UUSI PUOLUE KERTOO ILTASADUN VANHOILLE PUOLUEILLE

Vanhat puolueet, uusi puolue kertoo sadun insinööreistä, ekonomisteista ja poliitikoista.
Insinöörit eivät voi olla ekonomisteja, koska osaavat laskea. Insinöörit eivät myöskään voi olla poliitikkoja, koska ajattelevat loogisesti. Insinööreille ei siis jää muuta virkaa kuin pitää kansalaisten elintasoa yllä ekonomistien ja poliitikkojen vastustelusta välittämättä.

Insinööri tietää, että jos vanha ei mene kaupaksi, pitää keksiä uutta. Poliitikko tietää, että ääniä saa parhaiten karsimalla rahaa uuden synnyttämisestä ja syytämällä sitä vanhan ylläpitämiseen. Ekonomisti ei ymmärrä uudesta eikä vanhasta, joten hän tekee lineaarisen ennusteen, ikään kuin kaikki jatkuisi entisellään.

Kerrotaan asia satuna, jospa joku poliitikko ymmärtäisi. Ekonomistit tuskin sittenkään.

Olipa kerran maa, jossa tuhat yritystä valmisti saunankiuluja. Niitä yritykset myivät sadalla eurolla siinä maassa asuvalle miljoonalle saunojalle.

Sitten maailma muuttui ja kiinalaiset saivat päähänsä ryhtyä kiulubisnekseen. Kun siellä kiuluja tehtiin ahkerammin ja pienemmillä palkoilla, kiinalaiset kiulut maksoivat viisikymmentä euroa.

Kiulunvalmistajien yhdistys päästi kamalan porun ja maan poliitikot päättivät tukea kotimaisia kiulunvalmistajia, jotta kotimaiset työpaikat säilyisivät.

Insinöörit näkivät asian toisin. Jos miljoona saunojaa saa kiulunsa viisikymmentä euroa halvemmalla, kiulukaupan asiakkaille jää säästöön viisikymmentä miljoonaa euroa, jolla he voivat ostaa muita kotimaisia tuotteita.

Insinöörit yrittivät selittää poliitikoille, että jos miljoona kansalaista saa kiulun halvemmalla, niin ei kannata tukea verovaroin tuhatta kiulunvalmistajaa. Mutta turhaahan se oli, maassa ryhdyttiin tukemaan kiulunvalmistajia verovaroin.

Niinpä kiulut maksoivat kuluttajille kaupassa viisikymmentä euroa, koska verovaroista maksettiin kiulunvalmistajille viisikymmentä euroa jokaisesta valmistuneesta kiulusta.

Ekonomistit olivat tyytyväisiä, ongelmaa ei enää ollut, kiulut maksoivat viisikymmentä euroa. Kiuluteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky oli palautettu ja kansalaisten ostovoimaa oli kasvatettu.

Insinöörien mielestä kansalaisten ostovoima ei parantunut. Tosin kiulut maksoivat viisikymmentä euroa, mutta verotusta jouduttiin kiristämään, koska kiulunvalmistajille piti kerätä rahaa.

Ekonomistien mielestä kiulunostajien ostovoima oli keskimäärin kasvanut, koska maassa oli viisi miljoonaa asukasta ja vain miljoona kiulunostajaa.

Poliitikkojen mielestä asia oli vieläkin paremmin, sillä he määräsivät saunojille kiuluveron, jolla kiulunvalmistajille maksettu tuki katettiin.

Kun insinöörit totesivat, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella, he lähtivät pois kiuluja valmistavista yrityksistä, ja perustivat kännyköitä valmistavan yrityksen.

Kovalla työllä ja uhrauksilla he kehittivät kännykän, joka meni kaupaksi ensin kotimaassa ja myöhemmin ulkomaillekin.

Poliitikot tilasivat ekonomisteilta laskelman, joka todisti että uusi teollisuus vaaransi olemassa olevan kiuluteollisuuden työpaikat, tarjoamalla parempia palkkoja. Siksi uusille yrityksille määrättiin perustamisvero, jotta sellaisten syntymistä voitiin hidastaa.

Sen pituinen se.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Timo Koivistoinen kannattaa tällaista sadun kerronta kulttuuria Suomeen

http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogiarkisto?etunimi=&sukunimi=&kunta=Helsinki&puolue=Vapauspuolue&aihe=All

http://fi.linkedin.com/pub/timo-koivistoinen/18/4A1/76B

-------------------------------------------------------------------------------------------------------