kokenut uskoon tulemista, kertakaikkista muutosta elämässä, sillä tavoin että se hetki muutti koko elämän?
Onko kukaan
toinen22
21672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei tuollainen herännäisyys kuulu ortodoksisuuteen...
saa hyvin usein lukea, että tämä tai tuo ei kuulu ortodoksisuuteen. Miksi kukaan ei kerro mikä sitten kuuluu? Kai siihen jotakin asiasisältöä kuuluu? Jos tiedät niin kerro pois, ihan ujostelematta. Tuollainen "ei kuulu ortodoksisuuteen" antaa huonon kuvan ortodoksisuudesta ja kirjoittajasta itsestäänkin.
Lisää infoa, pliis!
ortodoksit syntyneet uskoviksi, vai kuinka se uskoon tulo tapahtuu?
Uskoon tulemisesta puhuminen on minusta jotenkin absurdia. Olen nähnyt omin silmin auringon pienestä asti. Jos joku sanoo että hän on yhtäkkiä ruvennut näkemään auringon vaikka ei ole ollut sokea, niin sellainen henkilö on mielestäni yhtäkkiä seonnut.
jo asian tynkää. Kiitos siitä! Tosin Jumalan tunteminen on vaikeampaa kuin auringon näkeminen. Katsos kun ihminen voi olla hengellisesti sokea eli ajatus Jumalaan luottamisesta saattaa olla hänelle aivan vieras. En siis ihmettelisi ollenkaan jos joku sanoisi, että vasta siitä ja siitä hetkestä alkaen olen alkanut oppia tuntemaan Jumalaa. Sitä voisi nimittää vaikka uskoontulemiseksi tai kääntymykseksi. Eikö kääntymystä ole myös se, että synnin teille eksynyt palaa katuvana Jumalan luo? Eivätkö ortodoksit kadukaan syntejään? Vai onko teidän kirkossanne ihan turhaan olemassa katumuksen sakramentti?
vertauskuvien käyttö kyllä hieman antaa sellaista kuvaa kai se liittyy herännäisliikkeisiin.Itsekin miettisin kovin jos kuulisin.
Olen joskus erehtynyt ääneen ihmettelemään omasta mielestäni pieniä ihmeitä ja sattumia saati unia.. tulee sellainen tunnne että jo silloin katsovat kieroon vaikka itsekkin olen aikamoinen skeptikko.En kai niistä itsekkään puhuisi ääneen jos en olisi itsekkin yllättynyt ja hämilläni.
Meillä ei ole mitään velvollisuutta kaikille hihhuleille selitellä ortodoksisuutta. Menkää jo pois, hus hus.
sinä et oikein ymmärrä koko asiaa, sillä ajattelet hyvin protestanttisesti. Ei ortodoksisuutta voi koskaan selittää parilla rivillä tai muistisäännöllä, sillä se käsittää koko elämän kaikki puolet. Sitä pitää vain oppia ja omaksua. Lue paljon kirjallisuutta. Ja oikeat kirjat löydät kyllä, jos olet yhtään asiasta kiinnostunut.
Ja on hyvin tärkeää ymmärtää, ettei saa olla mitään kiirettä mitään opettamaan tai neuvomaan, jos itsekin vasta opettelee.
Tule ja katso! Tämä on arkkipiispa Paavalin ohje. Jos haluat ymmärtää jotain ort kirkosta mene palvelukseen! Eikä vaan kerran vaan useasti. Siellä opit parhaiten.
luullut, että jo inhimillisiin hyviin tapoihin kuuluu vastata kun kysytään. Siis, että vastataan muutenkin kuin tuo tällä palstalla liiankin usein nähty: menkää jo pois, hus hus.
Kuulemma tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ehkäpä tämän palstan ortodoksiset tynnyrit ovat täynnä jotakin, en tosin tiedä mitä, kun ne eivät kolise. Eivät ainakaan asiallisen vastauksen kolinaa.
puhetta? Näin aamutuimaan lienee sopivaa lainata tähän muutamaa ortodoksista rukousta ja kysyä puhuvatko nekin hullusti?
Pyhän Makarios Suuren 2. aamurukous: "Unesta herättyäni minä veisaan aamuvirren Sinulle Vapahtajani, ja langeten eteesi huudan Sinulle: Älä anna minun nukkua synnin kuolemaan, vaan ole laupias minulle, Kristus Jumalani, joka omasta tahdostasi annoit itsesi ristiin naulita. HERÄTÄ pian minut, joka suruttomuudessa nukun, ja pelasta minut, kun minä edessäsi seison ja rukoilen, ja yöllisen unen jälkeen valaise minulle synnitön päivä ja pelasta minut."
Pyhän Basileios Suuren 1. aamurukous: "Herra Kaikkivaltias, voimien ja kaiken lihan Jumala, joka korkeudessa asut ja nöyrien puoleen katsot, joka sydämet ja sisimmäiset tutkit ja ihmisten salaisuudet tarkkaan tunnet, Sinä ikuinen Valo, jolla ei alkua ole, jonka edessä ei ole muutosta eikä valon ja pimeyden vaihtelua! Sinä itse, kuolematon Kuningas, ota vastaan meidän rukouksemme, jotka me nyt, Sinun laupeetesi paljouteen turvaten, esiin tuomme Sinulle saastaisilla huulillamme. Anna meille anteeksi syntimme, jotka olemme tehneet töillä, sanoilla ja ajatuksillamme, tiedolla tai tietämättömyydessä. Puhdista meidät kaikesta sekä ruumiin että hengen saastaisuudesta ja tee meidät Pyhän Hengen temppeleiksi. Anna meidän vaeltaa VALVOVALLA sydämellä ja raittiilla mielellä koko tämän elämän yö, odottaen ainokaisen Poikasi, meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkaan ja julkisen päivän tulemista, jolloin kaikkien Tuomari tulee kunniassa maan päälle antamaan kullekin hänen tekojensa mukaan, ettei Hän löytäisi meitä langenneina ja nukkuvina, vaan HERÄNNEINÄ ja VALVOVINA Hänen käskyjensä täyttäjinä. Auta meitä, että me valmistuneina voisimme tulla Hänen kunniansa jumalalliseen häähuoneeseen ja siihen iloon, jossa juhlavierasten riemuääni on lakkaamaton ja Sinun kasvojesi sanomatonta hyvyyttä näkevien ihastus on sanoin selittämätön, sillä Sinä olet totinen Valo, joka valistat ja pyhität kaikkia, ja Sinulle ylistystä veisaavat kaikki luodut iankaikkisesti. Amen."
Nämä molemmat rukoukset löytyvät Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston v. 1979 julkaisemasta Rukous- ja hartauskirjasta. Tällä kirjalla ja sen mahdollisilla uusilla painoksilla lienee siis melko virallinen asema Suomen ortodoksisessa kirkossa? Jos minun pitäisi noiden lainaamieni rukousten perusteella (ehkäpä myös se muun tuntemuksen perusteella, mikä minulla on ortodoksisesta kirkosta) luonnehtia ortodoksista kirkkoa protestanteille ymmärrettävällä tavalla sanoisin ortodoksisen kirkon olevan HERÄTYSLIIKE. Noissa rukouksissahan pyydetään Jumalaa herättämään suruttomuudessa eli välinpitämättömyydessä nukkuva rukoilija.
Ketä minun on uskottava, kirkkonne pyhinä kunnioittamia isiä vaiko tälle palstalle kirjoittelevia??
palstalla ei ole opettamisesta, vaan keskustelemisesta. Tämä kun on keskustelupalsta. Kuinka paljon pitää lukea, että edes saa kysyä? Vai eivätkö ortodoksit osaa vastata toisuskoisten kysymyksiin?
Ortodokseilla on hallussaan tieto, gnosis, joka tekee heidät muita paremmiksi, eikä heillä siksi ole mitään kiirettää jakaa tietoaan muille, nostaa muita tasolleen. Tämä keskinäisen kehumisen kerho omine sisäpiirin juttuineen on toiminut pitkään, vuosisatoja, -tuhansia...
Ymmärrän kysymyksesi mutta et ehkä käsitä muutamaa asiaa. Lähestyt täällä (ehkä hyvin aikein) ortodokseja kysymyksinesi. Ongelma on se että käytyt vapaiden suuntien retoriikkaa ja kyselet sellaisella mielellä. Kaikki tämä on täysin vierasta ortodoksille ja tämän palstan oikeauskoinen väki hermostuu. Ortodoksit joutuvat usein lännessä samaan tilanteeseen. Ortodoksista teologiaa ei voi oikein ymmärtää ulkopuolelta. Ort teologiaa ei voi selittää lännen kirkon termein, retorisesti ja vain järjellä. Tämä ei tarkoita että ort teologia olisi järjetöntä mutta sitä ei kirkon ulkopuolta käsin voi koskaan ymmärtää täysin.
Jos olet rehellinen kyselijä anna seuraavan ohjeen: lue hyvää kirjallisuuta ja käy kirkossa. Sitä kautta voit ymmärtää jotain ortodoksisesta kirkosta. Tämän palstan kautta et saa oikeita vastauksia.
Ortodoksit ovat oikea uskoisia ja muut vääräuskoisia. Ortodoksit eivät tarvitse henkilökohtaista kokemusta uskoontulosta. Kuinka mahtava tunne se onkaan, kokemus joka muuttaa koko elämän antaen sille uuden suunnan. Kukaan ei ole syntyessään Jeesuksen seuraaja, vaan jossain vaiheessa elämää Jumala kutsuu ihmistä puoleensa. Hyväksyessään oman syntisyytensä ja ottaessaan vastaan Jumalan armon ihminen kokee syntyneensä uudestaan, hänestä tulee uusi ihminen.
huomasit, että lähestyn ortodokseja hyvin aikein. Juuri niin teen! Sanot, että ortodoksista teologiaa ei voi selittää läntisin termein. Olenko pyytänyt selittämään läntisin termein? Mulle kelpaisivat itäisetkin termit jos niitä vain joku ortodoksi haluaisi tai osaisi käyttää. Vastausta ei vain kuulu. Ja sitten vika on muka minussa kun "käytän vapaiden suuntien retoriikkaa". Ortodoksit ovat eläneet tässä maassa jo niin monta vuosisataa, että luulisi läntisen terminologian olevan sen verra tuttua, että osattaisiin läntiselle kysyjälle vastata.
Minun mielestäni ortodoksinen ja esim. luterilainen usko ovat sen verran läheisiä toisilleen, että mitään suurempaa ongelmaa ymmärtämisessä ei pitäisi olla. Otetaan esimerkiksi vaikkapa keskeinen termi vanhurskauttaminen. Tässä samassa keskustelussa vastasin eräälle toiselle nimimerkille kirjoittamalla pari rukousta ortodoksisesta "Rukous- ja hartauskirjasta". Tuon kirjan aamurukouksissa on myös seuraava rukous Jeesukselle Kristukselle:
"Ylen armollinen ja kaikkilaupias Jumalani, Herra Jeesus Kristus! Sinä suuren rakkautesi tähden tulit alas maan päälle, ja otit päällesi lihan, että pelastaisit kaikki. Rukoilen vieläkin Sinua, Pelastajani: Pelasta minut armostasi..."
Jääköön tuo rukous kokonaan kirjoittamatta, sillä rohkenen olettaa, että ortodoksit tuntevat oman kirkkonsa rukouskirjan sen verran hyvin, että eivät tutustu tuohonkaan rukoukseen ensimmäistä kertaa tällä palstalla. Jos minulta kysyttäisiin, että mitä ortodoksinen kirkko opettaa pelastumisesta ja vanhurkautumisesta viittaisin juuri tähän rukoukseen. Siitä mielestäni löytyy ortodoksisen ja luterilaisen uskon yhteinen kosketuspinta. Mitä arvelet olenko oikeilla jäljillä?
vastaus, se kannattaa lukea vielä uudelleenkin, jos ensimmäisellä kerralla ei tajunnut. Samasta asiasta, että ortodoksisuuteen voi tutustua vain sisältäpäin, kertoi jo arkkipiispa Paavali aikanaan. Hänen kirjojaan, kuten Miten uskomme (WSOY) tai Uskon pidot (WSOY) kannattaa lukea ja tutkia tarkasti, kirjastoita löytyy kun niitä vain etsii.
voimakkaan hengellisen kokemuksen, joka muutti elämääni dramaattisesti hyvään suuntaan
en tullut uskoon vaikka ymmärsin asioita uudessa valossa ja käyttäydyin eri tavoin
joku ei-ortodoksi voisi kutsua tapahtumaa uskoon tulemiseksi
usko ei ole minulle tunne, se on (ihmeellistä kyllä) pikemminkin järjellinen asia, asiat jäsentyivät
Kyllä kirkossamme on henkilöitä, jotka ovat saaneet voimakkaan hengellisen kokemuksen, joka on muuttanut koko heidän elämänsä suunnan aivan kokonaan. Muutos on ollut joskus hyvinkin jyrkkä.
Kehotan tutustumaan esim autuaan Ksenia Pietarilaisen elämään. Hänen miehensä kuoli äkillisesti Ksenian ollessa 26-vuotias. Tapahtuma muutti nuoren naisen elämän täysin. Hän luopui omaisuudestaan ja otti käyttöönsä miehensä nimen. Hän vaelsi kodittomana ja pilkattuna houkkana 45 vuotta. Monet ihmiset saivat hänen opastuksestaan avun ja hänen esirukouksiinsa turvataan laajalti monissa elämän ongelmissa.
Kirkossamme tuodaan esiin monien pyhien henkilöiden opetuksen kautta, miten tärkeää on kasvaminen tietoiseen jumalyhteyteen. Tämä tulee esiin mm. pyhän Serafim Sarovilaisen keskustelussa Motovilovin kanssa (kts. P. Serafim Sarovilaisen elämäkerta)Pyhästä Hengestä.
Usein hengellinen kokemus on käynnistänyt henkilössä pitkäkestoisenkin etsimisprosessin, jonka tuloksena on vähittäinen kiinnittyminen Kristus-viinipuuhun.
Pyhän Hengen toiminta on hyvin hienovaraista. Hentoon tuulenvireeseenhän sitä verrataan.
Kirkkomme tunnistaa myös ne vaarat, jotka hengellisen elämän kasvua uhkaavat, ja suhtautuu sen tähden varauksellisesti esim. hurmoksellisuuteen.
Arkkipiispa Paavali on kirjoittanut tästä asiasta teoksessaan Miten uskomme seuravasti:
"Mutta mitä kalliimpi on Jumalan lahja, sitä lähempänä on myös sielun vihollinen eksyttämässä meitä. Kun eräs veli psalmiin 16 viitaten innoissaan kertoi vanhukselleen (hengellinen ohjaaja luostarielämässä) näkevänsä aina Jumalan oikealla puolellaan, tämä sanoi:" Parempi sinun olisi nähdä aina omat syntisi edessäsi."
Näin meitä varoitetaan eksytyksen hengestä, joka on aina rukoilijaa vaanimassa. Jumalan läsnäolon tunto on oikea vain silloin, kun se nousee rukoilijan oman mitättömyyden ja synnintunnon pohjalta. Se on kuin kevyt aamu-usva, joka nousee kasteen kostuttamasta maaperästä - katumuskyynelten hellyttämästä sydämestä."
Paavali kehottaa iloon, ja miksipä ei, kun synnit on kertakaikkisesti sovitettu ristinpuulla. Kuka haluaa tehdä tyhjäksi Kristuksen uhrin, elämällä niin kuin olisi vielä synnin, eikä armon alla!
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Fil4:4
Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 2Kor13:11
Eikö kristityn tie iloon ja rauhaan kuljekaan kärsimyksen ja katumuksen kautta?
Ei siis surkeilla mutta ei reihaannutakaan tai ruveta ylpeilemään vaikka iloitaankin.