Nyt on tilanne tässä ja juuri nyt. Olenpäänsisäisessä umpikujassa kaikkien näiden ongelmieni kanssa, joihin ratkaisua ei tunnu löytyvän.
Aloitetaan taustoista. 25-vuotias naishenkilö, takana kymmenisen vuotta vakavaa masennusta, ahdistusta, isetuhoa, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ihmispelkoa, syömishäiriöitä, itseinhoa, häpeää.. Apua olen näihin hankkinut vaihtelevalla menestyksellä, lääkäreitä ja hoitajia ja psykologeja on marssinut kulkueena rinnallani, erilaisia mielialalääkkeitä on syöty, osastollakin nuorempana käyty. Diagnoosina tällä hetkellä vakava masennus ja rajatilapersoonallisuus.
Viimeisen reilun vuoden ajan rinnallani ovat kulkeneet myös päihteet. Esim. amfetamiini, Subutex, voimakkaat kipulääkkeet, kannabis, psykedeelit (sienet, lsd..).. Ne ovat olleet kuin balsamia haavoilleni.
Mutta sitten siihen umpikujaan. Päihteet auttavat minua, se on totta. Tiedän kuitenkin, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Miten pääsen päihteistä eroon, kun sen aika koittaa? Jos kerron lääkärilleni käyttäväni päihteitä, siitä seuraa kai automaattisesti siirto päihdeklinikalle. Mitä kaikkea se sitten tuo tullessaan! En kai enää saisi hoitoa muuna, kuin päihderiippuvaisena? Mutta entä mielenterveydelliset ongelmat? Entä jos en haluakaan lähteä mukaan siihen huumetestien ja tivaamisen, syyllistämisen maailmaan? Olisin ainiaaksi leimattu.
Tämä rassaa minua. Haluaisin päihteistä eroon, mutta toisaalta, onko se kaikki sen arvoista, jos otsassani sen jälkeen lukee aina Narkomaani? Miten käy kuntoutukseni, miten kukaan ottaa minua enää tosissaan kun kaikkien mielestä pääongelmani ovatkin päihteet?
Muilla samansuuntaisia mietteitä?
Apua moniongelmaiselle
1
344
Vastaukset
- anti-panini
Sun pitää vaihtaa paikkakuntaa, nimeä ja puhelinnumeroa. Sitten muutat jonnekkin pienelle paikkakunnalle jossa et tunne ketään = et saa huumeita. Eristäydy ja löydä rajatilastasi se rajatiedon hauskuus. Masennu jos masentaa. Kunhan löydät itsesi taas, jos sitä ikinä olet ollutkaan.
Järkevältä vaikutat joten ymmärräthän pysyä erossa niistä kovista aineista, kahden promillen humalasta ja varsinkin siitä seurasta. Erakoituminen on tarpeen joksikin aikaa sillä kyllä hörhö hörhön tuntee.
Toisaalta voit myös kokeilla mihin tuo mainitsemasi itsetuhovietti (vaiko maaninen käytös) sinut vie. Joskus tarvitaan täydellinen romahdus joka pysäyttää ja tavallaan pakottaa vaihtamaan suuntaa mutta silloinkin muutos lähtee omasta itsestä. Monella ei ole sen romahduksen jälkeen voimia edes muuttaa suuntaa ja päällä vielä piikkikoukku.
Mieti nyt hetki sitä miksi jatkat samaa rataa vaikka tuntuu pahalta. Saattaa tuntua pahalta kun et pysty sitä syytä järkeilemään.
Tässä mun neuvo ennen kuin lähdet siihen "huumetestien ja tivaamisen, syyllistämisen maailmaan". Siltä se tuntuu kun et näe huumeissa vielä mitään ongelmaa. Eikä sun toivottavasti ikinä tarvitsekkaan niin tehdä.
Ja vuodessa olet koko arsenaalin käynyt läpi... huh ja heh.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.316336- 394062
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833373- 133044
- 292332
- 122317
- 1621926
- 251842
- 281594
- 1051392