Kun yle julkaisee kovalla kiireellä perättömän uutisen Kiviniemen vaalituesta Nuorisosäätiöltä, niin miten kummaassa uskoa puolueettomaan ja luotetavaan journalismiin.
Eistutkinta-aineisto on salainen syyttäjän syyteharkintaan asti. Tämä on tae puolueettomasta oikeudenkäynnistä; johon toki pitäisi olla oikeus kaikilla. Tätä oikeutta ei YLE siis kunnioittanut.
Ja kun sitten kerran julkistetaan asiakirjasta tietoja niin olisihan toki ollut kohtuullista kertoa myös mitä Kiviniemestä ja Väyrysestä vaalirahoituksen osalta poliisi on selvittäny. Nimittäin asiakirjasta selviää, että Kiviniemen ja Väyrysen osalta poliisi toteaa että eivät ole saaneet tukea Nuorisosäätiöltä.
Tälläinen vähän sinnepäin totuuksien käyttö uutisoinnilla jolla selvästi on vaikutusta Keskustan kannatukseen ei tulisi ihan heppoisin perustein Puolueettomaksi väitetyssä YLEssä.
Jos siis puolueettomuus ja luotettavuus kyseenalaistuu niin miksei siis vaadita avoimmuutta myös tiedotusvälineiltä. Toimittajien poliitiset ja muut sidonnaisuudet julki lukijoiden arvioitaviksi.
Kun toimittajat eivät itse piittaa ihmisten yksityisyydensuojasta niin miksi heillä olisi oikeus salata poliittisia motiivejaan. Lukijalla on oikeustietää kuinka luotettavia toimittajat ovat; se on vähintään yhtä suuri oikeus kuin tietää vaikkapa poliitikkojen yksityiselämästä.
NINEL
Eistutkinta-aineisto on salainen syyttäjän syyteharkintaan asti. Tämä on tae puolueettomasta oikeudenkäynnistä; johon toki pitäisi olla oikeus kaikilla. Tätä oikeutta ei YLE siis kunnioittanut.
Ja kun sitten kerran julkistetaan asiakirjasta tietoja niin olisihan toki ollut kohtuullista kertoa myös mitä Kiviniemestä ja Väyrysestä vaalirahoituksen osalta poliisi on selvittäny. Nimittäin asiakirjasta selviää, että Kiviniemen ja Väyrysen osalta poliisi toteaa että eivät ole saaneet tukea Nuorisosäätiöltä.
Tälläinen vähän sinnepäin totuuksien käyttö uutisoinnilla jolla selvästi on vaikutusta Keskustan kannatukseen ei tulisi ihan heppoisin perustein Puolueettomaksi väitetyssä YLEssä.
Jos siis puolueettomuus ja luotettavuus kyseenalaistuu niin miksei siis vaadita avoimmuutta myös tiedotusvälineiltä. Toimittajien poliitiset ja muut sidonnaisuudet julki lukijoiden arvioitaviksi.
Kun toimittajat eivät itse piittaa ihmisten yksityisyydensuojasta niin miksi heillä olisi oikeus salata poliittisia motiivejaan. Lukijalla on oikeustietää kuinka luotettavia toimittajat ovat; se on vähintään yhtä suuri oikeus kuin tietää vaikkapa poliitikkojen yksityiselämästä.
NINEL
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osa ministereistä tulkitsee vaalirahan ilmoitusvelvollisuutta yhä väärin
23.5.2008 Helsingin Sanomat:
Oikeusministeriön osastosihteeri Terttu Belgasem on käsitellyt loppuviikosta vain kahta vaalirahoitusilmoitusta. Kumpikaan niistä ei ole ministerin jättämä.
Ministereistä ainakin Mauri Pekkarinen (kesk) ja Mari Kiviniemi (kesk) ovat tulkinneet vaalirahoituslain ilmoitusvelvollisuutta ilmeisesti väärin.
Keskustaministerien käsityksen mukaan vaalirahoitusilmoituksessa ei tarvitse kertoa, jos yksittäinen lahjoittaja ostaa tauluja tai seminaarilippuja yli 1 700 eurolla, koska tuki on "vastikkeellista".
Ristiriita tuli ilmi, kun Helsingin Sanomat kysyi perjantaina kuudelta ministeriltä, mistä heidän ilmoittamansa kymmenientuhansien eurojen erittelemättömät tukisummat koostuvat ja miksi he eivät ole täydentäneet ilmoituksiaan.
Esimerkiksi Pekkarisen tukiyhdistys Keski-Suomen kehitys ry myi "merkittävien suomalaisten taiteilijoiden" öljyvärimaalauksia, joiden hinnat nousivat yli 1 700 euroon. Ostajia ei ole eritelty Pekkarisen ilmoituksessa, jossa kerrotaan ainoastaan seminaareista ja taulujen myynnistä saatu könttäsumma 37 711 euroa.
Pekkarinen tulkitsee, että ratkaisevaa on tukiryhmän maksaman taulun osto- ja myyntihinnan erotus eli nettoarvo. "Tauluista on myös maksettu jotain. Eivät ne ole itse kyhättyjä tauluja, joilla ei ole mitään hintaa", hän sanoi.
Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen sanoi perjantaina, että laki on täysin selvä. Varojen siirtäminen vaikka kuinka monen yhteisön kautta ei anna mahdollisuutta pestä lahjoittajan nimeä pois, jos yksittäisen lahjoittajan tuki on 1 700 euroa tai yli.
Jääskeläisen mukaan ratkaisevaa on saman tahon panostus. Yrityksen nimi on kerrottava, jos se on ostanut yksitoista 170 euron arvoista seminaarilippua eli panostanut 1 870 euroa. "Yhdeltä lahjoittajalta saadut useat lahjoitukset on laskettava yhteen."
Vaalirahoituslain perusteluissa todetaan, että myyntitulot lasketaan bruttona, kuten esimerkiksi kansanedustajat Hannes Manninen (kesk) ja Harri Jaskari (kok) tekivät.
Pekkarinen sanoi harkinneensa ilmoituksensa täydentämistä maanantaina mutta tulleensa oikeusministeriön edustajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen siihen tulokseen, ettei se ole tarpeen.
"Jos on vähänkin tarvis ilmoittaa, teen sen ilman muuta", Pekkarinen lupasi HS:lle.
Hän myönsi, että tauluja on ostanut ainakin Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistys. Tukiyhdistys keräsi rahaa myös kahdella seminaarilla.
Myös Kiviniemen tukiyhdistys järjesti kaksi talousseminaaria, joihin myytiin 500 euron lippuja. Ylittivätkö esimerkiksi samaan yritykseen myydyt liput 1 700 euron rajan?
"Seminaariin ei ostettu juurikaan useampia kuin yksi lippu", sanoi Kiviniemi.
Hänen mukaansa kallein taulu meni kaupaksi 1 500 eurolla ja ostajien julkistaminen jälkikäteen olisi kohtuutonta.
Ulkoministeri Alexander Stubb (kok) sai eurovaalikampanjaansa 2004 kahdesta seminaarista 40 000 ja golfkilpailusta 30 000 euroa. Eurovaaleissa ilmoitusraja on 3 400 euroa. Stubbin mukaan yksittäinen yritys tai ihminen ei ostanut lippuja tai osallistumismaksuja yli 3 400 eurolla.
Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) ilmoituksessa on yrityksiltä 33 060 euroa, josta MSK Group Oy:ltä 5 000 euroa. Maaseudun Kone -konserni toimii Risikon kotipaikkakunnalla Ylihärmässä.
Loput 28 059 euroa koostuu hänen mukaansa alle 1 700 euron summista.
Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ja sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk) eivät perjantaina kommentoineet vaalirahoitustaan.
---
Eikö äänestäjillä ole oikeutta tietää kenen vaalirahoittamaa ehdokasta haluavat äänestää eduskuntaan käyttämään budjettivaltaa ja säätämään lakeja?
Vaalirahoituslain tarkoituksena on läpinäkyvyys, jotta vaalirahakorruptiosta tulee loppu. Kansainvälinen korruption vastainen järjestö on vaatinut korjauksia Suomen vaalirahoituslakiin, joka on mahdollistanut vaalirahan pimityksen äänestäjiltä.
Saamastaan vaalirahasta kansanedustajien ja ministereiden pitää tehdä lain mukainen vaalirahailmoitus.
Miksi eivät tee? Mitä haluavat salata? Kyllä puolueettomuus ja luotettavuus kyseenalaistuu siinä tapauksessa, jos kymmenien tuhansien eurojen suuruisia vaalirahoja ei ilmoiteta. Kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli näytti erittäin huonoa esimerkkiä omassa ryhmässään, kun kieltäytyi tekemästä vaalirahailmoitusta "kun ei ole pakko". Tästä Kallin röyhkeästä vastauksesta toimittajille, läksi purkautumaan koko Kehittyvien maakuntien Suomen (KSM:n) vaalirahoitusjupakka.
Ihan sattumalta. Jos Kalli olisi tehnyt lain mukaisen vaalirahailmoituksen, emme ehkä koskaan olisi saaneet tietää Nova Konsernin ja KMS:n vaalirahoitusta ja tukemiaan ehdokkaita. KMS:n tukemista 11 tuli ministeriksi ja useista KMS:n vaalirahoittamista tuli kansanedustajia kuten KMS:lta 20.000 € vaalirahaa
saaneesta kokoomuslaisesta Tiurasta.
Rikoslaissa on rikos: väärän merkinnän tekeminen viranomaisrekisteriin. Kun paljastui, että kansanedustajat eivät ole antaneet oikeita tietoja tehtiin asiasta rikosilmoitus Pasilan Poliisille. Oikeusministeri Brax ilmoitti, että koska vaalilain valmistelun yhteydessä kansanedustajat eivät halunneet, että vaalirahalain perusteella määrättäisiin rangaistus, nuutaman kuukauden päästä poliisi lopetti asian tutkinnan. ei rikosta perusteellla.
Rikoslaissa o kuitenkin määrätty, että rikoslakia noudatetaan jos ankarampaa rangaistusta ei ole muussa laissa.
Oikeusministeri siis antoi lausunnon, että rikosta ei tutkita. Sinänsä ymmärrettävää, sillä perustuslain mukaan kansanedustajan erottamisperuste on vilppi tai rikos joka liittyyy vaaleihin.
Ehkä pitäisi vielä tehdä kantelu oikeuskanslerille poliisin ja oikeusministerin teoista: virka-aseman väärinkäyttö?
Mitä mieltä olet, pitäisikö tehdä kantelu?
Mutta kansanedustajien ja ministereiden perusteeton syyttäminen julkisesti on huonoa journalismia.
Miksei muuten toimittajat koskaan selvittäneet tekikö poliisi oikein kun jätti vaalirahailmoituksessa annettujen väärien tiotojen mahdolliseen rangaistavuuteen: yle ja suurimmat uutislehdet kyllä ovat saaneet tiedon asiasta.
Epäily poliitikkojen kyseenalaisista sidoksista on syytä selvittää: sitä varten tehtiin myös laki vaalirahoituksesta, Miksi kansanedustajat saavat itse määrätä haluavatko noudattaa lakia? Eikö lain pidä olla sama myös kansanedustajille.
Mutta eikö kansanedustajilla ja ministereillä ole myös oikeus tulla kohdelluksi mediassa puolueettomasti ja hyvää journalista tapaa noudattaen.
Jos toimittajat rikkovat muiden oikeuksia, niin eikö heidän sidoksia tuliai pitää julkisina?
NINEL
Toimittajat tuntuvat pelkäävän omaa julkisuuttaan. Miksi uutisen tautoja ei saisi tutkia myös sen kirjoittajan motiivien osalta. Joskus on epäilty kehnon journalismin syyksi toimittajien tapaa käyttää liikaa alkoholia, juoppo toimittaja oli julkinen salaisuus. Mutta poliittiset sidokset ovat yhtä suuri vaara. Toimittajan tahallinen väärän tiedon levittäminen lienee harvinaista, mutta uutisten taustojen yksipuolinen esille tuominen harhauttaa usein lukijaa.
Joten ehkä pitäisi saada laki myös toimittajien sidoksista. Onhan useat julkaisut ja tiedotusvälineet valtion tuen saajia: joten on vain kohtuullista saada tietää kenen hyväksi toimittaja toimii: puolueettomuuteen ei enää YLEn töppäysten jälkeen ole syytä luottaa.