ihmiset valittavat masennusta ja saavat lääkkeet ja sitten kun tulee sivuoireita niin ne lopetetaan heti. tai ei edes aloiteta lääkitystä koska pelätään sivuoireita tai lihomista.
lääkkeet lopetetaan miten sattuu, heti kun tulee vähän parempi päivä niin johan jää lääkkeet ottamatta eikä puhettakaan lääkärin konsultoimisesta! sitten valitetaan että on psykiatrien/lääkefirmojen syytä että lopettamisen aikana tulee pahat vieroitusoireet. selvästi vika on lääkkeissä, ei omassa tyhmyydessäsi!
lääkkeet eivät ole mitään onnellisuus pillereitä. niiden käyttöön on sitouduttava tosissaan, pitkäksi aikaa. ssri-lääkkeiden vaikutuksen huomaamiseen voi mennä päivästä puoleen vuoteen. joskus ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan lääke ei tehoa ja pitää kokeilla useita merkkejä. se vaatii kärsivällisyyttä. joskus sivuvaikutukset ovat rankkoja ja silti lääkettä pitää vain ottaa ja toivoa, että ne menisivät ohi (yleensä menevät).
JOS ET OLE VALMIS VÄHÄN KÄRSIMÄÄN TURVOTUSTA JA SIVUOIREITA NIIN ET TARVITSE LÄÄKKEITÄ. VAKAVASTI MASENTUNEET TIETÄVÄT, ETTÄ MIKÄ VAIN ON PAREMPAA KUIN MASENNUS.
ja sitten on terapia. kukaan ei tunnu haluavan käydä terapiassa. halutaan vaan lääkkeet jokaiseen pieneen mielipahaan. terapia onkin lääkkeitä rankempaa koska siinä joutuu tulemaan itse vastaan. lääkkeet vähentävät oireita mutta terapia on se, joka hoitaa syytä. kaikilla ei ole sitä syytä, silloin terapiasta ei paljon apua ole. mutta melko monilla velloo mielessä solmuja jotka pitäisi purkaa, mutta tätä ei haluta tehdä koska ylpeys ei kestä itsestään puhumista tai kuvitellaan että terapia on jotain turhaa freudilaista liibalaabaa (miehet varsinkin sortuvat tähän ja sehän tiedetään miten siinä käy).
hoitoihin on SITOUDUTTAVA.
parantumista on oikeasti HALUTTAVA.
sen eteen on tehtävä TYÖTÄ, pieni askel kerrallaan.
Loppujen lopuksi jokainen parantaa itse itsensä, lääkkeet ja terapiat ovat tukena siinä.
EN HALUA TÄSSÄ SYYLLISTÄÄ NIITÄ, JOILLA ON OLLUT OIKEITA ONGELMIA LÄÄKKEIDEN JA TERAPIAN KANSSA. Ottaa vain päähän se, miten joillain ihmisillä ei riitä kiinnostusta itsensä parantamiseen, halutaan vain valittaa.
lääkkeet lopetetaan miten sattuu, heti kun tulee vähän parempi päivä niin johan jää lääkkeet ottamatta eikä puhettakaan lääkärin konsultoimisesta! sitten valitetaan että on psykiatrien/lääkefirmojen syytä että lopettamisen aikana tulee pahat vieroitusoireet. selvästi vika on lääkkeissä, ei omassa tyhmyydessäsi!
lääkkeet eivät ole mitään onnellisuus pillereitä. niiden käyttöön on sitouduttava tosissaan, pitkäksi aikaa. ssri-lääkkeiden vaikutuksen huomaamiseen voi mennä päivästä puoleen vuoteen. joskus ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan lääke ei tehoa ja pitää kokeilla useita merkkejä. se vaatii kärsivällisyyttä. joskus sivuvaikutukset ovat rankkoja ja silti lääkettä pitää vain ottaa ja toivoa, että ne menisivät ohi (yleensä menevät).
JOS ET OLE VALMIS VÄHÄN KÄRSIMÄÄN TURVOTUSTA JA SIVUOIREITA NIIN ET TARVITSE LÄÄKKEITÄ. VAKAVASTI MASENTUNEET TIETÄVÄT, ETTÄ MIKÄ VAIN ON PAREMPAA KUIN MASENNUS.
ja sitten on terapia. kukaan ei tunnu haluavan käydä terapiassa. halutaan vaan lääkkeet jokaiseen pieneen mielipahaan. terapia onkin lääkkeitä rankempaa koska siinä joutuu tulemaan itse vastaan. lääkkeet vähentävät oireita mutta terapia on se, joka hoitaa syytä. kaikilla ei ole sitä syytä, silloin terapiasta ei paljon apua ole. mutta melko monilla velloo mielessä solmuja jotka pitäisi purkaa, mutta tätä ei haluta tehdä koska ylpeys ei kestä itsestään puhumista tai kuvitellaan että terapia on jotain turhaa freudilaista liibalaabaa (miehet varsinkin sortuvat tähän ja sehän tiedetään miten siinä käy).
hoitoihin on SITOUDUTTAVA.
parantumista on oikeasti HALUTTAVA.
sen eteen on tehtävä TYÖTÄ, pieni askel kerrallaan.
Loppujen lopuksi jokainen parantaa itse itsensä, lääkkeet ja terapiat ovat tukena siinä.
EN HALUA TÄSSÄ SYYLLISTÄÄ NIITÄ, JOILLA ON OLLUT OIKEITA ONGELMIA LÄÄKKEIDEN JA TERAPIAN KANSSA. Ottaa vain päähän se, miten joillain ihmisillä ei riitä kiinnostusta itsensä parantamiseen, halutaan vain valittaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitä terapiaa saa, harva ja valittu, en minä ainakaan saanut, minulle yks sama vaikka paisuisin pullataikinaksi kun vaan sais tämän tuskan pois.
Olen mies ja käynyt freudilaisessa terapiassa kohta kahdeksan vuotta, ja kyllä se suoraan sanottuna aikamoista liibalaabaa on ollut. Eikä ole kyse oman yrityksen tai motivaation puutteesta. Varmaan jotain apuakin keskustelusta on ollut, mutta siitä olisi varmaan ollut yhtä paljon tai ehkä enemmänkin apua ilman virallista, institutionaalista ja kallista terapiamenetelmääkin jonkun oikeanlaisen ihmisen kanssa.
...Eikä sillä, että ne muut terapiat välttämättä yhtään parempia olisi. Tai että ongelmat yhtään helpottaisivat yhteiskunnallisestikaan, jos niiden hoito lakkautettaisiin kokonaan. Kyse on lähinnä siitä, miten ihmiset kohdataan. Meidän hoitoinstituutiomme ylihienoine mutta toimivuudeltaan kyseenalaisine menetelmineen ja huippupalkattuine terapeutinvirkoineen ei kenties edusta sitä parasta mahdollista tapaa.
Sinusta ei sitten lihomisen seurauksena tulevat muut vaivat vaikuta mitenkään mielenterveyteen? Minulla ei lääkkeistä ole tullut juuri hoitovastetta. Sivuvaikutukset ovat olleet suurempi miinus kuin saatu "hyöty".. Liekö mitään hyötyä ollut mistään niistä.. hmmm 7-11 lääkkeestä joita olen kokeillut.
Ja olen myös vakavasti masentunut ja ollut sitä jo pitkään että suoraan paskat tälle:
"JOS ET OLE VALMIS VÄHÄN KÄRSIMÄÄN TURVOTUSTA JA SIVUOIREITA NIIN ET TARVITSE LÄÄKKEITÄ. VAKAVASTI MASENTUNEET TIETÄVÄT, ETTÄ MIKÄ VAIN ON PAREMPAA KUIN MASENNUS."
"JOS ET OLE VALMIS VÄHÄN KÄRSIMÄÄN TURVOTUSTA JA SIVUOIREITA NIIN ET TARVITSE LÄÄKKEITÄ. VAKAVASTI MASENTUNEET TIETÄVÄT, ETTÄ MIKÄ VAIN ON PAREMPAA KUIN MASENNUS. "
Osalla masentuneista voi olla taustalla on myös esim. anoreksiaa, tälläiselle henkilölle lihominen/turvotus ei ole mikään pikkujuttu vaan voi pahentaa tilannetta entisestään. Ja jos jotkut lääkkeet lihottavat /turvottavat vaikkapa valmiiksi ylipainoista ihmistä 10 kg lisää niin eiköhän se vaan lisää sitä masennusta ja aiheuta lisäksi muita terveysongelmia...