseään niin puhdasoppisena, että hajottaa uskovien keskinäistä yhteyttä jatkuvalla Raamatulla päähän lyömisellä. Onhan hänen seurakunnallaan ainoana totuus... Rakkaus puolisoon voi muuttua sairaaksi omistamisen haluksi, rakkaus rahaan voi tehdä ahneen jne. Ilokin voi aiheuttaa ongelmia. On asiallista iloa, joka tuntuu hyvältä ja ylläpitää ihmissuhteita. Mutta on myös toisten pilkkaamista ja vahingoniloa, joka on paha asia. Iloa voi myös etsiä vääristä asioista, kuten huumausaineista. Seksuaalinen halu on hyvä asia, jonka taivaallinen Isä on tarkoittanut heteroseksuaaliseen avioliittoon. Vääristyneenä se aiheuttaa sukupuolitauteja, ei toivottuja raskauksia, tunneperäistä tuskaa... puhumattakaan parafilioista kuten homoseksuaalisuus ja eläimeensekaantuminen.
Eli tunteet itsessään eivät ole pahoja, vaikka paha käyttääkin niitä hyödykseen ja vääristää Jumalan luoman hyvän. Saatana ja demonit pyrkivät samaan ihmisen henkisesti (tunneperäisesti) epätasapainoon. Eikä niiden tarvitse edes pyrkiä siihen, sillä ne itse ovat epätasapainoisia, jolloin niiden pelkkä seura siis vaikuttaa turmelevasti. Hyveistä voi tulla ansa, esim. ahkeruus liiallisena johtaa loppuun palamiseen. Mitä tämä kaikki tarkoittaa ylpeyden kannalta? Sekään ei ole itsessään paha asia. Ylpeys on ok, jos se on sellaista, että tehtyään jotain hyvin sanoo itselleen "hyvin tehty". Toisiltakin saatu kiitos saa tuntua hyvältä ja se kannustaa positiivisiin asioihin. Esim. kun yritykset ovat ylpeitä nimestään/maineestaan, ne panostavat tuotesuunnitteluun tai palvelun laatuun, josta hyötyvät kaikki. Ylpeys, kuten muukin hyvä, voi kuitenkin vääristyä. Jos lasta kehuu syyttä tyyliin "olet hyvä sellaisenaan mitä ikinä teetkin". Niin lapselle voi kehittyä ehkä hyvä itsetunto, mutta se ei kannusta yrittämään tekemään parhaansa. Kehu ja kiitos pitää antaa aina aiheesta, ei muuten. Silloin se sekä parantaa itsetuntoa että saa aikaan muuta hyvää. Liiallinen ylpeys saa aikaan sen, ettei henkilö suvaitse itsensä kohdistuvaa asiallistakaan kritiikkiä, eikä ota vastaan neuvoja tai apua. Loukkaukset kostetaan verisesti. Lisäksi se saa suhtautumaan toisiin ihmisiin väheksyvästi. Ylpeä voi olla myös vääristä asioista. Esim. Pride marsseisssa ylpeillään saastaisesta käytöksestä. Ihminen saa siis olla ylpeä, kunhan se on aiheellista ja kohdistuu hyviin asioihin, eikä korota itseään muiden yläpuolelle. Jeesus oli täydellinen malli nöyryydestä. Vaikka hän oli "viisaampi kuin Salomo" ja oli syntyperältään Jumalan Poika, jonka oli määrä aikanaan saada hallittavakseen suuren valtakunnan... Silti hän alentuu mm. ratsastamaan aasilla ja ottaamaan orjan työn pesemällä opetuslasten jalat. Hänellä ylpeys ei noussut päähän, sillä hän on Isänsä kaltainen. Rakkaus... ei kerskaa eikä pöyhkeile. Saatana sen sijaan piti itseään jopa Jumalaa parempana! Sellaisen jälkeen ei ihme, että tultuaan syöstyksi alas taivaasta, hän on ollut vihan vallassa. Ei kestänyt alennustaan. Valitettavasti monet ihmiset ovat aivan samanlaisia: Luettuaan Raamattua he sanovat, että ei hyvä ja kaikkitietävä Jumala toimisi siinä ja siinä asiassa kyseisillä tavoilla - he omasta mielestään siis osaisivat toimia paremmin.