Pitäkää usko Jumalaan

Raamattu on täynnä kaikenlaisia höpsötyksiä ja ristiriitoja että sitä nyt ei kannata toimivat aivot omistavan ihmisen turhan vakavasti ottaa.

Rukous ei vaikuta mihinkään muuhun kuin ihmisen omaan tietoisuuteen.

Kannattaako raamattuun ja jumalaan uskoa, on tietysti jokaisen itse päätettävissä. Jos ymmärtää mitään maailmasta ja tutkii raamattua kriittisesti, alkaa usko jumalaankin kadota aika nopeasti.

Jos te uskoisitte, niin te saisitte. Jeesus Jumala on Kaikkivoipa, ja Hän pystyi ja pystyy liikuttamaan vuoria, mutta ihminen on niin kovin rajallinen. Vaikka ihminen on saanut Jumalalta lahjaksi sen pienen uskon määrän, joka hänellä on, niin ei se riitä siirtämään vuoria. Kuitenkin uskon määrääkin voi rukoilla, voimme rukoilla, että saisimme lisää uskoa. Meissä itsessämme sitä ei ole, emmekä me itse sitä pysty lisäämään. Se annetaan meille lahjaksi ylhäältä.

Kuitenkin jos emme usko, että Jumala pystyy täyttämään sen, mitä me häneltä pyydämme, miksi sitten ylipäätään rukoilisimme? Koko rukous on turha, ellemme usko sen voimaan. Mutta jos kerran uskomme, että Jumala kuulee rukouksemme, ja että Jumala on kaikkivoiva, emme me eikä meidän uskomme, silloin tiedämme, että mikä tahansa asia jota rukoilemme ja joka on Jumalan mielen mukainen, toteutuu, koska me pyydämme sitä Jumalalta, joka voi.

Jos me emme anna anteeksi kaikkea kaikille, niin kuin Jumala antaa meille kaiken anteeksi, meidän rukouksemme estyvät, eli ne eivät mene perille. Ne kyllä tulevat kuulluksi, mutta Jumala ei voi niitä toteuttaa, koska meidän sydämessämme oleva synti estää Jumalaa vastaamasta rukouksiimme. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidän välimme Jumalan kanssa pitää olla selvät, ennen kuin Jumala kuulee ja vastaa meille. Tämä on ehtona, että Jumala voi vastata meille. Tässä kohdin voimme tietenkin sanoa, että me ihmisethän olemme niin heikkoja, emmekä aina pysty antamaan anteeksi. Eikö Jumala ymmärrä sitä? Jos joku ylipäätään ymmärtää meitä, se on Jumala. Se mitä Jumala meiltä odottaa, on oikeanlainen asenne, sellainen asenne, että me tahdomme antaa anteeksi ja pyydämme siihen voimia. Sellainen asenne, että "Herra minä olen heikko, anna anteeksi heikkouteni." Jumala näkee meidän asenteemme ja armahtaa meitä. Hän tietää, "minkä kaltaista tekoa me olemme, hän muistaa meidät tomuksi."

Jumala armahtaa, antaa anteeksi, lisää uskoa, kun sitä anomme häneltä vilpittömällä sydämellä. Hän vastaa sydäntemme rukouksiin, kun tahdomme uskoa. Hän avaa silmämme näkemään, miten hän tekee ihmeitä suuria ja pieniä, ja miten hän yksin, voi muuttaa meidän asenteemme, hän auttaa meitä näkemään, miten hän siirtää vuoria.