Toisen maailmansodan "esinäytös" käytiin Espanjassa 1936. Sota ei ollut pelkästään Espanjan sisällissota, vaan myös kommunistien (jotka siis Espanjassa taistelivat tasavaltalaisten puolella) ja fasistien (falangistit) sota.
Ainoa maa, joka virallisesti tuki tasavaltalaisia (tuo tukihan ei tosin ollut mitenkään pyyteetöntä, mutta ani harvoimpa sellaista apua onkaan) oli Neuvostoliitto. Englanti ja Ranska olivat nimenomaan kieltäytyneet tästä. Muista maista, mm. Suomesta tuli tasavaltalaisten avuksi vapaaehtoisväkeä.
Falangisteja tukivat myöhemmin maailmanlaajuisen sodan kommunismia vastaan aloittaneet Italia ja Saksa.
Ainoa maa, joka virallisesti tuki tasavaltalaisia (tuo tukihan ei tosin ollut mitenkään pyyteetöntä, mutta ani harvoimpa sellaista apua onkaan) oli Neuvostoliitto. Englanti ja Ranska olivat nimenomaan kieltäytyneet tästä. Muista maista, mm. Suomesta tuli tasavaltalaisten avuksi vapaaehtoisväkeä.
Falangisteja tukivat myöhemmin maailmanlaajuisen sodan kommunismia vastaan aloittaneet Italia ja Saksa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tasvaltalaisia oli kautta maailman, myös USA:sta.
Tosin esim. Suomessa poliisi yritti estää kansalaisten lähtemisen vapaaehtoisina. Rajoilla valvottiin ja kyseltiin kovasti matkustajilta, mihin he olivat tosiasiallisetsi menossa.
Erityisesti yksin matkustavat nuoret miehet olivat rajavalvonnan tarkkailun alaisina.
Suomen poliisilla ja rajavalvonnalla oli siihen kokemusta varsinkin 1920-luvulta, jolloin se esti maastamuuton mm. Karjalaan.
Sota oli II Maailmansodan esinäytös myös sillä tavalla, että Espanjassa saksalaiset kokeilivat ensimmäisen kerran käytännössä "salamasota" -taktiikkaa.
Sodassa olivat myös vastakkain Saksan uusin sotatekniikka neukkujen "kangaspuu" -Polikarpoveja vastaan.
Täten voin uskoa Espanjan sisällissodan olleen tärkeä, jollei juuri ratkaiseva "astinlauta" II Maailmansotaan. Saksalaiset huomasivat taktiikkansa ja tekniikkansa ylivoimaisuuden neukkujen vastaaviin verrattuna. Varmasti myös neukut tekivät varmasti omat johtopäätöksensä taistelujen kulusta.
Neukut tekivät johto päätökset vasta talvisodan kokemusten jälkeen, hyvä kirja on tästä asiasta "punaarmeija Stalinin tentissä", tämä pelasti neukut Saksalta osittain, ja sitten lännen apu
Sotataitojen -ja tekniikan osalta "neukkujen" johtopäätökset olivat tehtävissä jo paljon ennen Talvisotaa Suomen kanssa. Kyllä Saksan sotakoneen ylivoima oli ylivoimaa paitsi teknisesti, myös määrällisesti. Näin siis verrattuna ihan mihin tahansa länsimaahankin ennen II Maailmansotaa.
Stalin (vaikka en hänen takemiään murhia haluakaan puolustaa) tajusi jo pian Hitlerin tultua valtaan, että suora vihanpito hänen kanssaan merkitsee "itsemurhaa", ja vaikka Hitlerin aikeista ei ollutkaan epäselvyyttä, oli Stalinin velvollisuus maan johtajana välttää maansa ja sen poliittisen järjestelmän joutuminen tuhon omaksi. Tämähän on aina maan johtajan velvollisuus, täysin riippumatta poliittisesta järjestelmästä.
Saksan sotataito on aina ollut vertaansa vaille, sotakoneisto oli tekninen, mutta huolto pelasi aika pitkälle muuleilla ja hevosilla, jolloin hyökkäävä armeija joutiu odottamaan täydennyksiä pitkään. Ja se miksi Saksalle kävi miten kävi, johtui siitä että korpraali alkoi johtamaan sotaa. Hitleriltä puutui täysin realistinen käsitys sota tapahtumista, tai oikeastaan ei ymmärtänyt niitä. Stalingradin tuhoon johtaneet tapahtumat oli monien virheiden summa. Ensinäkin Paulusta ei olisi pitänyt nimittää 6 armeijan johtoon, hän oli kyllä etevä teoreetikko, mutta johtajalta vaaditaan myös muitakin ominaisuuksia, hänen pitää myös pystyä itse päättämään asioista ja ottaa myös vastuu niistä. Ja jos tilanne vaatii sen, hänen on myös pystyttävä sanomaan asiat siten kuin ne on esimiehellen, tässä tapauksessa Hitlerille. Paulus olisi alussa vielä pystynyt murtautumaan motista ulos, Hitler alkoi myöntymään Göringin lupauksiin siitä että luftwafen pystyy hoitamaan huollon Stalingradin. Pauluksen olisi myös pitänyt vaatia Hileriltä sivustojen suojaamista ja Hitlerin olisi pitänyt unohtaa kaukasuksen sotaretki sillä kertaa. Saksan armeija hajoitettiin kolmeen suuntaan välimatkat olivat isoja. Venäläiset motitti 6. armeijan 60 divisioonan voimin, Paulukselta meni toistavuorokautta aikaa, ennenkuin hän edes tajusi tapahtumien vakavuuden
Hyvä huomio keskustelun aloitukseksi. Monet toisen maailmansodan syntyyn vaikuttaneet tekijät olivat esillä jo Espanjan sisällissodassa.
Luin juuri George Orwellin kirjan "Katalonia, Katalonia", joka on Orwellin muistelmat taisteluista tasavaltalaisten puolella. Tämä avarsi hieman näkemystäni Espanjan sisällissodasta.
Eri mieltä olen Neuvostoliiton roolista Espanjassa. NL ei itse asiassa aluksi juuri uskaltanut satsata Espanjan tasavaltalaisten avustamiseen. Tähän oli pääasiassa kaksi syytä:
1. NL oli sopinut Natsi-Saksan kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen takia jäävi ottamaan kantaa sotaan, jossa liittolainen Saksa näyttävästi asettui toiselle, eli Francon joukkojen puolelle.
2. Espanjan sisällissota oli paikallisten anarkistien, kommunistien ja muuten vain tasavaltalaisesti ajattelevien ja oikeusvaltiota puolustavien käynnistämä puolustustaistelu Francon fasistista sotilasvallankaappausta vastaan. Stalinin Neuvostoliitto oli noihin aikoihin suuresti marxismi-leninismin teorioiden lumoissa, eikä voinut hyväksyä sitä, että maailmanhistorian muutokset kohti kommunistista yhteiskuntaa lähtevät toteutumaan ilman Neuvostoliiton aktiivista osallistumista ja suunnittelua. Espanjan sisällissota alkoi liian spontaanisti ilman kommunistista, Moskovasta viisaasti johdettua keskusjohtoa, ja sekös Stalinia harmitti. Joka tapauksessa kiinteämpää apua Neuvostoliitosta tasavaltalaiset saivat vasta sodan loppuvaiheessa, jolloin kommunistit olivat myös Barcelonassa syrjäyttäneet liittolaisensa anarkistit ja siirtyneet keskusjohtoisempaan sodanjohtoon. Anarkisteja lähellä olevassa ryhmittymässä taistellut Orwell oli tästä syystä katkera kommunisteille.
Tasavaltalaisethan eivät alunperin olleet "kommunisteja", vaan maan laillisen hallituksen edustajia. Kommunistit varastivat omaksi asiakseen Espanjan demokratian puolustamisen ja vetivät lokaan hyvän asian.
Tasavaltalaisten puolella taisteli Orwellin lisäksi myös suomalaissyntyinen punikki, Neuvostoliiton kansalainen Tuure Lehén, josta sittemmin tehtiin Terijoen hallituksen ministeri...Tasavaltalaisten joukkoihin vaelsi myös huomattava määrä vasemmistolaismielisiä saksalaisia vapaaehtoisia ("Thälmann-Kolonne")sekä italialaisia.
Paitsi vapaaehtoisia, kyllä myös jonkin verran kalustoa (esim. n. 25% lentokoneista) tasavaltalaiset saivat Englannilta ja Ranskalta ym. länsimailta.
Muutamia huomioita hyvään vastaukseesi:
Kirjoitit: 1. NL oli sopinut Natsi-Saksan kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen takia jäävi ottamaan kantaa sotaan, jossa liittolainen Saksa näyttävästi asettui toiselle, eli Francon joukkojen puolelle.
Hyökkäämättömyys-sopimus ei vielä tee liittolais-suhdetta. Hyökkäämättömyys-sopimus Nl:lla oli toki myös Suomen kanssa, mutta ei kai Suomea ja Nl:toa voinut pitää liittolaisina?
Eiväthän läheskään kaikki tasavaltalaiset olleet kommunisteja, siitä olemme samaa mieltä. Nl:ton apu tasavaltalaisille ei ollut mitenkään pyyteetöntä, kyllä he halusivat itse valitsemansa miehet maan johtoon (mikä ei tietenkään onnistunut, kuten hyvin tiedämme). Sodan kuluessakin oli taisteluita anarkistien ja kommunistien välillä, siis tasavaltalaisten kesken. Kenties tämäkin vaikutti sodan lopputulokseen.
Kirjoitit: Joka tapauksessa kiinteämpää apua Neuvostoliitosta tasavaltalaiset saivat vasta sodan loppuvaiheessa, jolloin kommunistit olivat myös Barcelonassa...
En oikein tiedä, mitä tarkoitat "kiinteämmällä avulla" ? Esim. lentokoneita toimitettiin tasavaltalaisille jo marraskuussa 1936.
Kyllä neukut ihan avoimesti tukivat tasavaltalaisia, mutta, kuten jo totesin, heillä oli omat "visionsa" Espanjan tulevista johtajista.