uutta asiaa

Filosofinen lähtökohta; onko kyseessä uuden löytäminen vai uuden suunnittelu? Eli jos esimerkiksi rakennetaan pienoismalli jostain rakenteesta, ja ko. ratkaisua testataan, ja verrataan olemassaolevaan rakenneratkaisuun, onko kyseessä älykäs suunnittelu, vai olemassaolevan hankitun tiedon päälle rakentuva kokeellinen, olettamuksiin ja omalta osaltaan tuuriin perustuva koe? Eli miten hypoteettinen veikkaus, olettama, voi olla älykästä suunnittelua? Eli miten tuntematon, riskialtis, selkeä mahdollisuus olla väärässä, voi olla älykästä?

Eräänä esimerkkinä voimme käyttää F-1 auton suunnitelua. Pikku tiiimit tukeutuvat oikotiehen, tietokonemallinnuksiin. Isot tiimit luottavat perinteiseen suunittelutyöhön, tuulitunneleihin, testeihin, käytännön kokeiluihin, koska niilä on resursseja siihen. Mikä on lopptulos? Suuruusluokkaa 5 sekuntia/kierros. Ero pelkän suunnittelun ja mallintamisen välillä.

Nyt tietenkin multinilkit yms. vetoavat siihen että varmasti väärät ratkaisut on jätetty pois kokeista? Mutta toimimattomaksi oletetut ratkaisut voivat olla toimivia, sitten multinilkki vetoaa ihmisen erehtyväisyyteen ja oman mielikuvityskaverinsa täydellisyyteen. Vai millaisen korkkiruuvin väännätte näistä esimerkeistä?

Tosin koko lähtökohta on virheellinen koska kyseessä ei ole elävät organismit, vaan elottomat materiaalit.