Jostain syystä sissiliikkeet ja terroristijärjestöt pystyvät taistelemaan kohtalaisesti vaikka siihen tehtävään koulutus on vähäistä, yleinen koulutustaso pieni (hyvä jos lukea osataan), johtajienkin asiantuntemus ja taito vähäistä ja tehtävässä ampumataidon merkitys on suurempi kuin Suomen puolustuksessa.
Suomen puolustusta varten, huonosti SOTAkoulutetut sota-avustajat soveltuvat hyvin. Koulutuksesta säästyneillä rahoilla ja upseerien ajalla voi esim. kouluttaa varsinaiset sotilaat paremmin ja hankkia parempia aseita.
Sota-avustajien tehtävät voivat olla osittain samoja kuin lotta-svärdillä. Mutta varustukseen on syytä kuulua suojalasit, kypärä, sirpaleliivi, ehkä omien tunnistukseen käytetty lähetin, ehkä savukranaatti, ehkä taskulamppu ja ehkä kamera tai kaukoputki jolla voi havainnoida kauemmas ja pienemmässä valossa kuin paljaalla silmällä.
Myös jotkut toimittajat liikkuvat sodassa sotilaiden liepeillä.
Sota-avustajien tukema taistelu on erilaista. Se sopii riittävän suuriin yksiköihin. Esim. 1110 varsinaista sotilasta ja 1000 sota-avustajaa. Varsinaisista sotilaista 100 on johtamassa 10 hengen sota-avustaja-yksiköitä ja 10 johtamassa näitä johtajia. Eli 1000 sotilaan pataljoona 1110 hengen sota-avustaja-pataljoona eli yhteensä 2110 henkeä. 2 tärkeintä tehtävää sota-avustajille on tavaran kantaminen ja havainnointi. Yksi sota-avustaja voi kantaa 20 kiloa panssarimiinoja, kertasinkoja, ammuksia ja ruokaa, lähimmillään ehkä n. 50-100 metrin päässä etummaisista sotilaista.
Tiukassa paikassa, jos taistelu on hieman epäonnistunut siten, että vahva vihollinen pääsee näkemään tai uhkaa päästä näkemään sota-avustajia alle n. 300-700 metrin päästä, sota-avustajien on juostava samalla kun sotilaat ampuvat (takaisin). Ehkä sota-avustajilla kannattaa olla savukranaatti jonka voi pudottaa pakenemista auttamaan.
Johtamisohjelmistoihin ja nato-standardeihin tarvitaan omat karttamerkkinsä sota-avustaja-yksiköille.
Yleensä kai vihollisen löytyessä paras taktiikka sota-avustaja-yksiköille on jättää lasti ja paeta metsien kautta tiettyyn paikkaan.
Tarvitaan taisteluharjoituksia joissa kaikilla, myös "aseettomilla" "sota-avustajilla" on laser-sensorit samalla kun nämä kantavat painolasteja tiettyihin paikkoihin. Myös näissä lasteissa on oltava sensorit siltä varalta jos "vihollinen" "ampuu" maahan jätettyjä lasteja. Oikeastaan se olisi taistelutesti eikä -harjoitus, koska tarkoituksena ei välttämättä ole kouluttaa sota-avustajia. Testaustehtävään soveltuvat parhaiten lievistä henkisistä syistä c-miehet ja toisiksi parhaiten siviilipalvelusmiehet. Vapaaehtoisia luulisi löytyvän vaikka pelkillä kulukorvauksilla.
Suomen puolustusta varten, huonosti SOTAkoulutetut sota-avustajat soveltuvat hyvin. Koulutuksesta säästyneillä rahoilla ja upseerien ajalla voi esim. kouluttaa varsinaiset sotilaat paremmin ja hankkia parempia aseita.
Sota-avustajien tehtävät voivat olla osittain samoja kuin lotta-svärdillä. Mutta varustukseen on syytä kuulua suojalasit, kypärä, sirpaleliivi, ehkä omien tunnistukseen käytetty lähetin, ehkä savukranaatti, ehkä taskulamppu ja ehkä kamera tai kaukoputki jolla voi havainnoida kauemmas ja pienemmässä valossa kuin paljaalla silmällä.
Myös jotkut toimittajat liikkuvat sodassa sotilaiden liepeillä.
Sota-avustajien tukema taistelu on erilaista. Se sopii riittävän suuriin yksiköihin. Esim. 1110 varsinaista sotilasta ja 1000 sota-avustajaa. Varsinaisista sotilaista 100 on johtamassa 10 hengen sota-avustaja-yksiköitä ja 10 johtamassa näitä johtajia. Eli 1000 sotilaan pataljoona 1110 hengen sota-avustaja-pataljoona eli yhteensä 2110 henkeä. 2 tärkeintä tehtävää sota-avustajille on tavaran kantaminen ja havainnointi. Yksi sota-avustaja voi kantaa 20 kiloa panssarimiinoja, kertasinkoja, ammuksia ja ruokaa, lähimmillään ehkä n. 50-100 metrin päässä etummaisista sotilaista.
Tiukassa paikassa, jos taistelu on hieman epäonnistunut siten, että vahva vihollinen pääsee näkemään tai uhkaa päästä näkemään sota-avustajia alle n. 300-700 metrin päästä, sota-avustajien on juostava samalla kun sotilaat ampuvat (takaisin). Ehkä sota-avustajilla kannattaa olla savukranaatti jonka voi pudottaa pakenemista auttamaan.
Johtamisohjelmistoihin ja nato-standardeihin tarvitaan omat karttamerkkinsä sota-avustaja-yksiköille.
Yleensä kai vihollisen löytyessä paras taktiikka sota-avustaja-yksiköille on jättää lasti ja paeta metsien kautta tiettyyn paikkaan.
Tarvitaan taisteluharjoituksia joissa kaikilla, myös "aseettomilla" "sota-avustajilla" on laser-sensorit samalla kun nämä kantavat painolasteja tiettyihin paikkoihin. Myös näissä lasteissa on oltava sensorit siltä varalta jos "vihollinen" "ampuu" maahan jätettyjä lasteja. Oikeastaan se olisi taistelutesti eikä -harjoitus, koska tarkoituksena ei välttämättä ole kouluttaa sota-avustajia. Testaustehtävään soveltuvat parhaiten lievistä henkisistä syistä c-miehet ja toisiksi parhaiten siviilipalvelusmiehet. Vapaaehtoisia luulisi löytyvän vaikka pelkillä kulukorvauksilla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.