Kun täällä nyt keskustellaan onnesta ja kielestä, haluan laajentaa vähän näkökulmaa.
Hesarin pääkirjoitussivulla katsotaan, että Pohjoismailla voisi olla vastaus Aasian menestyksen asettamaan haasteeseen. Hesari kuvaa aasialaista koulutusmallia, tiikeriäidin kuria, ja vertaa sitä pohjoismaiseen, Peppi Pitkätossun malliin.
"Chua on oikeustieteen professori arvostetussa Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Nyt Chua tunnetaan paremmin siitä, että hän paiskasi kahden tyttärensä äidille tekemät syntymäpäiväkortit pois, koska ne oli hänen mielestään tehty hutiloiden. Amy Chua kertoo siitä itse eikä pyytele anteeksi. Chuan viesti on, että kiinalaistyylinen ankara, päämäärätietoinen ja äärimmäisen kilpaileva kasvatus on ylivoimaista verrattuna länsimaiseen, lasten ehdoilla etenevään päiväjärjestykseen. Chuan tyttäret Sophia ja Louisa eivät saaneet varata aikaa leikkeihin, osallistua koulunäytelmiin, katsoa televisiota eivätkä valita omia harrastuksiaan. Heille ei myöskään sallittu alle kympin arvosanoja muusta kuin liikunnasta ja näyttämöilmaisusta. --- Sophiasta tuli huippupianisti. Louisa kapinoi ja vaihtoi lopulta viulun tennikseen."
"Maailman huippuyliopistoissa tiedetään hyvin, että aasialaiset opiskelijat menestyvät keskimääräistä paremmin. Uusimmassa nuorten kouluosaamista vertailevassa Pisa-tutkimuksessa Suomi oli jaetulla toisella sijalla Singaporen ja Hongkongin kanssa, heti Shanghain perässä, kiilana aasialaisten menestyjien joukossa. Täällä tehdään jotain oikein, vaikka nuoret saavat yleensä valita harrastuksensa. Ruotsi on kouluarvioissa Suomea jäljessä, mutta Suomessa talouskasvu on hitaampaa. Pohjoismaiset vahvuudet muodostavat yhdessä hyvän haastajan kiinalaiselle tiikeriäidille."
On mielenkiintoista ajatella, että Pohjoismaissa tehtäisiin tällä hetkellä suurta onnistunutta kokeilua vapaan ja iloisen oppimisen puolesta. On mielenkiintoista, että sillä kilpaillaan nyt osaamisesta Aasian äärimmäisen taistelutahtoisia huippualueita vastaan.
Mutta miksi Suomalaisten osaaminen ei näy Suomen talouskasvussa? Miksi huonommin koulutuksessa menestyvät ruotsalaiset ovat edellä? Maksammeko edelleen pitkän jälkeenjäämisen ja sotavuosien hintaa?
Miksi suomalainen malli nimetään ruotsalaisen lastenkirjan mukaan? Miten kohtelemme kulttuuriamme? Olemmeko onnistuessamme osa Pohjoismaista sukua ja toteutamme pohjoismaista mallia, mutta epäonnistuessamme olemme ugreja taas?
Hesarin pääkirjoitussivulla katsotaan, että Pohjoismailla voisi olla vastaus Aasian menestyksen asettamaan haasteeseen. Hesari kuvaa aasialaista koulutusmallia, tiikeriäidin kuria, ja vertaa sitä pohjoismaiseen, Peppi Pitkätossun malliin.
"Chua on oikeustieteen professori arvostetussa Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Nyt Chua tunnetaan paremmin siitä, että hän paiskasi kahden tyttärensä äidille tekemät syntymäpäiväkortit pois, koska ne oli hänen mielestään tehty hutiloiden. Amy Chua kertoo siitä itse eikä pyytele anteeksi. Chuan viesti on, että kiinalaistyylinen ankara, päämäärätietoinen ja äärimmäisen kilpaileva kasvatus on ylivoimaista verrattuna länsimaiseen, lasten ehdoilla etenevään päiväjärjestykseen. Chuan tyttäret Sophia ja Louisa eivät saaneet varata aikaa leikkeihin, osallistua koulunäytelmiin, katsoa televisiota eivätkä valita omia harrastuksiaan. Heille ei myöskään sallittu alle kympin arvosanoja muusta kuin liikunnasta ja näyttämöilmaisusta. --- Sophiasta tuli huippupianisti. Louisa kapinoi ja vaihtoi lopulta viulun tennikseen."
"Maailman huippuyliopistoissa tiedetään hyvin, että aasialaiset opiskelijat menestyvät keskimääräistä paremmin. Uusimmassa nuorten kouluosaamista vertailevassa Pisa-tutkimuksessa Suomi oli jaetulla toisella sijalla Singaporen ja Hongkongin kanssa, heti Shanghain perässä, kiilana aasialaisten menestyjien joukossa. Täällä tehdään jotain oikein, vaikka nuoret saavat yleensä valita harrastuksensa. Ruotsi on kouluarvioissa Suomea jäljessä, mutta Suomessa talouskasvu on hitaampaa. Pohjoismaiset vahvuudet muodostavat yhdessä hyvän haastajan kiinalaiselle tiikeriäidille."
On mielenkiintoista ajatella, että Pohjoismaissa tehtäisiin tällä hetkellä suurta onnistunutta kokeilua vapaan ja iloisen oppimisen puolesta. On mielenkiintoista, että sillä kilpaillaan nyt osaamisesta Aasian äärimmäisen taistelutahtoisia huippualueita vastaan.
Mutta miksi Suomalaisten osaaminen ei näy Suomen talouskasvussa? Miksi huonommin koulutuksessa menestyvät ruotsalaiset ovat edellä? Maksammeko edelleen pitkän jälkeenjäämisen ja sotavuosien hintaa?
Miksi suomalainen malli nimetään ruotsalaisen lastenkirjan mukaan? Miten kohtelemme kulttuuriamme? Olemmeko onnistuessamme osa Pohjoismaista sukua ja toteutamme pohjoismaista mallia, mutta epäonnistuessamme olemme ugreja taas?
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Peppi Pitkätossu kohtaa tiikeriäidin/1135263409852
"Miksi suomalainen malli nimetään ruotsalaisen lastenkirjan mukaan? Miten kohtelemme kulttuuriamme? Olemmeko onnistuessamme osa Pohjoismaista sukua ja toteutamme pohjoismaista mallia, mutta epäonnistuessamme olemme ugreja taas?"
"Ruotsin vahvuutta verrataan Peppi Pitkätossuun. Vertaus on osuva siinäkin mielessä, ettei koulumenestys ole Pepin vahvimpia puolia. Ruotsi on kouluarvioissa Suomea jäljessä, mutta Suomessa talouskasvu on hitaampaa."
Sorry nyt mutta missään kohtaa jutussa ei suomalaista mallia nimetty ruotsalaisen lastenkirjan mukaan! Joten äläpäs nyt muunna juttua ja anna aihetta itsellesi loukkaantua ja herkkähipiäisille netti fennoille ottaa nokkiinsa "pakkoruotsituksesta" eli rinnastuksesta jonka olet itse keksinyt.
Kammottavaa tuo Tiikeriäidin pedagogiikkaa! *huh*
Sinä voit puhua loukkaantumisesta, minä puhun hämmästymisestä.
Kun suomalaiset nousevat Pisan kärkeen, suomalainen toimittaja ottaa menestyksen rinnalle Ruotsin, josta lähdettiin Davosin talousfoorumiin Sveitsiin kertomaan, että Ruotsi on muille mallimaa. Toki ruotalainen puffaus on itsekehua, mutta kirjoittaja vakuuttaa, että "siinä korostetaan Suomelle tuttuja arvoja". Koska Ruotsi itse vertaa vahvuuttaan Peppi Pitkätossuun, myös suomenkielinen toimittaja nostaa tiikeriäidin haastajaksi pohjoimaisen Pepin.
Kyse on tietysti jutun rakenteesta - mutta se jää hämmentämään. Suomi voitti, mutta Ruotsi suitsuttaa ja suomalainen lehdistö puhuu mielummin Pepistä ja Ruotsin talouskasvusta kuin yrittää brändätä Pisa-menestystä omin termein.
Edelleenkin kysyn samoja kysymyksiä kuin ensimmäisessä viestissäni.
Miksi Suomalaisten osaaminen ei näy Suomen talouskasvussa? Miksi huonommin koulutuksessa menestyvät ruotsalaiset ovat edellä? Maksammeko edelleen pitkän jälkeenjäämisen ja sotavuosien hintaa?
Miksi suomalainen malli nimetään ruotsalaisen lastenkirjan mukaan? Miten kohtelemme kulttuuriamme? Olemmeko onnistuessamme osa Pohjoismaista sukua ja toteutamme pohjoismaista mallia, mutta epäonnistuessamme olemme ugreja taas?
"Idän ja lännen suuri kamppailu on alkanut, ja se ratkaistaan lastenhuoneissa. Haasteen on heittänyt tiikeriäidiksi itseään kutsuva kiinalaistaustainen Amy Chua. Pohjoismailla voi olla haasteeseen vastaus – tai ainakin olisi parasta olla."
Juttuhan koski Pohjoismaita vs Itä! Suomi on osa pohjoismaista talousaluetta (suurimman osan mielestä ainakin) mutta saa kai sitä verrata myös meitä Pohjoismaita keskenämme.
Juttuhan ei varsinaisesti käsitellyt PISA-menestystä vaan vertaili maittemme välistä kilpailua ja pohti eri koulutusjärjestelmiä ja koulussa menestymistä suhteessa talouskasvuun, siinä jäimme Ruotsia huonommaksi PISA-tuloksista huolimatta.
Kysyt: "Miksi Suomalaisten osaaminen ei näy Suomen talouskasvussa? Miksi huonommin koulutuksessa menestyvät ruotsalaiset ovat edellä?"
Hyvä kysymys, sitä sopiikin pohtia.
"Maksammeko edelleen pitkän jälkeen jäämisen ja sotavuosien hintaa?"
Mahdollisesti osittain sitäkin mutta kyllä tätä maata minun mielestäni vaivaa jonkinlainen kansainvälisyyden vaje. Sitähän tämäkin palsta todistaa, nurkkakuntaisuutta, omaan napaan tuijottamista ja kyvyttömyyttä antaa ja sitä kautta saada. Saan nyt tietty kaikki netti fennot silmilleni ja syy on heidän mielestään tietysti pakkoruotsissa mutta kyllä syyt ovat huomattavasti syvemmällä.
Näin 150 vuotta sitten. Onko asenteissa mikään muuttunut?
"Millä eväin näyttelyihin
Jo 1860-luvulla – Tukholman suuren teollisuusnäyttelyn yhteydessä – Suomessa keskusteltiin siitä millä eväin Suomen pitäisi osallistua näyttelyyn. Vuoden 1866 Tukholman näyttely oli Skandinaavinen, ja tämä herätti vastustusta suomenmielisissä piireissä. Oltiin sitä mieltä, ettei Suomella ollut Tukholmaan asiaa koska eiväthän suomalaiset kuuluneet tähän "kulttuurisfääriin"! Tähän ruotsinkieliset liberaalit Helsingfors Dagbladissa vastasivat vihaisesti että Suomi on kuulunut Ruotsiin 600 vuoden ajan, ja ellemme kuulu länteen, niin emme minnekään!
Ongelma oli siinä, että ruotsinkieliset liberaalit halusivat esitellä Suomen mahdollisimman modernina, länsimaisena teollisuusvaltiona, ja korostivat erityisesti Suomen poliittista autonomiaa. Suomenmielisille oli paljon tärkeämpää esitellä suomalaista kansallista kulttuuria tuhatvuotisine juurineen, läntisestä perinnöstä vapaana! Mutta samalla fennomaaneille oli hyvin tärkeää esittää Suomi sivistyneenä maana, kumotakseen 1870-luvun eurooppalaisten rotuoppien mukaiset käsitykset suomalaisista "lyhytkalloisena, valtion rakentamiseen kykenemättömänä" kansana. Tämä kahtiajako toisaalta poliittiseen ja toisaalta etnograafis-kulttuuriseen identiteettiin perustuu täysin eri käsityksiin siitä mikä on kansakunta."
http://www.tieteessatapahtuu.fi/297/smeds.html
"Juttuhan ei varsinaisesti käsitellyt PISA-menestystä vaan vertaili maittemme välistä kilpailua ja pohti eri koulutusjärjestelmiä ja koulussa menestymistä suhteessa talouskasvuun"
Jutusta puuttui mielestäni se pohdinta - esiteltiin "tiikeriäitien malli" ja haluttiin niiden vastapainoksi nousevan mallin, joka tuotti menestystä Suomelle Pisassa ja Pohjoismaille muuten vain.
Tällainen jako kahtia on tietysti inhimilliselle tietojenkäsittelylle helppo hahmottaa: Pohjoismaat vs. Aasia. Onko se todellinen vastakkainasettelu? Ruotsin oma hanke esitellä itseään mallimaana tietysti nosti Ruotsin tässäkin keskeisimmäksi tekijäksi - onko Ruotsi niin keskeinen? Menestyykö Suomi Pisassa vain selkeän kielensä ansiosta vai onko koulujärjestelmässämme jotain todella paljon paremmin kuin muissa Pohjoismaissa, mitä?
"Mahdollisesti osittain sitäkin mutta kyllä tätä maata minun mielestäni vaivaa jonkinlainen kansainvälisyyden vaje. Sitähän tämäkin palsta todistaa, nurkkakuntaisuutta, omaan napaan tuijottamista ja kyvyttömyyttä antaa ja sitä kautta saada. Saan nyt tietty kaikki netti fennot silmilleni ja syy on heidän mielestään tietysti pakkoruotsissa mutta kyllä syyt ovat huomattavasti syvemmällä. ---
Näin 150 vuotta sitten. Onko asenteissa mikään muuttunut?"
150 vuotta sitten edes Seitsemän veljestä ei ollut vielä ilmestynyt - suurin osa suomenkielisistä eli seitsemästä veljeksestä tuttua todellisuutta. Mitä esimerkkiä nyt haet?
Eikö suurta nurkkakuntaisuutta ole se, että suomenkielisillä ei vieläkään ole edes kielivapautta?
"Mahdollisesti osittain sitäkin mutta kyllä tätä maata minun mielestäni vaivaa jonkinlainen kansainvälisyyden vaje."
Suomalaiset nimenomaan haluaisivat kansainvälistyä ja opiskella eri kieliä. Mutta RKP tekee kaikkensa, jotta me opiskelisimme vain ruotsia ja jäisimme tänne kotikonnuille palvelemaan ruotsinkielisiä. Venäjän opiskelukin kielletään Itä-Suomessa, koska "ei voi koskaan tietää, jos muuttaa länsirannikolle"! Haloo! Eikö tämä asenne kuvasta juuri sitä, että ei edes haluta antaa suomalaisten kansainvälistyä, jos todennäköisimmäksi muutokohteeksi esitetään ruotsinkielinen rannikko!
Kieli on ilmaisun väline. Hyvin ilmaisuvoimainen kieli, on suunnaton etu. Asiat voidaan esittää monelta kantilta juuri kielen avulla. Nykyisessä opetuksessa pyritään ainakin huippuopistoissa, oppilaat ajatelemaan omilla aivoillaan eikä vaan lukemaan valmiiksi "pureskeltua".! Meillä on onni, että meillä on niin ilmaisuvoimainen kieli kuten Suomi. Se myös pakottaa ajatelemaan miten asiat esittää, eli aivot työskentelevät koko ajan puhuessa ja kuuneltaessa. Luulen että PISA-menestys vielä kasvaa jos, pakkoruotsi saadaan pois. Kielten valinan mahdollisuus motivoi opiskelijoita vielä lisää. Parantaen tuloksia. Tietty joku tulee väittää että pakkoruotsi on se joka lisää PISA menestystä. Siihen on lyhyt vastaus, verrataan muiden kielten numeroita , pakkoruotsinumeroihin.
palvelijoiksi ruotsinkielisille. Ei siitä synny talouskasvua.
"Suomalaiset kasvatetaan nöyriksi palvelijoiksi ruotsinkielisille. Ei siitä synny talouskasvua."
Ei vaan suomenkieliset kuvittelevat kaikenlaista pöhköä, vertaavat aina itseään muihin, kieriskelevät itsesäälissä ja syyttävät aina muita (ja pakkoruotsia) omasta surkeudestaan.
Ref: Tämä palsta
"vertaavat aina itseään muihin"
PISA-testeissä meitä on verrattu muihin ja olemme maailman huippuja toisin kuin ruotsinkieliset tai ruotsalaiset. Joten missä on ongelma?
Olipas siinä oikein keskiaikaisen aatelisrouvan puhetta. Nyt perukki päähän rouva ja maaorjia piiskaaman vai veikö se "finni" siun maatilan.
Aina sen valheita pitää korjata.
Hesari tuskin pystyy tekemään yhtäkään juttua naittamatta Suomea ja Ruotsia yhteen!
Suomi on aina pärjännyt omilla vahvuuksillaan. Ruotsista ja muista skandimaista ei ole ollut muuta kuin haittaa. Ne vain varastavat suomalaisten innovaatiot omaan käyttöönsä.
Hesaria ei enää voi ottaa tosissaan missään pohjoismaiseen liittyvässä. Niin asenteellisen puolueellinen se on.