Toteutunut uni erään tuttuni kuolemasta 1978

En malta olla kertomatta erästä tositapausta, jonka tiedän ja jonka henkilöiden nimet olen seuraavassa muuttanut, koska kertomuksen päähenkilön; kuolleen miehen vaimo on edelleen elossa.

Vanhempani asuivat tuolloink, vuoden 1978 keväällä liki tuota perhettä, jolloin tapahtui lopullinen ratkaisu. Se selviää kertomuksen lopusta.

Kävin vanhempieni luona usein viikonloppuisin. Mies, Rolf, oli autokuski arkisin ja silloin aina selvin päin ollessaan aivan esimerkillisen fiksu ja isoa perhettään rakastava mies. Mutta kun tuli vapaa viikonloppu, niin heti hän joi itsensä aivan eri ihmiseksi ja muuttui suorastaan ihmishirviöksi, joka ajoi vaimonsa Evan ja heidän neljä pientä lastaan milloin mitäkin kättä pidempää käsissään ja joitakin kertoja jopa kirveellä uhaten pihalle, myös talvipakkasilla, eikä ulosajetuilla ollut mitään asiaa kotiinsa viikonloppuisin. Vanhempani asuivat heistä noin 100 m päässä ja osasivat viikonloppuisin odottaa, mitä tuleman piti. Usein he näkivät ja joskus minäkin näin silloin noiden 'pakolaisten' juoksevan juoppohullua miestä pakoon ja tulevan jonossa meille, toisinaan vain alusvaatteet päällään talvipakkasella! Tarjosimme 'pakolaisille' yösijan.

Vuodet kuluivat ja kysyin kerran Evalta, että miksei hän ota eroa miehestään, sillä aivan liian usein hänen ja heidän pienten lastensa henki on vaarassa? Eva sanoi syyksi sen, että hän niin rakastaa miestään!

Eräänä varhaiskeväänä isäni sanoi mulle: "Älä meille aina tyrkytä tuota Jeesustasi, sillä me elämme ihmisiksi, mutta mene varoittamaan tuota Rolf'ia, sillä tuosta elämäntavasta ei hyvää seuraa!" Sanoin isälle kaikkien ihmisten tarvitsevan Jeesusta Pelastajakseen, niin Rolffin kuin meidän muidenkin! Asia jäi mieleeni.

Olin samana keväänä Tampereella täydennyskoulutuksessa ja kaukana tuosta pienestä kirkonkylästä, jossa tapaus sattui. Eräänä yönä näin unessa monta hevosvankkuria, joita vetivät hallavat hevoset (Ilmestyskirjan mukaan kuoleman sanansaattajat!) ja ne ravasivat yöllä valtavalla vauhdilla ajurien piiskat läiskyen ja kiersivät Rolffin omakotitalon kerran ympäri ja jatkoivat matkaansa hirmuvauhdilla sinne mistä olivat tulleetkin! Herätessäni ymmärsin saaneeni varoittavan viestin ylhäältä Rolffia varten! Koska olin vähävarainen opiskelija, niin puhelun sijaan kirjoitin sinä päivänä varoittavan kirjeen Tampereelta Rolffille. Kerroin kirjeessä näkemäni unen ja varoitin siinä vakavasti häntä ja kehotin lopettamaan juopottelun ja ottamaan Jeesuksen vastaan Pelastajakseen! Koin, että minun oli PAKKO kirjoittaa se välittömästi ja postitin sen heti.

Sain pari viikkoa myöhemmin kuulla isältäni, että oli tapahtunut hirveä onnettomuus keskellä kirkonkylää! Vain muutama päivä kirjeeni postituksesta oli Rolffille tullut jälleen juopotteluviikonloppu, jolloin hänen juopottelustaan tuli ikuisesti loppu! Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat sitä ennen hyvissä ajoin matkustaneet sukulaistensa luo naapuripitäjään ja Rolf oli jäänyt yksin kotiinsa juopottelemaan. Hän oli olettamusten mukaan nukahtanut vuoteeseen palava savuke kädessään tai pöydällä ja talo oli syttynyt yöllä palamaan. Palokunnan tullessa paikalle oli tuo vanha puutalo palanut perustuksiaan myöten ja vain savupiippu jäänyt pystyyn keskelle pientä kirkonkylää! Rolf paloi niin perusteellisesti, ettei hänestä jäänyt jäljelle mitään.

Suruajan loputtua ja pitkän ajan päästä kysyin kerran Evalta, että oliko hän lukenut lähettämäni kirjeen ja hän kertoi lukeneensa sen ja suuresti ihmetelleensä sen sisältöä! Viesti oli siis ehtinyt perille, mutta Rolf ei ollut piitannut varoituksestani, joka todella tuli J-lalta!

Toivon silti, että Rolf olisi saanut herätä ennen kuoliaaksi palamistaan ja ehtinyt huutaa Jeesusta avukseen, sillä hän oli aivan hiljattain saanut lukea lähettämäni kirjeen, jossa kehotin häntä ottamaan Jeesuksen vastaan!