Vuoden parhaan viihdeohjelman palkinto taisi mennä Duutsoneille, mutta mielstäni politiikantoimittajat olisi ansainneet Vaaliraha-keskustelut ohjelmallaan parhaan viihde ja huuhaa ohjelman palkinnon.
Meni sen verran puurot ja vellit sekaisin.
Vaalirahoituslain tarkoituksenahan oli tehdä mahdolliseksi mansanedustajien ja muiden poliitikkojen sidonnaisuuksien seraamisen.
Vaalituet piti ilmoittaa lain mukaan oikeusministeriölle ja oikeusministerin piti julkaista julkinen reksiteri, josta kuka tahansa voi tarkistaa mahdolliset sidonnaisuudet.
Oikeusministeri vain laiminlöi rekisterimerkintöjen kirjaamisen tarkistamisen. Eli tietoja tuli jos tuli ja ministeriö ei juuri valvonut ilmoitusten sisällön oikeellisuutta.
No, rikoslain mukaan väärän tiedon antaminen viranomaisrekisteriin on rikos. Ja perustuslain mukaan vilppi tai rikos joka liittyy vaaleihin on kansanedustajan erottamisperuste.
No, oikeusministeri Brax keksi niks naks, että eduskunnan tahto on että vaalirahoituslain rikkomisesta ei rangaista. Mutta samalla siinä sivuutettiin rikoslaki joka on voimassa jos muussa laissa ei ole anakrampaa rangaistusta.
Joten yli 40 kansanedustajan erottaminen olisi lainmukaan olla itsestään selvää; mutta eihän saavutetusta edusta voi suomessa joutua luopumaan; ei edes lainrikkomisen perusteella.
Lehdistö siis siirsi huomion toisaalle eli keneltä rahaa olis saatu: ikään kuin kaikki vaalituki olisi rikollista.
Puurot ja vellit mukavasti sekaisin ja otsikkoja väsäämään.
Etsittiin milloin laudankappaleita, milloin mitäkin. No, konkurssin tehneen yrityksen poliitinen tuki on talousrikos ja moni palautteli rahoja konkurssipesälle.
Vanhasen jutussa on kyse jääjiydestä eli onko tehty päätös laillinen. Ei siis sinällään rikos.
Rikos on kyseessä vain jos Vanhanen tiesi olevansa jäävi muttei piitannut siitä.
Hän ei itse vaikuttanut tuen valmisteluun mikä vähentää syyllisyyttätä.
Joten kyse on vain mahdollisesta epärehellisyydestä, joka tulee näyttää toteen.
Mutta hyvä näytelmä on viihdytänyt koko vaalikauden suomen kansaa ja kansanedustajat ovat saaneet pitää paikkansa ja etuutensa.
Todellakin Jussi-patsaan arvoinen suoritus: käsikirjoitus voisi olla jopa Oskarin arvoinen jos se myytäisiin Hollywoodiin.
NINEL
Meni sen verran puurot ja vellit sekaisin.
Vaalirahoituslain tarkoituksenahan oli tehdä mahdolliseksi mansanedustajien ja muiden poliitikkojen sidonnaisuuksien seraamisen.
Vaalituet piti ilmoittaa lain mukaan oikeusministeriölle ja oikeusministerin piti julkaista julkinen reksiteri, josta kuka tahansa voi tarkistaa mahdolliset sidonnaisuudet.
Oikeusministeri vain laiminlöi rekisterimerkintöjen kirjaamisen tarkistamisen. Eli tietoja tuli jos tuli ja ministeriö ei juuri valvonut ilmoitusten sisällön oikeellisuutta.
No, rikoslain mukaan väärän tiedon antaminen viranomaisrekisteriin on rikos. Ja perustuslain mukaan vilppi tai rikos joka liittyy vaaleihin on kansanedustajan erottamisperuste.
No, oikeusministeri Brax keksi niks naks, että eduskunnan tahto on että vaalirahoituslain rikkomisesta ei rangaista. Mutta samalla siinä sivuutettiin rikoslaki joka on voimassa jos muussa laissa ei ole anakrampaa rangaistusta.
Joten yli 40 kansanedustajan erottaminen olisi lainmukaan olla itsestään selvää; mutta eihän saavutetusta edusta voi suomessa joutua luopumaan; ei edes lainrikkomisen perusteella.
Lehdistö siis siirsi huomion toisaalle eli keneltä rahaa olis saatu: ikään kuin kaikki vaalituki olisi rikollista.
Puurot ja vellit mukavasti sekaisin ja otsikkoja väsäämään.
Etsittiin milloin laudankappaleita, milloin mitäkin. No, konkurssin tehneen yrityksen poliitinen tuki on talousrikos ja moni palautteli rahoja konkurssipesälle.
Vanhasen jutussa on kyse jääjiydestä eli onko tehty päätös laillinen. Ei siis sinällään rikos.
Rikos on kyseessä vain jos Vanhanen tiesi olevansa jäävi muttei piitannut siitä.
Hän ei itse vaikuttanut tuen valmisteluun mikä vähentää syyllisyyttätä.
Joten kyse on vain mahdollisesta epärehellisyydestä, joka tulee näyttää toteen.
Mutta hyvä näytelmä on viihdytänyt koko vaalikauden suomen kansaa ja kansanedustajat ovat saaneet pitää paikkansa ja etuutensa.
Todellakin Jussi-patsaan arvoinen suoritus: käsikirjoitus voisi olla jopa Oskarin arvoinen jos se myytäisiin Hollywoodiin.
NINEL
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.