Etsiskelen mäkisiä hiitoreittejä. Missäköhän päin Tamperetta olisi isoja ja hurjia laskuja?
Horhassa tulee itse viihdyttyä. Siellä varsinkin kilpa 5 km reitin keskvaiheilla oleva kahden harjun väliin jäävä sysimetsälaakso on aika kiehtova paikka. Siellä ei paljon muita hiihtäjiä näy. Ensimmäinen varoitusmerkillä merkitty lasku varmasti karsii monet hiihtäjät pois. Puista tippuu aikan paljon neulasia ja pikku oksia, jotka vielä lisäävät jännitystä. Reitti on muutenkin pelkkää ylä- ja alamäkeä. Ei tule ainakaa tylsää.
Ihmetyttää kyllä miksi tuo on nimetty Kilpa 5 km reitiksi. Jotenkin en voi uskoa että tuota rettiä hiidettäisiin kilpaa. No on se ainakin haastava...
Kaupissa en ole pitkään aikaan käynyt, mutta muistaakseni siellä ei isoja mäkiä montaa ollut, vai muistanko väärin?
Horhassa tulee itse viihdyttyä. Siellä varsinkin kilpa 5 km reitin keskvaiheilla oleva kahden harjun väliin jäävä sysimetsälaakso on aika kiehtova paikka. Siellä ei paljon muita hiihtäjiä näy. Ensimmäinen varoitusmerkillä merkitty lasku varmasti karsii monet hiihtäjät pois. Puista tippuu aikan paljon neulasia ja pikku oksia, jotka vielä lisäävät jännitystä. Reitti on muutenkin pelkkää ylä- ja alamäkeä. Ei tule ainakaa tylsää.
Ihmetyttää kyllä miksi tuo on nimetty Kilpa 5 km reitiksi. Jotenkin en voi uskoa että tuota rettiä hiidettäisiin kilpaa. No on se ainakin haastava...
Kaupissa en ole pitkään aikaan käynyt, mutta muistaakseni siellä ei isoja mäkiä montaa ollut, vai muistanko väärin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko muuten Soppeenmäki - Metsäkylä välillä mäkistä seutua?
Itse on tullut hiihdeltyä vain Horhasta Teivaalanharjua pitkin Soppeenmäkeen asti. Tuo pätkä on melko tasaista harjun laella matkaamista, kunnes sitten viimein Soppeenmäessä lasketaan iso vauhdikas mäki harjulta alas. Samassa yhteydessä oleva Soppeenmäen hiihtolenkki tarjoaa myös mukavia laskuja.
Tulipa pitkästä aikaa hiihdettyä Horhasta Soppeenmäkeen. On tainnut jokunen vuosi vierähtää viime kerrasta, kun Soppeenmäen harjulta alas laskeva iso mäki näyttää muuttuneen aika lailla. Muistaakseni mäki oli ennen huomattavasti pidempi, kun nyt latu kaartaa oikealle ylämäkeen. Vain puuttuva puusto muistuttaa vanhasta reitistä. Onneksi vauhdikkain osuus on edelleen talella. Mäki on näköjään muuttunut myös yksisuuntaiseksi. Paluulenkille osuva alamäki onkin nykyään pidempi ja sen päälle onkin sitten mukava nousu takaisin harjulle! :-)
Moottoritien viereen on myös tullut isohkoja mäkiä, mutta niissä ei lakeuden takia juuri vauhti tunnu. Heti moottoritien toisella puolella Julkujärvelle päin mentäessä on myös vauhdikkaat laskut molempiin suuntiin. Sen jälkeen jatkuu taas harjun laella köröttely. En kerinnyt tällä kertaa hiihtämään Julkujärvelle asti, joten en tiedä onko siellä lisää mäkiä.
Ei ole Tamperetta, mutta Pälkäneen Sappeessa.
Hervanta-Taivalpirtti. Vain perinteisen ladut.
On tullut taas hiihdeltyä vähän lisää. Tässä kommenttia. Soppeenmäestä Julkujärvelle päin mentäessä moottoritien toisella puolella on siis isohko nousu. Sen jälkeen pari kilometriä on melko tasaista, mutta Julkujärveä lähestyttäessä maasto muuttuu mäkiseksi. Mitään erityisen suuria mäkiä ei ole, mutta varsin vaihtelevaa kuitenkin. Nopein lasku edestakaisella matkalla on kuitenkin tuo heti alkumatkasta ollut ylämäki. Siinä Sports Tracker näytti paluumatkalla 39km/h. On muuten kertakaikkisen mainio softa tuo Sports Tracker ja varsinkin hiihtopuuhissa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla jos omistaa Nokian älypuhelimen.
Tuli myös käväistyä Kaupissa. Vesitornin lenkki on aika mukava. Vesitornin mäeltä saa lasketella monta pientä mäkeä peräjälkeen ilman ainuttakaan ylämäkeä. Vauhdit eivät kyllä ole kovin kummoisia. Lopussa on kuitenkin ehkä suurin nousu mitä olen Tampereella tavannut. Vesitornin lisälenkillä on sitten vauhdikas lasku, jota myös pulkkamäkenä käytetään. Ei ole kyllä latua tuossa, joten ei sovellu ainakaan perheen pienimmille.
Tuli samalla hiihdeltyä myös Kaupin kilpa vitonen. Varsin hienoja Näsijärvimaisemia pilkehtii puitten lomasta. Tuolla reitillä on tyypillistä laduttomat ja kaartuvat laskut, joissa vauhdit väkisinkin hidastuvat. Pirunvuoren kohdalla on kuitenkin kaksi vauhdikasta laskua, joista jälkimmäisessä ja nopeammassa mittasin 44 km/h nopeuden.
Mittailin nopeuksia myös Horhan lenkillä. Siellä raviradan viereisessä laskussa meni ensimmäisellä laskulla myöskin 44km/h. Laskin vielä uusiksi paremmilla alkuvauhdeilla ja aeronynaamisemmassa asennossa 48km/h. Horhan lenkin toinen mäki on kutakuinkin yhtä nopea, mutta selvästi pidempi. Noin 350m pitkä mäki lienee Tampereen pisin. Muutenkin se on varsin hauska, kun ensin lasketaan reilu sata metriä ja huristellaan vauhdilla lähes 180 asteen kaarre ja perään vielä sata metriä lisää laskua.
Koitin myös mittailla nopeuksia Horhan kilpa vitosen sysimetsäosuudella, mutta puusto on niin tihetä ettei GPS:n kanssa saa kunnon tuloksia. Kyllä tuollakin varmasti 40km/h menee rikki. Taaskin oli vaan niin paljon oksia ja kaarnaa ladulla, ettei uskaltanut latua pitkin laskea. Ei todellakaan viitseisi nupata varsinkaan siinä varoutuskyltillä varustetussa laskussa, joka on edelleen hurjin Tampereella laskemani.
Samana iltana kävin vielä Soppeenmäessä. Soppeenmäessähän latu on yksisuuntainen ja Horhaan päin mentäessä on yksi vauhdikas lasku, ennen harjulle kipuamista. Tuossa laskussa tuli kellotettua peräti 50km/h. En olisi tuota alunperin kuvitellut nopeimmaksi laskuksi. Johtuu kenties siitä, että pitkä mäki on täysin suorana helppo ja vauhti kiihtyy vähitellen. En tällä kertaa päässyt kunnolla mittaamaan harjulta Julkujärven suuntaan olevaa laskua, kun oli Pirkan hiihto käynnissä ja porukaa tuli vastaan. Veikkaan kuitenkin, ettei se ole aivan yhtä vauhdikas.
Varmaan noissa mäissä saa parempiakin vauhteja. Itsellä kun ei ole mitenkään aerodynaaminen hiihtoasu ja eipä taida paljon luistovoidettakaan olla enää suksissa...
Tulipa käytyä viikonloppuna taas Soppeenmäessä hiihtämässä. Latu olikin varsin luistavassa kunnossa. Horhan suuntaan laskevassa laskussa tulikin uudet pohjat: 51.9 km/h. Nyt sain mitattua myös Julkujärven suuntaan olevan laskun: 46.4 km/h. Kävin myös kokeilemassa moottoritien toisella puolella olevan, Soppeenmäkeen päin laskevan mäen. Siinä oli tällä kertaa vauhtia 44.7 km/h, mikä oli melkein 6 km/h enemmän kuin viime visiitillä.
Tossa Ylöjärvellä, ihanTampereen rajalla latua missä näyttäis olevan melko paljon mäkeä... Paikan nimeä en tarkemmin tiedä, mutta siis ihan Lamminpään hautasmaan risteyksestä heti vasemmalle niin siellä.
Nokian Sarpatti on minun kokeilemistani mäkisin, siellä ei juuri tasaista kohtaa löydy. Viime aikoina siellä on maata myllätty enkä tiedä onko se tällä hetkellä hiihtokunnossa mutta suosittelen tutustumaan jos haluaa oikeasti raskasta ja mäkistä reittiä hiihtää. Lenkin pituus siellä 5 km maksimissaan. Pitkiä mäkiä ei löydy mutta vaihtelua on jatkuvasti tarjolla. Reitti on mukava myös kesäisin juoksuharrastajalle jos haluaa tehdä intervalleja mäessä.
Hervannan Suolijärven kiertävä latu on myös aika mäkinen. Profiililtaan samankaltainen Sarpatin kanssa, jatkuvia korkeuseroja muttei mitään tolkuttoman pitkiä ylä- tai alamäkiä.
Mäet ovat toki mukavia mutta vastaavaa vauhdin hurmaa voi löytää muualtakin. Joskus keväisin kun jäät vielä kantavat mutta pinta on sulanut ja jäätynyt muutamaan kertaan voi mennä jäälle hiihtämään luistelusuksilla. Jäisellä alustalla myötätuuleen hiihtäessä vauhti nousee todella kovaksi ilman että tarvitsee pahemmin edes rehkiä. Harmi vain että tuollaiset olosuhteet ovat harvinaisia, harvemmin kuin kerran talvessa pääsee tuollaisesta vaihtoehdosta nauttimaan.
paljo toi vesitornin lenkin pituus on?
Itse etsin mahdollisimman tasaista hiihtoreittiä kun on aika monta vuotta kulunut viime hiihtokerrasta. Onko tuolla Kaupin kuntoreitillä kuinka tasaista?
Mistä länsitampereelta löytyy tasaisia latuja vanhemmalle henkilölle?