Miten viimeaikainen homokeskustelu on vaikuttanut käsityksiinne kirkosta? Onko mielestänne sen maine parantunut tai huonontunut?
Olen seurannut keskustelua hämmentyneenä. Mielestäni kaikki saavat olla sellaisia kun ovat, ja eikö kansankirkossa pitäisi olla tilaa erilaisuudelle? Toisaalta ymmärrän myös heitä joilla on toisenlainen mielipide!
Olen seurannut keskustelua hämmentyneenä. Mielestäni kaikki saavat olla sellaisia kun ovat, ja eikö kansankirkossa pitäisi olla tilaa erilaisuudelle? Toisaalta ymmärrän myös heitä joilla on toisenlainen mielipide!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä käsitetään sanalla erilaisuus, tilaa erilaisuudelle, suvaitsevaisuus, toisenlainen mielipide?
Suvaitsevaisuuskäsite on tällä hetkellä ymmärrettynä myytti, joka ei vastaa sanan sisältöä. Suvaitsevaisuuden nimessä jokaisen PITÄÄ hyväksyä perinteisistä ihmiskäsityksistäkin poikkeavat ilmiöt ja ihmiset. Jos et hyväksy, sinut suvaitsemattomasti luokitellaan ja demonisoidaan suvaitsemattomaksi.
Jos kannatat perinteistä isiltä opittua, luonnollista, kristillistä ihmiskäsitystä etkä halua siitä poistaa tai siihen lisätä mitään, koska se täyttää ne vuosituhantiset määrittelyt ihmisestä, SINUT LEIMATAAN VANHOILLISEKSI JA SUVAITSEMATTOMAKSI. Sinua saa ihan luvalla pilkata! Olet kuin koulukiusattu pihalla, jokainen saa sylkeä sinulle ja eristää sinut.
Mutta mietipä mikä on kiusaajan asenne. Jos et hyväksy nykyistä vallala olevaa mielipidettä, et kuulu joukkoomme ja olet avointa riistaa. Sinua saa pilkata, sinua saa demonisoida, sinut saa eristää. Olet kiusaajien avointa riistaa. Jos et ole samaa mieltä, jos et ole "suvaitsevainen", so. samaa mieltä toisten kanssa, olet suvaitsematon ja sinut saa eristää, sinua saa töniä, sinua saa nimitellä. Kenen luvalla? No tietysti kiusaajien kuvitellulla suvaitsevaisuuden luvalla. Suvaitsevaisuus ei suvaitse toisinajattelua, siinä on suvaitsevaisuuden Akilleen kantapää. Suvaitsevaisuus suvaitsee moniarvoisuutta vain, jos se sopii suvaitsevaisuuden aseeksi ja työkaluksi joitain toisia vastaan. Suvaitsevaisuus on siis peiteltyä suvaitsemattomuutta.
SUVAITSEVAISUUS ON ITSE ASIASSA TIE ARVOASETTELUUN, MISSÄ YKSILÖN ARVOT JA MONIARVOISUUS OVAT TOISSIJAISIA. Pitää olla samaa mieltä, mitä milloinkin joku pieni äänekäs ryhmä sattuu olemaan. Tuuliviirimäinen ajattelu sopii tuohon kuvioon tai toisaalta satu kuninkaasta ilman vaatteita.
jonkun ihmisissä olevan luontaisen ominaisuuden vuoksi on sairas. Meistä tietty määrä syntyy homoseksuualiksi ja siinä ei pitäisi olla enää kellään mitään ihmeellistä.
Osa syntyy muuten myös esim. vasenkätisiksi. Pitäisikö heitä mielestäsi vieläkin pakottaa oikeakätisiksi, niinkuin ennen tehtiin? Tunnen henkilöitä, joille tuosta on aikanaan aiheutunut pysyvää traumaa.
Hitler ja natsit eivät suvainneet juutalaisia, vammaisia, homoja,mustalaisia j.n.e. ja tappoivat heitä miljoonia. Oletko sitä mieltä, että heillä oli tuohon täysi oikeus? He eivät antaneet heille ihmisarvoa, niinkuin sinä et anna ihmisarvoa homoseksuaaleille. Ihmisarvon loukkajat eivät kaipaa kenenkään sympatioita vaan heidät pitäisi aina saattaa edesvastuuseen teoistaan.
Vastauksesi ajatteluuni on juuri sitä, mistä kirjoitin. Demonisoit ja luokittelet vihaajaksi, toiselta ihmisarvon riistäjäksi yms. ihmistä, jota et edes tunne, kuvittelemalla hänen edustavan demonisoimaasi kuvaa ja katsomusta, jonka itse olet ajatuksiisi ja asenteisiisi luonut vailla todenperäisyyttä.
Toistit uusateistien mantraa esimerkilläsi, sillä Hitlerin opit ja käytännöt olivat aivan samoja, joita sinäkin kirjoituksellasi edustat. Luokittelet ihmisryhmiä ja demonisoit heitä. Juutalaisista muokattiin syyllisiä "tilaustyönä", yleisissä mielikuvissa heidät demonisoitiin kansan vihollisiksi ja lamat yms muokattiin näyttämään juutalaisten syyksi ja taas arjalaisuus eli oikea ihmisyys muokattiin näyttämään siltä, että se pelastaisi maailman matalaälyisten perikadolta. Samaahan uusateistinen kulttuurivallankumous yrittää nyt tehdä. Kolmen tohtorintutkinnon suorittaneet tiedemiehetkin aivopestiin juutalaisvihaajiksi ja murhaajiksi. Mieti, kansan älykkäämmätkään eivät tajunneet tulleensa aivopestyiksi arjalaispropagandan taholta ja toisaalta taas tavallinen rahvas ei arjalaisuudesta piitannut, vaan piilottelivat juutalaisia ja yrittivät pelastaa heitä. Jopa osa papistosta meni Hitlerin ansaan. Tuon demonisoinnin uhreja tuli n. 15 miljoonaa juutalaista, mustalaista, homoseksuaalia, pappia, rikolista yms vähempiarvoiseksi demonisoitua inhimillistä yksilöä.
Kukaan teistä ei kerro esimerkiksi sitä, kuinka monta ihan avoimesti homoseksuaalia on kirkon töissä. Ei tietenkään, koska tuo tieto ei sovi uusateistien propagandaan. Kirkkoa ja uskovaisia syytetään silti homojen vihaajiksi. Homovihakäsitys syntyi oikeastaan yhteiskunnan lainsäädännön myötä, kun mm. avioliittolakia ei muutettu niin, että homopari saisi samat oikeudet kuin perinteinen aviopari yhteiskunnallisissa asioissa, esim. periminen, lasten adoptio, eron seurauksena omaisuudenjako yms. varsin perinteisiä YHTEISKUNNALLISIA SEURAUKSIA liittymättä mitenkään kirkon uskoon ja opetukseen. Kirkko kuitenkin demonisoitiin ja keulakuvaksi laitettiin poliitikko P.Räsänen, joka oli samoja asioita edustanut jo vuosikymmeniä. Kukaan ei muista, mitä P.Räsänen todella sanoi, mutta jokainen muistaa, miten osa keskustelijoista muutti hänen viestinsä ja jokainen kuuli tämän muutetun version. Räsänenhän ei ollenkaan kyseenalaistanut kenenkään ihmisarvoa.
Muista, että kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen piiriin kuuluu liki 90 % kansasta ja siihen mahtuu niin vanhoiliset, uudistusmieliset, homot ja heterot, syntiset ja synnittömät, naiset ja miehet ja lapset, kaikki sulassa sovussa ja välillä tiukastikin keskustellen ja väitellen, mutta yhdessä toimien. Kirkoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä toteutuu käytännössä ihmisarvo, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, moninaisuus, toisen arvostus ja yksilön mielipiteen vapaus, mutta myös kaikki inhimillinen lainalaisuus ja ihmisten virheet. Muutenhan kirkoilla /uskonnollisilla yhteisöillä ei olisi jäseniä tai ainakaan sisäistä keskustelua, jota käydään avoimesti julkisuudessa ja jossa osataan olla yhdessä vaikka joistakin asioista ollaan eri mieltä.
Pitää korjata edellistä viestiäni sen verran, että oikea tarkoitus tulee esiin eli oikeasti piti olla:
Suvaitsevaisuutta huutavien "SUVAITSEVAISUUS" VIE ARVOASETTELUUN, MISSÄ YKSILÖN ARVOT JA MONIARVOISUUS OVAT TOISSIJAISIA ja tämä asenne johtaa siihen, että arvo on vain niillä, jotka ovat todellisuudessa suvaitsemattomimpia toisten mielipiteitä kohtaan. Tämä herättää mielenkiintoisen kysymyksen eli onko jokaisen suvaittava kaikkea vai onko ihmisellä vapaus olla sitä mieltä, mitä hän katsomuksensa ja elämänkokemuksensa mukaan oikeasti on. Toinen kysymys herää samasta aiheesta eli kuka määrittelee, mikä on suvaitsevaisuutta. Eli TODELLISTA SUVAITSEVAISUUTTA ON SE, ETTÄ YMMÄRRÄN JOKAISEN IHMISEN TAVAN AJATELLA JA HYVÄKSYN SEN, VAIKKA ITSE EN TUOLLA TAVALLA AJATTELISI. Siksipä esimerkiksi kirkon jäsenistö on niin monella tavalla ajattelevaa ja monille on tärkeää jäsenyydessä se, että tukee moniaista yhteiskunnallista, henkistä ja hengellistä kirkon työtä olematta itse aktiivi toiminnassa. Tuskinpa homot olisivat kirkon työssä ja seurakuntalaisina, jos heitä kirkon taholta kohdeltaisiin uusateistien kuvaamalla tavalla. Yksittäisillä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä.
UNESCOn määritelmä suvaitsevaisuudesta on tällainen:
»meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.»
(UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suvaitsevuus
Voidaanko tämän määritelmän nojalla sanoa suvaitsevaiseksi sitä, että ei hyväksy toisten ihmisten erilaisuutta ja oikeutta tasa-arvoiseen kohteluun ja erilaisuuteen?
"Suvaitsevaisuuden nimessä jokaisen PITÄÄ hyväksyä perinteisistä ihmiskäsityksistäkin poikkeavat ilmiöt ja ihmiset."
Ainakin tuon UNESCOn määritelmän mukaan juuri näin pitääkin. Eri mieltä saa olla, mutta omasta käsityksestä poikkevat ihmiset pitää silti hyväksyä. Heillä on yhtäläinen oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat.
>>Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja _olla sellaisia kuin ovat_.>>
Katso, se että on valtiokirkon jäsen tai uskoo Raamatun taruihin, ei oikeuta rikkomaan ihmisoikeuksia tai Suomen lakia
että suututti se, että niin moni uskovainen ei siinä antanut homoseksuaalisille ihmisarvoa.
Räsäskän kommentit eivät yksin olisi tuohon suuttumukseen riittäneet, koska hänen typeryytensä on ollut jo ennemminkin tiedossa. Mutta se, että tämä tampereen piispa, Repokin näytti olevan ihan samaa mieltä asioista Räsäskän kanssa, alkoi jo keitättää tunteita. Kirkolle olisi ollut iso pelastus, jos hän olisi ollut Räsäskän kanssa erimieltä, mutta ei vaan ollut.
Sehän siinä ohjelmas suuren suuttumuksen herättikin, kun uskovaiset paria lukuunottamatta olivat Räsäskän linjoilla.
Kirkko on aina ollut ihmisoikeuksia vastaan, joten ei tuo mitään uutta ole. Jostain syystä uskiksia kiinnostaa oikeen vaan helvetisti muiden ihmisten seksuaalisuus ja siitä yritetään väkisin tehdä syntiä. Omat naimiset on heidän mielestään ookoo, vaikka sitten jopa lapsia...
Kirkolla ei ole mitään mainetta jota se voisi menettää.
Kyllä on hyvä että keskustellaan. Kirkko on yhtä kuin jäsenensä eli jokainen kirkon jäsen on vaikuttamassa kirkon maineeseen. Kirkko on muutoksessa mukana, vaikkakin hitaasti. Lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus ovat kirkon tärkeitä arvoja, mutta meillä on erilaisia mielipiteitä siitä, kuinka niitä toteutetaan. Ei mitenkään yksiselitteisiä kysymyksiä.