Meillä suomalaisilla on edessämme monta suurta haastetta aivan lähitulevaisuudessa. Väestö vanhenee, eläkeläisten määrä kasvaa ja samaan aikaan lasten ja nuorten määrä vähenee. Työikäisten ja ennen kaikkea työssäkäyvien osuus väestöstä näyttää tilastojen valossa laskevan huolestuttavan alas. Tarkastelen tällä kertaa vain Suomen koulutusjärjestelmän haasteita yhtenä osana pulman ratkaisuksi. Vanha koeteltu totuus on, että kansakunnan hyvinvointi ja kilpailukyky on kiinni kansalaisten sivistyksestä. Mitä korkeampi on kansalaisten sivistyksen taso, sitä paremmin se pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Kuitenkin jossakin on raja sille, kuinka kauan nuorisolla on mahdollista kuluttaa koulun penkkejä ja mihin kansakunnalla on varaa.
Suomalaiset nuoret valmistuvat työelämään tilastojen mukaan Euroopan hitaimmin, noin kolme vuotta myöhemmin, kuin tehokkaimmissa maissa. Meidän on saatava nuoret aikaisemmin työhön ja meidän on minimoitava nuorten syrjäytyminen. Onko perusteltua, että kaikki, jotka suostuvat aloittamaan lukion, sinne myös pääsevät. Kysyä sopii myös, miksi lukiosta tehtiin käytännössä nelivuotinen entisen kolmen sijasta. Etenkin kun kuitenkin osa väestä pystyy sen kahdessakin vuodessa suorittamaan. Mielestäni lukioon pääsyä tulisi vaikeuttaa niin, että sinne hakeutuvat vain ne, joilla on todella motivaatiota sen kaltaiseen opiskeluun. Ammattikoulun imagoa on saatava nostettua, sillä se on erinomainen koulutusmuoto. Sieltäkin on tie avoin jatko-opiskeluun, ja ennen kaikkea Suomi tarvitsee käytännön työhön pystyviä kansalaisia.
Minkäänlaista välivuotta ei tule nuorille sallia peruskoulun jälkeen. Jos ei pääse lukioon, tai ei halua mennä ammattikouluun, niin silloin nuori on ohjattava työharjoitteluun tai työpajaopiskeluun, jotta voisimme estää nuoren syrjäytymisen yhteiskunnasta. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelun välille on tehtävä selkeä työnjako. Yliopistojen on jatkossakin kyettävä tuottamaan korkeaa tiedettä ja tutkimusta, sinne on oltava tien auki niille nuorille, jotka siihen kykenevät. Sen tien on oltava auki heti lukion päätyttyä, eikä niin kuin nyt vasta keskimäärin kolmen välivuoden jälkeen. Jokainen välivuosi tuottaa syrjäytyneitä, eikä meillä siihen ole varaa.
Ammattikorkeakouluihin on myös saatava lisää vauhtia. Se päätös minkä eduskunta aikoinaan teki, että AMK-opiskelija saa pitää omalla ilmoituksellaan kaksi välivuotta niin halutessaan, oli huono. Se vaikeuttaa koulujen opetussuunnitelmien tekoa ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Myös ammattikorkeakouluun pääsykynnystä on nostettava. Ei ole kansakunnan edun mukaista että puolet koulutuksen aloittaneista keskeyttää. Onko mitenkään perusteltavissa, että esimerkiksi Itä-Suomen alueella on tilastojen mukaan vuonna 2012 jokaista sinä vuonna 19 vuotta täyttävää kohti 1,2 aloituspaikkaa yliopistossa tai ammattikorkeassa. Kuka tekee tämän maan työt, jos koko ikäluokka koulutetaan heikkotasoisiksi herroiksi, jotka ovat vieraantuneet työelämästä?
Kansakunnan hyvän tulevaisuuden takaa mielestäni se, että meillä on yliopiston käyneitä kansainvälisestikin huipputason maistereita ja tohtoreita, sekä ammattikorkeasta valmistuneita, joilla on rautainen teoriatieto asioihin ja myös käytännön taito työhön. Ja ennen kaikkea me tarvitsemme ammattikoulutuksen saaneita hyviä käytännön työn osaajia.
Suomalaiset nuoret valmistuvat työelämään tilastojen mukaan Euroopan hitaimmin, noin kolme vuotta myöhemmin, kuin tehokkaimmissa maissa. Meidän on saatava nuoret aikaisemmin työhön ja meidän on minimoitava nuorten syrjäytyminen. Onko perusteltua, että kaikki, jotka suostuvat aloittamaan lukion, sinne myös pääsevät. Kysyä sopii myös, miksi lukiosta tehtiin käytännössä nelivuotinen entisen kolmen sijasta. Etenkin kun kuitenkin osa väestä pystyy sen kahdessakin vuodessa suorittamaan. Mielestäni lukioon pääsyä tulisi vaikeuttaa niin, että sinne hakeutuvat vain ne, joilla on todella motivaatiota sen kaltaiseen opiskeluun. Ammattikoulun imagoa on saatava nostettua, sillä se on erinomainen koulutusmuoto. Sieltäkin on tie avoin jatko-opiskeluun, ja ennen kaikkea Suomi tarvitsee käytännön työhön pystyviä kansalaisia.
Minkäänlaista välivuotta ei tule nuorille sallia peruskoulun jälkeen. Jos ei pääse lukioon, tai ei halua mennä ammattikouluun, niin silloin nuori on ohjattava työharjoitteluun tai työpajaopiskeluun, jotta voisimme estää nuoren syrjäytymisen yhteiskunnasta. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelun välille on tehtävä selkeä työnjako. Yliopistojen on jatkossakin kyettävä tuottamaan korkeaa tiedettä ja tutkimusta, sinne on oltava tien auki niille nuorille, jotka siihen kykenevät. Sen tien on oltava auki heti lukion päätyttyä, eikä niin kuin nyt vasta keskimäärin kolmen välivuoden jälkeen. Jokainen välivuosi tuottaa syrjäytyneitä, eikä meillä siihen ole varaa.
Ammattikorkeakouluihin on myös saatava lisää vauhtia. Se päätös minkä eduskunta aikoinaan teki, että AMK-opiskelija saa pitää omalla ilmoituksellaan kaksi välivuotta niin halutessaan, oli huono. Se vaikeuttaa koulujen opetussuunnitelmien tekoa ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Myös ammattikorkeakouluun pääsykynnystä on nostettava. Ei ole kansakunnan edun mukaista että puolet koulutuksen aloittaneista keskeyttää. Onko mitenkään perusteltavissa, että esimerkiksi Itä-Suomen alueella on tilastojen mukaan vuonna 2012 jokaista sinä vuonna 19 vuotta täyttävää kohti 1,2 aloituspaikkaa yliopistossa tai ammattikorkeassa. Kuka tekee tämän maan työt, jos koko ikäluokka koulutetaan heikkotasoisiksi herroiksi, jotka ovat vieraantuneet työelämästä?
Kansakunnan hyvän tulevaisuuden takaa mielestäni se, että meillä on yliopiston käyneitä kansainvälisestikin huipputason maistereita ja tohtoreita, sekä ammattikorkeasta valmistuneita, joilla on rautainen teoriatieto asioihin ja myös käytännön taito työhön. Ja ennen kaikkea me tarvitsemme ammattikoulutuksen saaneita hyviä käytännön työn osaajia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jos työttömien/maahanmuuttajien sosiaalituki pudotetaan nollaan ja ainut tuki mitä aletaan tarjota on vain jonkinlainen halpa yksiö ja ruoka-avustus. Eipähän kukaan enää ala käyttämään hyvinvointivaltiota hyväksi.
Hyvinvointivaltio on kuin vuotava vene, jota vain muutama ahkera ihminen soutaa ja loput lorvivat eikä kukaan äyskäröi.