Onko MAP-kirkolla virallista kantaa eutanasiaan?
Jos on, millainen se on.
Mikä on tämän palstan mormonien mielipide, onko eutanasia aina väärin, vai voisiko olla tilanteita jossa se olisi oikeutettua ja suorastaan palvelus rakkaalle kärsivälle jota vääjäämätön kuolema kaikesta lääketieteellisestä avusta huolimatta kohtaisi?
Jos on, millainen se on.
Mikä on tämän palstan mormonien mielipide, onko eutanasia aina väärin, vai voisiko olla tilanteita jossa se olisi oikeutettua ja suorastaan palvelus rakkaalle kärsivälle jota vääjäämätön kuolema kaikesta lääketieteellisestä avusta huolimatta kohtaisi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
21.3 Medical and Health Policies
21.3.3 Euthanasia
"Euthanasia is defined as deliberately putting to death a person who is suffering from an incurable condition or disease. A person who participates in euthanasia, including assisting someone to commit suicide, violates the commandments of God. (See also 21.3.8.)"
21.3.8 Prolonging Life
When severe illness strikes, members should exercise faith in the Lord and seek competent medical assistance. However, when dying becomes inevitable, it should be seen as a blessing and a purposeful part of eternal existence. Members should not feel obligated to extend mortal life by means that are unreasonable. These judgments are best made by family members after receiving wise and competent medical advice and seeking divine guidance through fasting and prayer.
https://lds.org/handbook/handbook-2-administering-the-church/selected-church-policies?lang=eng#213
Olen samaa mieltä, että kun loppu on vääjäämättä edessä, on turha keinotekoisesti pitkittää elämää.
Tietysti kyseessä on todella vaikea asia ja riippuen sairauden kanssa kamppailevan iästä nousee varmaan joillekin helposti mieleen että entäs jos kuitenkin paraneminen tapahtuisi. Hankalia asioita.
Oletinkin että eutanasiasta sanottaisiin jotain tuon tapaista että se on jumalan käskyjen vastaista.
Mielestäni tuo teksti ei kuitenkaan ole niin jyrkkää kuin se hyvinkin voisi uskonnollisen järjestön kantana olla. En tosin tiedä millaista mormonien virallisten kannanottojen kieli on.
Mutta, kiinnostaisi kuitenkin kuulla voisitteko kuvitella että joskus eutanasia voisi olla oikein.
Tällä tarkoitan sitä, että ainahan kaikki kirkkokunnat tuomitsevat vaikka mitä, ja silti löytyy aina tilanteita joissa ei niin mustavalkoisesti voida toimia.
En ainakaan toistaiseksi ole mormoni, mutta omalta osaltani ja kantanani voin todeta, ettei eutanasia ole koskaan tai missään olosuhteissa oikein. Tämä nimenomaan aktiivieutanasiaa tarkoittaen. Tappo on tappo, ei muutu silmänkääntötempulla hienommaksi tai oikeutetummaksi asiaksi.
Elämän keinotekoinen jatkaminen ei tietenkään ole järkevää. Turhan hoidon voi lopettaa ja antaa ihmisen kuolla ajallaan. Jotkut taitavat kutsua tuota passiivieutanasiaksi ja se on minusta oikein aina kun hoidosta ei ole mitään hyötyä.
Riippuu siis, mitä tarkasti ottaen tarkoittaa eutanasialla.
Itse en haluaisi elää elämäni viimeisiä hetkiä kovissa kivuissa niinpä omalla kohdallani haluaisin että minulla olisi mahdollisuus kuolianpuun.
Mutta tällaista apua on toistaiseksi mahdotonta saada koska se on laitonta Suomessa. Spekuloinkin ihan vaan että JOS eutanasia olisi laillista niin olisiko sitä apua läheltä saatavissa, jos kukaan läheisistä ei sitä "uskaltaisi" uskonnollisista syistä antaa. Tuntemattomilta tuollaista palvelusta en tohtisi kysellä ja kaikkein läheisimmät ihmiset minulle tällä hetkellä ovat jonkin sortin uskonnollisia ihmisiä tai suorastaan uskovaisia (mukaan lukien mormoneita). Ateisti ystäviä toki on, mutta nyt siis puhun kaikkein läheisimmistä eli perheestä ja lähisuvusta. Työkavereilta ja salikavereilta ei tuollaisia palveluksia voisi pyytää.
Siksi pohdin että onko kuolinapu Jumalan silmissä aina väärin. Tottahan ymmärrän että se on väärin tappaa, mutta puhunkin tilanteesta jossa sairas ihminen itse ilmaisee tahtonsa ja lääketieteellisesti parantuminen on mahdotonta ja kivunlievityskään ei enää toimi. Miksi Jumala haluaisi että ihmiset kärsivät viimeiset viikkonsa ja päivänsä?
Jos joku asia on ns. yleisesti väärin, niin onko se sitä kuitenkaan joka tilanteessa? Eíkö "väärä" jossain tilanteessa voisi joskus olla "oikein" kun tilanteet ja olosuhteet ovat erilaisia?
JA selvennykseksi, en tietenkään tarkoita että ateisteille olisi yhtään helppoa antaa kuolinapua, tai että he sitä antaisivat. Tarkoitin vain, että heiltä ainakin puuttuu uskonnolliset syyt (helvetin/rangaistuksen pelko), mutta muita syitä olla osallistumatta eutanasiaan heillä voi olla tietysti vaikka kuinka paljon.
keinotekoisesti, ei kai käynnissä pitämisen lopettaminen ole passiivistakaan eutanasiaa, ainoastaa palaamista luonnontilaan.
Eutanasia on minusta asioita, joka vain ei ole oikein eli se on olosuhteista riippumatta aina väärin. Harvassa on ne ihmiset, jotka haluavat elää sietämättömissä kivuissa sen enempää elämän alussa kuin lopussakaan, mutta en näe tuota oikeutuksena vaatia jotain toista tappamaan.
Jos kyse on siitä, että tahdonilmaus ja sairauden parantumattomuus ovat kriteerit, kuuluisivat mm. skitsofreenikot listalle. Toipumisennuste todella merkittävästi heikompi kuin esim. syöpäpotilailla. Ja aivan varmasti skitsofreenikot kärsivät myös. Lupa tappaa?
Kivunlievityksen suhteen yksi ongelma on opiaattiriippuvaisuus. Kyse ei ole vain siitä, että potilaille ei tohdita antaa riittävästi morfiinia pelossa, että syntyy addiktio (noin ainakin ollut). Kyse on perusfilosofiasta, jossa kivunlievitys on turvautumista lääketeollisuuteen. Esim. kannabis olisi yksi hyvin käyttökelpoinen vaihtoehto, mutta Suomessa taitaa olla vain yhden apteekin valikoimassa.
Eutanasia on sarjaa "helpot ratkaisut", joka muuttunee lailliseksi ja pelkästään rahan takia. Uudet ja kalliit hoidot nostanevat koko terveydenhuollon kokonaiskustannusta siinä määrin, että priorisoinnissa kuolinapua pyytävät saanevat tahtonsa läpi. Tulee edullisemmaksi. Siihen en usko, että yksityinen kuolinapu sallittaisiin (kuka ei näe tuossa omia erityisongelmia, on vain sokea).
Puhuinkin vain tapauksista joissa kuolema on enää ajan kysymys. Silloin tuskin on mitään väliä syntyykö opiaattiriippuvuutta.
Jos eutanasia sallitaan, varmasti siitä tulee lääketieteellinen toimenpide eli totta, yksityisesti se varmasti olisi kiellettyä ja tod.näköisesti vain koulutetut ja lailliset lääkärit tai sairaanhoitajat saisivat siihen osallistua. Eli silloin se ei olisi läheisten "ongelma". Näin varmaan.
Onko väärin esim. sodassa jos aseveli kituu vieressä valtavissa tuskissa ilman mitään mahdollisuutta saada lääkintämiehiä paikalle ja on ilmiselvää ettei hän selviä - ja pyytää kuolinapua, toteuttaa hänen viimeinen toiveensa? Aina ja kaikkialla olosuhteista riippumatta väärin?
Melkein toistoksi, mutta kyllä. Aina ja kaikkialla, olosuhteista riippumatta väärin. Moraalikoodistossani eutanasia on väärin myös silloin kun pyytäjä on neliraajahalvaantunut.
Käytännön ongelmia voit miettiä määrittelemällä kriteereitä. Mitkä olisivat ne objektiivisesti määriteltävät kriteerit, jolloin eutanasia olisi mielestäsi sallittu?
Mitä kivunliennytykseen, en väittänytkään opiaattiriippuvaisuutta esteeksi. Huomautin vain aikamme olevan jumiutunut lääketeollisuuteen, synteettisiin valmisteisiin.
Ymmärrän erittäin hyvin että eutanasian sallivat (siis jos sellainen olisi sallittua) kriteerit on syytä olla erittäin tiukkoja. Ehkäpä on tosiaan niin, että sellaisia kriteerejä olisi lähes mahdotonta tehdä ilman aukkkoja joista nousisi vakavia eettisiä ja moraalisia ongelmia.
Niinpä olisikin kenties ajettava sitä, että kivunlievitystä annetaan potilaan eikä lääkeyhtiöiden ehdoilla.
MAP-kirkon kanta elämän keinotekoisen pidentämisen osalta on oikea ja mielestäni sopusoinnussa seuraavan kanssa (otettu exituksen kotisivuilta)
"Mikä on hoitotahto ja miksi se kannattaa tehdä
Hoitotahdolla henkilö suullisesti tai kirjallisesti etukäteen ilmoittaa miten hän haluaa itseään hoidettavan vakavan ja ennusteeltaan toivottoman sairauden kohdatessa. Vuoden 1993 potilaslain 6 pykälä suo potilaalle tämän itsemääräämisoikeuden ja velvoittaa asianomaisia viranomaisia tätä tahtoa noudattamaan.
Ote potilaslain 6 §:stä
Potilaan itsemääräämisoikeus
Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan lääketieteellisesti hyväksytyllä tavalla.
Ote potilaslain 8 §:stä
Kiireellinen hoito
Potilaalle on annettava hänen henkeään ja terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan.
Vakavaa ja pahenevaa, ennusteeltaan toivotonta sairautta potevan henkilön elämän vitaalitoimintojen (hengityksen, verenkierron, nestetasapainon, aineenvaihdunnan) keinotekoinen ylläpitäminen ja jatkaminen on nykyajan tekniikalla mahdollista hyvinkin pitkälle. Silloin kun hoito ei enää ole potilasta auttavaa, vaan käytännössä ylläpitää ja jatkaa kärsimyksen kestoa pahimmillaan jopa vuosikymmeniä, muuttuu hoito epäinhimilliseksi niin potilaalle kuin omaisille.
Kirjallisella hoitotahdolla voi henkilö ilmoittaa ne olosuhteet, jossa hän vastustaa mm. elvytystä, elämän keinotekoista yllä pitämistä ja pidentämistä.
Oman hoitotahdon voi jokainen muotoilla itse. Sen pitää olla harkittu, asiallinen ja selkeä. Ollakseen pätevä sen tulee olla päivätty, hoitotahdon tekijän allekirjoittama ja kahden jäävittömän todistajan allekirjoittama. Omaiset ja sukulaiset eivät kelpaa todistajiksi.
Hoitotahdosta on hyvä pitää yksi kopio itsellä, yksi uskotulla henkilöllä ja yksi hoitavalla lääkärillä, terveyskeskuksessa tai sairaalassa omien papereiden joukossa tms. taholla."
Itselläni tällainen hoitotahto on. Haluan säästää rakkaani siltä hirvittävältä päätöksenteon tuskalta laittaako minut laitteiden varaan ja kuinka pitkäksi aikaa ja koska sitten lopettaa tuo hoito. Omalta osaltani en halua keinotekoista ylläpitämistä tilanteessa jossa pitkäaikainen sairaus on saavuttanut pisteen josta ei enää ole paranemisen mahdollisuutta vaan pelkästään kärsimyksen pitkittämistä.
Vielä kun loppu ei ole lähellä toki haluan että esim. auto-onnettomuuden tai muun sellaisen takia minua hoidetaan niin hyvin kuin lääketiede mahdollistaa.