Helsingin Sanomat teki kyselyn suomalaisten historian professoreiden keskuudessa. Vastanneista 28 professorista 16 (57 %) mukaan Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Kuusi (21 %) professoreista oli erillissodan kannalla, ja kuusi ei antanut suoraa vastausta.
Siis 57% oli sitä mieltä että oltiin liitossa. 21% oli erillissodan kannalla. Puhutaan professori tason miehistä.
Varmaan erillissodan kannattajakunta pienenee. Niinkuin Jokisipiläkin totesi että erillissota papit peräytyy parrat päristen Salpalinjalle.
Kai Linnilä on appiukkonsa muistiinpanoista tehnyt kirjan ja on sitä mieltä että ei kannata jauhaa enää erillissota myyttiä.
Siis 57% oli sitä mieltä että oltiin liitossa. 21% oli erillissodan kannalla. Puhutaan professori tason miehistä.
Varmaan erillissodan kannattajakunta pienenee. Niinkuin Jokisipiläkin totesi että erillissota papit peräytyy parrat päristen Salpalinjalle.
Kai Linnilä on appiukkonsa muistiinpanoista tehnyt kirjan ja on sitä mieltä että ei kannata jauhaa enää erillissota myyttiä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kaikki maat (Suomi ja Ruotsi mukaan lukien) jotka eivät olleet Saksaa vastaan, olivat Saksan liittolaisia!
Ilman muuta näin se meni.
Tarkoitat varmaan historianprofessoreja, et historian professoreja eli menneisyyden professoreja yleensä.
Erillissotaideaa hellittiin menneinä vuosikymminä, kun yritimme olla olosuhteiden sallimissa rajoissa puoleettomia. Koska olemme nyt Naton yhteistyökumppani, on seitsemän vuosikymmenen takaisen tosiasiallisen liittouminen tunnustaminen aivan loogista.
Ei erillissotateesillä pyritty esittämään Suomen täydellistä irrallisuutta Saksasta. Tämä erillissotalässytys on aivan turhaa, kun suurin osa keskustelijoista ei edes tiedä mitä erillissota-termi tarkoitti.
mutta se oli kuitenkin tosiasia, ettei suomen päämaja ollut mitenkään alistettu saksalaisille. heitä kuunneltiin,mutta päätökset tehtiin itse. Marski mm. kietäytyi hyökkäiksistä muurmanninradalle ja leningradiin
"Kai Linnilä on appiukkonsa muistiinpanoista tehnyt kirjan ja on sitä mieltä että ei kannata jauhaa enää erillissota myyttiä."
No jos Kai Linnilän appiukon muistiipanoista selviää, että Suomi ei käynyt erillissotaa, niin kyllähän se on ihan pakko kaikkien uskoa.
Ps. Kuka on Kai Linnilä?
Linnilä on Kaari Utrion saunatonttu, talousapulainen ja siivooja!
Jatkosota hoidettiin mallikkaasti. Samaa ei voi sanoa Baltian maista.
Ehdotan uudeksi termiksi "Hyvä Sota" koska maamme ei miehitetty ja Kekkonen pääsi valtaan!
Tätä palstaa lukiessa on helppo nähdä, että schuomi24-keskustelijoista on ainakin 37 % edelleen wehrmachtin tai vähintään luftwaffen liittolaisia.
Olivatko Saksa ja NL muuten syksyllä -39 erillissodassa Puolaa vastaan, vai liittolaisia?
"Olivatko Saksa ja NL muuten syksyllä -39 erillissodassa Puolaa vastaan, vai liittolaisia"?
Aseistiko ja ruokkiko N-L Saksan tai päin vastoin.
Oliko Jenkit ja Britit ja Neukku liitossa vai erillissodassa. Yleensä katsotaan olleen liitossa.
Miksi sitä erillissotaa pitää väkisin tekohengittää ja pitää pystyssä.
Neuvostoliittohan toimitti Saksan sotateollisuudelle raaka-aineita. Niillä oli Puolan sodan aikana keskinäistä koordinaatiota. Ne olivat siis liittolaisia.
Tiedätkö, mitä erillissota tarkoitti sota-ajan retoriikassa? Jos et tiedä, et voi myöskään ymmärtää käsitteen ylläpitämistä.
"Tiedätkö, mitä erillissota tarkoitti sota-ajan retoriikassa? Jos et tiedä, et voi myöskään ymmärtää käsitteen ylläpitämistä".
Omastasta mielestäni ymmärrän,mutta se ei ole paljon.
Jokisipilä antaa aika kattavan kuvan väitöskijassaan Aseveljiä vai liittolaisia. Samoin Mauno Jokipii kirjassaan Jatkosodan synty.
Rajallistahan se on oma tieto täällä faktojen maailmassa.
Kannattaisiko sitten tuoda esiin edes jokin versio ja kertoa miten se versio perustellaan... Nyt sinä puhut termistä, jota ei ole määritelty millään tavalla. Järkevää?
Kerrohan sitten, että mitä ymmärrät erillissodalla. Vai puhutko vain asioista suu vaahdossa käsittämättä edes asian pääkäsitteitä mitenkään?
.................
"Vastanneista 28 professorista 16 (57 %) mukaan Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen" Näin nimenomaan professorit eivät todenneet. Professorit ymmärsivät tieteen popularisoinnin, näkivät erillissota termin kaltaiset käsitekimput ongelmallisina. Liittosuhteen arvioinnista ei ole kyse, vaan sehän on aloittajan väärin ymmärrys. Ylipäätään erillissota termin kannattajat eivät puhu tästä asiasta. Erillissota -politiikka oli Suomen ulkopoliittinen linja, joka esiintyi johdonmukaisesti Suomen ulkopolitiikassa säilyttämällä tietty rako saksalaisiin. Tärkein tavoite tässä oli pitää yhteys länsiliittoutuneisiin. On sitten eri asia miten toteutuksessa onnistuttiin.
Keskustelu siitä, oliko Suomi liittoutunut Saksan kanssa vai sotiko se omaa erillistä sotaansa, erillissotateesi, on jatkunut Suomessa 2000-luvulle asti. Virallisen poliittisen näkemyksen mukaan Suomi ja Saksa eivät olleet liitossa (muun muassa presidentti Tarja Halosen lausunnot 60. voitonpäivän edellä[34]). Ulkomaisessa historiantutkimuksessa on pitkään ollut vallitsevana käsitys, että Suomi oli Saksan liittolainen.[35] Myös huomattava osa suomalaisia tutkijoita on sitä mieltä, että Suomi oli de facto Saksan liittolainen. Jatkosotatutkimuksen perusteoksen, Markku Jokisipilän väitöskirjan ”Aseveljiä vai liittolaisia?” mukaan erillissodasta alettiin Suomessa puhua vasta silloin, kun sotaonni alkoi kääntyä ja Saksan häviö näyttää yhä selvemmältä. Vuonna 2008 myös historian professori Henrik Meinander otti kantaa erillissodan käsityksestä luopumisen puolesta[36] Lokakuussa 2008 Helsingin Sanomat teki kyselyn suomalaisten historian professoreiden keskuudessa. Vastanneista 28 professorista 16 (57 %) mukaan Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Kuusi (21 %) professoreista oli erillissodan kannalla, ja kuusi ei antanut suoraa vastausta.[37]
Liittonäkemyksen kannattajat kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, että joukko korkea-arvoisia suomalaisupseereita sai etukäteen tietoja operaatio Barbarossasta siten, että jatkosota oli olennaisesti sidoksissa tähän operaatioon. Näin ollen Suomen jatkosotaa sellaisena kuin se käytiin ei olisi sodittu ilman Saksan merkittävää materiaalista ja strategista tukea. Suomi ei ollut de jure Saksan liittolainen, sillä Suomen ja Saksan välille ei oltu solmittu liittosopimusta, mutta de facto Suomi oli Saksan liittolainen, sillä se kävi sotaa Saksan resursseilla ja aseilla, antaen Pohjois-Suomen saksalaisten käyttöön ja alistaen joukkojaan Saksan armeijan komennukseen. Varsinkin jatkosodan alkuvaiheessa Suomen operaatiot olivat täysin sidoksissa Saksan omiin operaatioihin ja niistä riippuvaisia. Samoin maiden turvallisuuspoliiseilla oli kiinteät suhteet.[36]
erillissodasta. Hän katsoi Suomella olevan omat sodanpäämäärät ja halusi Suomen pysyvän irti Saksan operaatioista. Sen mukaiset ohjeet menivät mm. Suomen lähetystöille. Saksa närkästyi niistä.
"Markku Jokisipilän väitöskirjan ”Aseveljiä vai liittolaisia?” mukaan erillissodasta alettiin Suomessa puhua vasta silloin, kun sotaonni alkoi kääntyä ja Saksan häviö näyttää yhä selvemmältä. "
Juuri näin. Yllättävää, jos väitöskirjassa on näin pahasti faktat pielessä. Erillisestä sodasta puhuttiin länsivalloille kesästä -41 lähtien. Ilmeisesti tuo Jokisipilän virhe on jäänyt elämään tietyn poliittisen taustan omaavien henkilöiden retoriikassa.
Suomen ulkopoliittinen johto käytti tosiaan termiä jatkosodan alusta alkaen. Aluksi haluttiin näin pitää suhteita länsiliittoutuneisiin, mutta onhan tässä Ruotsillakin oma merkityksensä, joka tuntuu usein alan tohtoreiltakin jäävän mainitsematta. Täytyy muistaa että Suomi jätti myös erillissotapolitiikkansa mukaisesti liittymättä aksekivalta sopimukseen, mikä oli yksi asia , joka ärsytti saksalaisia
"Markku Jokisipilän väitöskirjan ”Aseveljiä vai liittolaisia?” mukaan erillissodasta alettiin Suomessa puhua vasta silloin, kun sotaonni alkoi kääntyä ja Saksan häviö näyttää yhä selvemmältä. "
" Juuri näin. Yllättävää, jos väitöskirjassa on näin pahasti faktat pielessä. Erillisestä sodasta puhuttiin länsivalloille kesästä -41 lähtien. Ilmeisesti tuo Jokisipilän virhe on jäänyt elämään tietyn poliittisen taustan omaavien henkilöiden retoriikassa".
Juuri näin. Onkohan täällä olevat lukeneet kyseessä olevaa kirjaa, jos on niin ihmettelen?????
En ole lukenut, mutta JOS siinä väitetään, että erillissodasta alettiin puhua vasta Saksan tappion häämöttäessä, niin faktat ovat pahasti pielessä.
Jokisipilään ei ole uskomista.
Mutta voitko edes kertoa, että mitä sillä ymmärrät - mikä on erillissota?
Onko sinulla asiasta mitään käsitystä vaikka siitä suu vaahdoten puhut?
..........................
Kävivätkö Saksa ja neukkula erillissotaa Puolaa vastaan syyskuussa 1939?
Mikä siitä tekisi erillissodan vaikka Suomen ja Saksan käymä sota neukkulaa vastaan ei sitä olisi ollut?
.................
Suomella oli talvisodan jälkeen tasan kolme vaihtoehtoa: olla yksin, liittoutua Neuvostoliiton kanssa tai liittoutua Saksan kanssa. Yhteistyö Saksan kanssa oli tuolla hetkellä ja historian myöhempien vaiheidenkin osoittamana paras vaihtoehto.
Jos joku haluaa kutsua suhdetta liittolaisuudeksi, niin kutsukoon. Se ei vähennä jatkosodan merkitystä maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi. Liitto/aseveljeys Saksan kanssa sai aikaan sen, ettei Suomi voinut liittyä neuvostokansojen perheeseen eli tasavertaisten liittoon. Se on tietenkin liittolaisuuden tumitsijoiden mielestä huono asia ja virhe.
Virallisesti Suomi kävi omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan eikä siis ollut Saksan liittolainen, vaan Saksa vain kävi samaan aikaan omaa sotaansa samaa vihollista vastaan. Suomi oli sodan alusta asti virallisesti ja julkisesti tätä mieltä. Liittosuhde ei ollut Suomen kannalta olemassa vaan jokin epämääräinen "kanssasotijuus" tai "aseveljeys" (joka kyllä kuulostaa nykyihmisen korvaan jopa liittosuhdetta vahvemmmalta siteeltä).
Näin siis virallinen Suomi koki asian olevan ja halusi muiden käsittävän sen myös näin. Kansan olisi pitänyt käsittää se sekä varsinkin ulkovaltojen olisi tullut käsitttää asia näin kuten Suomi se halusi olevan. Pääasiassa kuitenkin Suomea pidettiin yhtenä Saksan liittolaisista, mutta kuitenkin päätöksien teossaan itsenäisenä,. vaikkakin Saksan toiveita hyvin paljon kuuntelevana. Saksa piti Suomea myös itsenäisiä ratkaisuja tekevänä kanssasotijana, mutta kuitenkin tiesi, ettei Suomi voinut sooloilla sodan alettua enää paljoakaan. Näin sodan Saksalle voitokkaassa alussa. Myöhemmin Suomi lähti hakemaan ensin irtautumista Saksasta ja mahdollista erillisrauhaa erillissodan loppuun. Tämän tien epäonnistuttua ennen lopullista irtaantumista tehtiin Saksan kanssa vielä 1944 jo liittolaisuuden kaltainen sopimus, jossa Suomi sitoutui olemaan tekemättä itse, ilman Saksan lupaa, rauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vaikka tuo sopimus olikin vain Presidenttim,me allekirjoittama se johti Suomen jo lähes täydelliseen liittolaisuuteen Saksan kanssa. Suomi kuitenkin irtautui sopimuksesta ja erotti presidenttinsä ja teki rauhan Neuvostoliiton kanssa vastoin Saksan tahtoa.
Suomen erillissota on melko samanlainen käsite kuin Suomen puolueettomuus kylmän sodan aikana. Kummassakin on kyse vain meidän omasta haaveestamme ja tahdostamme, mutta ei realiteeteista. Suomi vain väitti olevansa puolueeton. Neuvostoliitto sitä ei koskaan hyväksynyt. Länsimaat virallisesti kanssamme keskustellessa sen hyväksyivät, mutta epävirallisemmin ja lehdistössä tai muutoin Suomea pidettiin ulkopoliittiikassaan täysin Neuvostoliiton tahtoa noudattavavana eikä lainkaan puolueettomanan. Pääasiassa käsitettiin, ettei Suomella ollut paljoakaan vaihtoehtoja ja maan oli vain yritettävä selvitä. Suomessa kansa suurimmalta osin ymmärsi asian oikean laidan puheista ja virallisuudesta huolimatta. Näin oli kylmän sodan vuosina ja näin oli sodan aikana. Surkea asemamme ja syyt toimintaamme ei kuitenkaan tehneet meistä todellisuudessa puolueettomia, vaikka sellaisia olisimme niin halunnneet olla.
Juhani Kivellä oikein järkevä kommentti.
Veljeilyä neukkujen kanssa on nyt helppo arvostella ja nauraa. Entäpä silloin, 1300 kilometriä yhteistä rajaa, meitä 4-5 miljonaa, heitä yli 200 miljoonaa. Kumpi on viisaampaa, yhteistyö(sitä kautta vaurautta, elintasoa) vai nyrkinheristely. En tiedä. Itse asiassa Venäjän kanssa tehdään nyt täsmälleen samaa. Nostetaanko esiin Venäjän ihmisoikeusrikkomukset yms. vai tehdäänkö yhteistyötä esim energiabisneksissä.
Kirjssaan Leningradin saarto Helge Seppälä selvittelee laajasti Suomen asemaa ja joutumista jatkosotaan.
Hitlerin Barbarossa-suunnitelmassa oli vaarattu erityinen osa ja tehtävä Suomelle sen itsensä tietämättä ja sitä kuulematta. Taitavasti johdatellen Saksan johto sai Suomen valmistautumaan tulevaan sotaan välttäen edes mainitsemasta suunnitelmaa nimeltä.
Sodan alettua tulikin monille hämmästyksenä Hitlerin puhe jossa Suomi mainittin taistemassa Saksan rinnalla. Tosiasioina kai voidaan myöntää Suomen ja Saksan aseveljeys sekä sekin että Suomi osaltaan oli mukana Leningradin piirityksessä vaikkei osallistunut varsinaisiin valtausyrityksiin.
Panematta liikaa merkitystä asioiden nimitykselle voitaneen olla sitä mieltä että Suomi selvisi taitavasti valtavasssa myllerryksessä itseään ylivoimaiseti suurempien voimien vaikutuksen keskellä.
Eihän Rajajokilinja voinut mitenkään olla Leningradin saartoa. Pääasemamme oli vanhalla rajalla asemasotavaiheen ajan lähes kolme vuotta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Continuation-War-defensive-lines.png
"Kädenlyönti Syvärillä" termi tuli esille viimeistään 24.6. kun Halder halusi suomalaisten hyökkäävän Laatokan pohjoispuolitse.
Saksalaisten toivomuksesta mutta myös omasta tahdostaan suomalaiset joukot saapuivat Syvärille 7.9. eli samoihin aikoihin kuin Leningradin maayhteydet katkaistiin.
Saksan maavoimat piti tärkeänä että saksalainen 163. divisioona, joka oli Mannerheimin käytössä ja jonka hän oli alistanut Karjalan Armeijalle, pysyisi Syvärillä valmistelemassa yhteydenottoa etelään.
Mannerheim epälyistään huolimatta antoi 16.10. käskyn:
"Saksalaisten 16.10. alkaneen Laatokan koillispuolelle suuntautuvan hyökkäyksen johdosta käsken:
(1) 163. divisioona on 20.10. alkaen valmiina ylittämään Syvärin joen pyrkiäkseen etelästä etenevien saksalaisten joukkojen yhteyteen.
...
(3) KarA valmistautuu osallistumaan operaatioon suojatakseen ylimenon tapahduttua 163. divisioonan koilliseen ja itään kahdella rykmentillä
...
Toteutuessaan käskyn seuraukset olisivat olleet kauhistuttavat.
No sieltä ei myöskään hyökätty vaan asetuttiin saavutettuihin asemiin kun tavoite oli saavutettu.
Vanhemmat ikäluokat kotiutettiin ja asetuttiin tukavasti puolustusasemiin.
Hyökkäys Syvärille päätettiin siinä vaiheessa, kun saksalaisten tarkoituksena oli vallata Leningrad liikkeestä. Heidän tarkoituksenaanhan ei ollut alunperin saartaa kaupunkia. Suomalaisten hyökkäyksellä Syvärille ei siis ollut mitään tekemistä Leningradin saarron kanssa. Suunniteltu jatkohyökkäys Syväriltä eli paremminkin 163D:n suojaaminen estyi osaksi sen takia, että Mannerheimin operaatiolle asettamat edellytykset olivat tarkoituksella varsin vaikeat saksalaisten toteuttaa.
Kai se vähän riippuu siitä, mitä tällä termillä erillissota oikein tarkoitetaan.
Oliko Suomen sodan tavoitteina tuhota Leningrad ja tehdä maailmasta kansallissosialistinen suurvalta, vai saada menetetyt alueet korkojen kanssa takaisin.
Mikäli vastaus on ensimmäinen, niin silloin kyse ei ollut erillissodasta, mikäli noista vaihtoehdoista toi jälkimmäinen, niin silloin kyse oli selkeästi erillissodasta, koska sodalla oli eri päämäärät kuin Saksalla oli.
"Oliko Suomen sodan tavoitteina tuhota Leningrad ja tehdä maailmasta kansallissosialistinen suurvalta, vai saada menetetyt alueet korkojen kanssa takaisin."
Leningradin tuhoaminen ei ollut Suomen tavoite. Myös Johan Bäckman on tätä mieltä.
Katso seuraava youtube-linkki: Johan Bäckman Putin jugend veivät kukkia Mannerheimin muistomerkille Tampereella.
http://www.youtube.com/watch?v=1IMYQ94bNWw
Hitler antoi ohjeet kaikella asiaankuuluvalla varovaisuudella aloitettavista valmisteluista Suomen liittämisestä osavaltiona Suur-Saksaan. Leningrad tultaisiin tuhoamaan maan tasalle, minkä jälkeen se luovutettaisiin suomalaisille.
Tämä ,jos aatu olisi voittanut
Tuomo Polvinen Suomi suuvaltojen politiikassa s.9
"Hitler antoi ohjeet kaikella asiaankuuluvalla varovaisuudella aloitettavista valmisteluista ..............."
Ymmärtääkseni Hitler oli saksalainen. Suomalaisilla ei ollut mitään suunnitelmia hyökätä Leningradiin.
" Leningradin tuhoaminen ei ollut Suomen tavoite. Myös Johan Bäckman on tätä mieltä. "
Suomen tavoitteet poikkesivat Saksan tavoitteista. Me kävimme erillissotaa.
Kai Linnilää haastateltiin 25.1 Ajankohtaisessa kakkosessa Amanitan uuden kirjan tiimoilta. Kai Linnilän toimittama Kotirintama kestää perustuu kansanhuoltoministeriön tiedottajana vuosina 1940–44 toimineen Untamo Utrion päiväkirjamerkintöihin, sekä osittain ennen julkaisemattomaan ja aiemmin sensuroituun Valtion tiedotuslaitoksen ja Finlandia-Kuvan kuva-aineistoon.
Linnilä toi haastatelussa selkeästi esille sen, että ilman Saksan ruoka-apua Suomi olisi luhistunut. Hän myös torjuu selkeästi "erillisota" tulkinnan: ilman Saksan apua sodasta ei olisi tullut mitään. Linnilän mukaan voitaisiin hyvin lähteä siitä tosiseikasta, että Suomi teki selkeän valinnan kahden perkeleen, Stalinin ja Hitlerin välilllä ja toimi sitten yhtä kierosti ja taitavasti niin kuin se on aina toiminut valtiollisissa asioissa.
Haastattelusta tulee myös kiinnostavasti esille se, miten Suomessa yritettiin kovasti peitellä saksalaisten näkymistä mediassa vaikka saksalaiset osallistuivat mielellän erilaisiin kunniakäynteihin ja seremonioihin Suomesssa. Saksalaisia esittäneitä kuvia esimerkiksi ei mielellään julkaistu.
Linnilä ei siis hahmota koko termiä. Erillissotatermillä ei koskaan pyrittykään väittämään, että olisimme sotineet ilman Saksan tukea. Elintarviketilannehan oli yksi pakottava tekijä Saksan rinnalle liittymiseen. Tilannetta pahensivat britit, jotka eivät suostuneet myymään Suomelle viljaa ajatellessaan, että Saksan Suomelle myymä vilja on pois sen omasta käytöstään.
HS - Mielipide - 9.11.2008
Suomi ei ollut Hitlerin Saksan liittolainen
Helsingin Sanomat julkaisi jokin aika sitten kirjoituksen jatkosodan erillisluonteen hautajaisista. Niitä ei kuitenkaan tule.
Väite liittolaisuudesta ei vastaa silloin vallinnutta todellisuutta - huolimatta olosuhteista johtuneesta riippuvuudesta Saksasta erityisesti elintarvikkeissa, mutta myös aseissa. Jatkosodan reaalimaailman argumentaatio pitää sen erillissotana.
Saksan liittolaisten (esimerkiksi Unkarin ja Romanian) joukot taistelivat Saksan ylijohdon alaisuudessa aina Stalingradia myöten. Suomella oli omat sodanpäämäärät, jotka eivät liittyneet Saksan sotatavoitteisiin. Saksa vaati Suomelta edes virallista poliittista julistusta. Sitä ei koskaan tullut.
Länsiliittoutuneet kohtelivat Suomea erillistapauksena kaiken aikaa, ja lopulta myös itse Stalin, vaikka neuvostopropaganda muuta toitottikin.
Suomen erillisasema vahvistui vuoden 1943 aikana. Liittoutuneiden ulkoministerit tapasivat Moskovassa lokakuussa ja huippujohtajat Teheranissa marras-joulukuun vaihteessa 1943.
Britannian ehdotuksesta liittoutuneet perustivat European Advisory Commission (EAC)-nimisen elimen laatimaan Saksan ja sen liittolaisten antautumispapereita. Suomea ei koskaan käsitelty tässä elimessä.
Roosevelt, Stalin ja Churchill käsittelivät eri maista Teheranissa vain Suomea ja Puolaa. Roosevelt otti Suomen esille heti Normandian maihinnousun tultua sovituksi. Stalin sitoutui jättämään Suomen valloittamatta, mutta vaati 1940 rajoja sekä eräitä muita ehtoja, kuten Petsamoa ja sotakorvauksia.
Churchill vastusti sotakorvauksia, mutta ei ottanut kantaa rajan sijaintiin. Churchill vaati Rooseveltin tapaan Neuvostoliittoa kunnioittamaan Suomen itsenäisyyttä. Saksan ja sen liittolaisten kanssa ei keskusteltaisi. Niille jäi vain yksi mahdollisuus: antautua ehdoitta.
Ruotsi suostui välittämään Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Stalin vaati kuitenkin niin kovia ehtoja, että Suomi hylkäsi ne. Vain Paasikivi propagoi niiden hyväksymisen puolesta. Saksa valmistautui miehittämään Etelä-Suomen, mikäli Suomi hyväksyisi ehdot.
Stalin halusi osoittaa sotilaallista voimaansa Suomelle. Stalin pääsi yllättämään 9.6.1944 Suomen armeijan, jonka pääosa yhä päivysti turhaan Syvärillä. Rytin tunnettu sitoumus oli yksin Rytin, eikä sitonut edes seuraajaa.
On muistettava, että Suomi ei ollut sodassa Yhdysvaltojen kanssa toisin kuin Saksan liittolaiset, ja että Suomen armeija ei koskaan antautunut.
Suomi käytti Saksan aggressiota Neuvostoliittoa vastaan varmistaakseen Suomen kansan turvallisuuden ja elinmahdollisuudet länsimaisena kansakuntana.
JUKKA SEPPINEN
valtiotieteen tohtori, tutkija
Helsinki
" Stalin sitoutui jättämään Suomen valloittamatta, mutta vaati 1940 rajoja sekä eräitä muita ehtoja, kuten Petsamoa ja sotakorvauksia. "
Stalin olikin todellinen peluri, hän esitti kesän 1944 rauhantarjouksessaan, että Suomi itse ilmoittaisi kapituloituvansa eli antautuisi ehdoitta. Tämähän ei mitenkään olisi rikkonut hänen lupauksiaan länsivalloille, kun ja jos suomalaiset itse halusivat kapituloitua hirmuhallitsijan joukoille.
28 professorista 16 (57 %) mukaan Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Kuusi (21 %) professoreista oli erillissodan kannalla, ja kuusi ei antanut suoraa vastausta.
Niinkuin jo tutkimuksessa tuli ilmi 16 oli liittolaisuuden kannalla ja 6 oli erillissodan kannalla.
6 ei osannut sanoa mitään. Seppinen kuuluu näihin kuuteen erillissodan kannattajiin. Ei hän sen enempää ole oikeassa yksinään kuin kukaan muukaan.
"Ei hän sen enempää ole oikeassa yksinään kuin kukaan muukaan."
Et kuitenkaan halunnut kommentoida - tai kumota Seppisen perusteluja.
Näyttää siltä,että sinä sinnikkäästi kuulut erillissota teesin kannattajiin. Se sinulle suotakoon. KUitenkin tutkijoiden enemmistö pikkuhiljaa kallistuu liittosuhteen kannalle. Se on yhtä vääjäämätöntä kuin ,että onko maapallo kaikkeuden keskus vai ei.
Kuinka erillissotaa sodittiin 2ms:n aikana liittoutuneiden tai akselivaltojen rinnalla?