Uskonto ja politiikka

Pelkkä järjen käyttö ei riitä.
Sitä paitsi yhden järki sanoo, että tehdään näin, toisen järki sanoo, että tehdään näin ja kolmannen järki sanoo, ei kun tehdään näin. Kenen järkeä sitten seurataan?
Mitä järki sitten on?
Järki on vajavaisen ihmisen ymmärrystä ja jokaisella ihmisellä on oma puutteellinen järkensä.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan tee päätöksiään pelkän järjen varassa. Kaikkien ihmisten ratkaisujen takana on ihmisen arvomaailma, mikä taas perustuu maailmankatsomukseen, mikä perustuu siihen mitä ihminen uskoo tai ei usko.

Jouko Piho

JoukoPiho kirjoitti:

Pelkkä järjen käyttö ei riitä.
Sitä paitsi yhden järki sanoo, että tehdään näin, toisen järki sanoo, että tehdään näin ja kolmannen järki sanoo, ei kun tehdään näin. Kenen järkeä sitten seurataan?
Mitä järki sitten on?
Järki on vajavaisen ihmisen ymmärrystä ja jokaisella ihmisellä on oma puutteellinen järkensä.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan tee päätöksiään pelkän järjen varassa. Kaikkien ihmisten ratkaisujen takana on ihmisen arvomaailma, mikä taas perustuu maailmankatsomukseen, mikä perustuu siihen mitä ihminen uskoo tai ei usko.

Jouko Piho

Lue lisää

Aikuinen ihminen näkee maailman myös eri kantilta ja tekee omia valintojaan oman uskonsa opettamana, koska aikuisuudessakin on uskontojärjestelmä, eli usko siihen, että mitään joulupukkia ei ole, vaan ihminen ja ihmisen järki on kaiken olevaisen mitta. Jumalan Joulupukin olemattomuuttahan ei voi todistaa, joten aikuinen ihminen on sen sortin uskovainen, joka ei tiedä, mutta uskoo, että Joulupukkia ei ole.

JoukoPiho kirjoitti:

Pelkkä järjen käyttö ei riitä.
Sitä paitsi yhden järki sanoo, että tehdään näin, toisen järki sanoo, että tehdään näin ja kolmannen järki sanoo, ei kun tehdään näin. Kenen järkeä sitten seurataan?
Mitä järki sitten on?
Järki on vajavaisen ihmisen ymmärrystä ja jokaisella ihmisellä on oma puutteellinen järkensä.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan tee päätöksiään pelkän järjen varassa. Kaikkien ihmisten ratkaisujen takana on ihmisen arvomaailma, mikä taas perustuu maailmankatsomukseen, mikä perustuu siihen mitä ihminen uskoo tai ei usko.

Jouko Piho

Lue lisää

on arvoista eikä suoraan uskonnosta tai ateismista. Uskonto tai ateismi on taustalla ja ohjaa käytännön arvoja. Mutta samoihin arvoihin voi päätyä monessa asiassa kumpaakin kautta. Myös jokaisella tyystin maallisella ihmisellä on jotkut arvot. Moni vain ei tiedosta mitä kautta tai minkä pohjalta muodostaa omat arvonsa, jotka vaikuttavat suhtautumistapaan eri asioissa. Maallisessa yhteiskunnassa on monia vakiintuneita arvoja, jotka ovat vaikuttaneen lainsäädäntöön. Näidenkin päältä katsoen maallisten arvojen ja lakien tausta on usein ns. juutalaiskristillisessä etiikassa, vaikkakin tämä tausta on jo niin kaukana menneisyydessä, ettei sitä monesti enää tunnista. Kaikki maallisetkaan arvot eivät siis alkujaan ole umpimaallisia. Mutta toisaalta maallinen järki toimii yhdessä omatunnon kanssa ja voi päätyä samaan lopputulokseen kuin kristillistä kautta haettu arvopohja, vaikka minkäänlaista historiallista yhteyttä kristilliseen arvopohjaan ei olisi. Joskus loppupäätelmä on samanlainen, joskus toisenlainen.

Toisaalta on samalla niin, että kristilliset ihmiset noudattavat elämässään enimmäkseen maalliselta näyttäviä arvoja, samoja kuin kaikki muutkin, koska useimmat kristilliset arvot ovat samanaikaisesti myös maalliselta kannalta järkeviä. Vain joissakin asioissa saattaa olla eroa. Ei pidä nähdä eroja joka paikassa jos niitä ei ole. Kristitty ihminen ehkä tekee tietyllä tavalla siksi, että asia on sanottu raamatussa, ja samanaikaisesti maallinen ihminen tekee samalla tavalla siksi, että tuo toimintatapa on muuten vaan järkeenkäypä ja tuntuu oikealta. Useimmat asiat ovat tällaisia, että kristillinen etiikka on yhdensuuntainen järkiperäisen arvion kanssa.

Vaikkapa "Älä tapa", siis elämän suojeleminen, on niin päivänselvä asia, että sitä voi lähestyä yhtä lailla maalliselta kuin kristilliseltä kannalta. Kun hienosäätöön mennään, voi tulla eroja, vaikkapa abortin suhteen. Onko se tappamista? Jonkun mielestä on, toisen ei. Mutta nytpä tullaan mielenkiintoiselle alueelle. Esimerkiksi abortti on tappamista myös monien umpiateistien mielestä. Ja tämä on vain yksi esimerkki, tilanteita ihmiselämästä löytyy. Esimerkiksi elämän loppuvaiheisiin liittyvät kysymykset ovat hyvin vaikeita sekä kristitylle että ateistille. Ei niihin löydy mistään suoraa vastausta tällaisessa teknistyneessä yhteiskunnassa. Mutta jos joku julkikristitty on sellaisista asioista tiettyä mieltä, mielipide menee aina kristillisen uskon piikkiin. Jos taas joku ateisti päätyy puntaroinnissaan samaan tulokseen, hän vain "sattuu olemaan sitä mieltä." Vinoilua ei kuulu. Ihminen teki järkiperäisen arvion. Mutta mutta......myös kristityllä ihmisellä on maallinen järki. Jos kristitty ihminen on muutenkin tiettyä mieltä ja raamattu sattuu olemaan samaa mieltä, niin onko henkilön päätös seurausta kristillisestä uskosta vai järjenkäytöstä? Mistä sen ulkopuolinen tietää? Mistä sen henkilö itsekään tietää? Sehän on mukava tilanne, jos kaikki syyt puoltavat tiettyä ratkaisua. Mutta, jos tällainen henkilö toimii jossakin ryhmässä ja sattuu olemaan eri mieltä kuin muut, niin mielipide laitetaan yleensä kristillisyyden piikkiin. Ei oteta huomioon, että hän saattaa olla myös järkiperäisen puntaroinnin kautta eri mieltä. Jos ateisti olisi eri mieltä, "hän vain olisi eri mieltä." Sillä siisti. Ei perustelutarvetta, ei vinoilua.

Kyse on siis arvoista, ei kovinkaan usein suoraan uskosta tai sen puutteesta. Ateisti voi hahmottaa elämään liittyvän etiikan aivan samalla tavalla. Mutta ei välttämättä. Jokaista ihmistä ohjaa sekä järki, omatunto että ympäröivässä yhteiskunnassa vallalla olevat ajattelutavat. Kristillinen usko on asia, josta voi päätellä, että henkilön näkemys joissakin asioissa on todennäköisemmin tietyn suuntainen. Mutta ei silloinkaan voi varmuudella päätellä joka asian osalta etukäteen, mitä mieltä tietty henkilö tulee jatkossa olemaan. Asiat ovat monimutkaisia.

JoukoPiho kirjoitti:

Pelkkä järjen käyttö ei riitä.
Sitä paitsi yhden järki sanoo, että tehdään näin, toisen järki sanoo, että tehdään näin ja kolmannen järki sanoo, ei kun tehdään näin. Kenen järkeä sitten seurataan?
Mitä järki sitten on?
Järki on vajavaisen ihmisen ymmärrystä ja jokaisella ihmisellä on oma puutteellinen järkensä.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan tee päätöksiään pelkän järjen varassa. Kaikkien ihmisten ratkaisujen takana on ihmisen arvomaailma, mikä taas perustuu maailmankatsomukseen, mikä perustuu siihen mitä ihminen uskoo tai ei usko.

Jouko Piho

Lue lisää

takana on myös tunteet, joskus ei aina edes järjen hiventäkään.

monta syytä arvoille kirjoitti:

on arvoista eikä suoraan uskonnosta tai ateismista. Uskonto tai ateismi on taustalla ja ohjaa käytännön arvoja. Mutta samoihin arvoihin voi päätyä monessa asiassa kumpaakin kautta. Myös jokaisella tyystin maallisella ihmisellä on jotkut arvot. Moni vain ei tiedosta mitä kautta tai minkä pohjalta muodostaa omat arvonsa, jotka vaikuttavat suhtautumistapaan eri asioissa. Maallisessa yhteiskunnassa on monia vakiintuneita arvoja, jotka ovat vaikuttaneen lainsäädäntöön. Näidenkin päältä katsoen maallisten arvojen ja lakien tausta on usein ns. juutalaiskristillisessä etiikassa, vaikkakin tämä tausta on jo niin kaukana menneisyydessä, ettei sitä monesti enää tunnista. Kaikki maallisetkaan arvot eivät siis alkujaan ole umpimaallisia. Mutta toisaalta maallinen järki toimii yhdessä omatunnon kanssa ja voi päätyä samaan lopputulokseen kuin kristillistä kautta haettu arvopohja, vaikka minkäänlaista historiallista yhteyttä kristilliseen arvopohjaan ei olisi. Joskus loppupäätelmä on samanlainen, joskus toisenlainen.

Toisaalta on samalla niin, että kristilliset ihmiset noudattavat elämässään enimmäkseen maalliselta näyttäviä arvoja, samoja kuin kaikki muutkin, koska useimmat kristilliset arvot ovat samanaikaisesti myös maalliselta kannalta järkeviä. Vain joissakin asioissa saattaa olla eroa. Ei pidä nähdä eroja joka paikassa jos niitä ei ole. Kristitty ihminen ehkä tekee tietyllä tavalla siksi, että asia on sanottu raamatussa, ja samanaikaisesti maallinen ihminen tekee samalla tavalla siksi, että tuo toimintatapa on muuten vaan järkeenkäypä ja tuntuu oikealta. Useimmat asiat ovat tällaisia, että kristillinen etiikka on yhdensuuntainen järkiperäisen arvion kanssa.

Vaikkapa "Älä tapa", siis elämän suojeleminen, on niin päivänselvä asia, että sitä voi lähestyä yhtä lailla maalliselta kuin kristilliseltä kannalta. Kun hienosäätöön mennään, voi tulla eroja, vaikkapa abortin suhteen. Onko se tappamista? Jonkun mielestä on, toisen ei. Mutta nytpä tullaan mielenkiintoiselle alueelle. Esimerkiksi abortti on tappamista myös monien umpiateistien mielestä. Ja tämä on vain yksi esimerkki, tilanteita ihmiselämästä löytyy. Esimerkiksi elämän loppuvaiheisiin liittyvät kysymykset ovat hyvin vaikeita sekä kristitylle että ateistille. Ei niihin löydy mistään suoraa vastausta tällaisessa teknistyneessä yhteiskunnassa. Mutta jos joku julkikristitty on sellaisista asioista tiettyä mieltä, mielipide menee aina kristillisen uskon piikkiin. Jos taas joku ateisti päätyy puntaroinnissaan samaan tulokseen, hän vain "sattuu olemaan sitä mieltä." Vinoilua ei kuulu. Ihminen teki järkiperäisen arvion. Mutta mutta......myös kristityllä ihmisellä on maallinen järki. Jos kristitty ihminen on muutenkin tiettyä mieltä ja raamattu sattuu olemaan samaa mieltä, niin onko henkilön päätös seurausta kristillisestä uskosta vai järjenkäytöstä? Mistä sen ulkopuolinen tietää? Mistä sen henkilö itsekään tietää? Sehän on mukava tilanne, jos kaikki syyt puoltavat tiettyä ratkaisua. Mutta, jos tällainen henkilö toimii jossakin ryhmässä ja sattuu olemaan eri mieltä kuin muut, niin mielipide laitetaan yleensä kristillisyyden piikkiin. Ei oteta huomioon, että hän saattaa olla myös järkiperäisen puntaroinnin kautta eri mieltä. Jos ateisti olisi eri mieltä, "hän vain olisi eri mieltä." Sillä siisti. Ei perustelutarvetta, ei vinoilua.

Kyse on siis arvoista, ei kovinkaan usein suoraan uskosta tai sen puutteesta. Ateisti voi hahmottaa elämään liittyvän etiikan aivan samalla tavalla. Mutta ei välttämättä. Jokaista ihmistä ohjaa sekä järki, omatunto että ympäröivässä yhteiskunnassa vallalla olevat ajattelutavat. Kristillinen usko on asia, josta voi päätellä, että henkilön näkemys joissakin asioissa on todennäköisemmin tietyn suuntainen. Mutta ei silloinkaan voi varmuudella päätellä joka asian osalta etukäteen, mitä mieltä tietty henkilö tulee jatkossa olemaan. Asiat ovat monimutkaisia.

Lue lisää

Kuten monet tietävät niin jeesustelijat tappoivat meilläkin syyttömiä ihmisiä aikoinaan.. Nykyään tapetaan ihan samoin ympäri maailmaa. Kristinusko antaa luvan tähän. Suomessa sentään tapa muuttunut eikä rauhan aikana saa tappaa kuin rauhaa turvatessa. Raamatun sanaa muutetaan tarpeen mukaan. Mistähän se johtuu? Ettei vaan ne ateistit olekin luomassa inhimillisyyttä tähän kristilliseen helvettiin.

jakolasku kirjoitti:

takana on myös tunteet, joskus ei aina edes järjen hiventäkään.

Vaikka en ole uskovainen niin tunteilen. Säälin uskovaisia jotka eivät kykene itsenäiseen ajatteluun. Säälittävintä on tulla vihollisen petkuttamaksi. Esi-isämme sentään taistelivat asein vihollisia vastaan,niin ristiretkeläisiä kuin kommunisteja.