Ateismi on uskoa siihen, ettei Jumalaa ole. Siis ihan samanlaisia uskovaisia te ateistitkin olette.
ateismi on uskoa
kiva uskis
55891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Eikun, se on sitä, että ei ole uskoa jumaliin
Jumaluskon puute = Usko siihen, että jumalia ei ole
Ei, vaan sitä, että ei usko/ei ole uskoa jumalien olemassaoloon
Kumpaa väittämää ateisti pitää totena
A) jumalia on
B) jumalia ei ole
B, eihän se kuitenkaan tarkoita sitä, että uskoisin, että jumalia ei ole, minä en väitä, että jumalia ei ole, minä en vaan usko sinua kun väität, että on
Pidät siis totena (eli uskot), että vaihtoehto B on tosi.
Kyllä, minä en usko
"Kumpaa väittämää ateisti pitää totena
A) jumalia on
B) jumalia ei ole "
Ei välttämättä kumpaakaan.
Jos joku tulee väittämään minulle, että ulkona sataa enkä pysty sitä mitenkään itse todentamaan voin sanoa, että en usko väitettä sateesta. Se ei automaattisesti tarkoita, että väittäisin uskovani ettei ulkona todellakaan sada. En vain usko ensimmäistä väitettä.
Ihanko itse keksit tuon aivopierun??
Eikös se asia sitten ole näin. Ihminen voi pitää totena vain yhtä seuraavista väittämistä
A) jumalia on
B) jumalia ei ole
C) jumalia saattaa olla tai sitten niitä ei ole
Ne joiden mielestä A on tosi ovat teistejä, ne joiden mielestä B on tosi ovat ateisteja ja C:n kannalla olevat ovat agnostikkoja.
Jos henkilö pitää väitettä B totena, niin hän USKOO väitteen olevan tosi.
Päättelysi olisi ihan hauskaa, mutta kun yksikään noista määritelmistä ei pidä paikkaansa.
Teisti uskoo suurella varmuudella, että hänen käsityksensä jumalasta on oikea. Kristityn, muslimin ja juutalaisen tapauksessa hän uskoo yhteen ja ainoaan jumalaan. Ei jumaliin. Teisti usein myös harrastaa palvomis- ja hartausmenoja jumalansa kunniaksi.
Ateistiksi itseään kutsuva ihminen ei perusta elämäänsä uskon varaan. Eikä epäuskon (mitä sekin on). Ateisti ei usko jumalia olevan, mutta tämä asia ei kovin paljon ateistin elämää kosketa. Ei hän myöskään usko, että Tarzan oli todellinen, tai Heimo Vesa. Se ei tarkoita, että hän uskoisi Heimo Vesan olevan epätodellinen. Aika moni ateisti on valmis sanomaan, että voi suurella varmuudella sanoa tietävänsä, ettei jumalia ole.
Agnostikko on vellihousu, joka saivartelee sanomalla, ettei voi saada tietoa suuntaan tai toiseen, joten ei voi mitenkään olla varma. Se olisi tietysti kiva tietää, mistä agnostikko voi sitten olla niin varma, ettei Edgar Rice Burroughsin Tarzan tai John Carter ollut sittenkin todellinen hahmo tai ettei Jarlan taide olekaan omaelämänkerrallista ja Heimo Vesa hänen oikea nimensä...
Agnostikko on sellainen, joka ei vaan pysty päättämään kumpaan uskoo jumaliin vai siihen, että jumalia ei ole. Hän todennäköisesti pitää Tarzanin ja muiden satuolentojen olemassaoloa vielä epäuskottavimpina kuin jumalien olemassaoloa. Jos näi ei olisi, niin hän todennäköisesti olisi ateisti.
Tietenkin on sellainen mahdollisuus, että agnostikko toivoo, että jumalia on, mutta hänen on vaikea uskoa niihin ja hän odottaa perusteita sille, että jumalia ei ole. Tarzanin suhteen hänellä tuskin on tälläistä ongelmaa, koska kysymys hänelle yhdentekevä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Agnostisismi
Ei agnostikko muutu päättämättömäksi vain sen vuoksi, että sinä haluat määritellä termin uudestaan....
Se on aina hassua kun uskovaiset yrittävät saada omaa näkemystään näyttämään vähän paremmalta sillä että väittävät ateistien "vain uskovan", mutta itseasiassa tällä he vain antavat ymmärtää että "vain uskominen" ei olekaan niin ylevää kuin he antavat ymmärtää. He myöntävät oman uskonsa olevan huteraa ja heikolla pohjalla koska luulevat että nimittämällä ateistejakin vain yhden sortin uskoviksi ateismista tulee jotenkin epäluotettavaa - yhtä epäluotettavaa kuin uskovan oma usko jumalaan. Tämä kertoo enemmän uskovan omasta epäuskosta kuin ateisteista.
>> Tietenkin on sellainen mahdollisuus, että agnostikko toivoo, että jumalia on, mutta hänen on vaikea uskoa niihin ja hän odottaa perusteita sille, että jumalia ei ole. Tarzanin suhteen hänellä tuskin on tälläistä ongelmaa, koska kysymys hänelle yhdentekevä.
:D Tuo on totta..
"Tietenkin on sellainen mahdollisuus, että agnostikko toivoo, että jumalia on, mutta hänen on vaikea uskoa niihin ja hän odottaa perusteita sille, että jumalia ei ole."
Tuollainen ihminen on myös ateisti. Ateismi voi olla sitä ettei usko jumalien olemassaoloon tai sitä että henkilöltä "uupuu" usko jumaliin. Ateisti voi toivoa voivansa uskoa.
Agnostikko? Siis agnostinen ateisti vai agnostinen teisti?
"Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.[1] Käsitettä käytetään myös laajemmin käsityksestä, että ei ole mahdollista saada mitään tietoa joistakin asioista."
Agnostismi ei ole välipysäkki teismin ja ateismin välissä. Se ei vastaa kysymykseen "onko sinulla jumalusko?" vaan kysymykseen "voiko jumalista saada tietoa?". Agnostikko voi siis olla ateisti tai teisti.
ja julistaa vakaumustaan "jumalaa ei ole" hän on kuin uskovainen. Jos ateismi ei työllistä hänen arkielämäänsä ja hän ei saaranaa, siulloin ei kai ateismia voi pitää hänelle uskontona.
>>Eikös se asia sitten ole näin. Ihminen voi pitää totena vain yhtä seuraavista väittämistä
A) jumalia on
B) jumalia ei ole
C) jumalia saattaa olla tai sitten niitä ei ole
Ne joiden mielestä A on tosi ovat teistejä, ne joiden mielestä B on tosi ovat ateisteja ja C:n kannalla olevat ovat agnostikkoja.
Jos henkilö pitää väitettä B totena, niin hän USKOO väitteen olevan tosi>>
Tuo pätee ainoastaan niihin ateisteihin jotka ovat rehellisiä ateismissaan. Suuri osa ateisteista kuuluu tosiasiallisesti ryhmään A tai C. Ateistin uskominen kuitenkin poikkeaa uskonnollisen ihmisen uskomisesta siten, että ateistin uskominen kanavoituu negatiiviseen kieltämiseen ja torjumiseen - samaan tapaan kuin sellaisten ufojen olemassaolon kieltäjien, joilla on jonkinlaista uskoa - ja usein jotain tietoakin ufoista - mutta joita ufoaihe kuitenkin - syystä tai toisesta - pelottaa niin paljon, että heidän on kiellettävä ufojen olemassaolo.
Psykologiassa tunnetaan käsite "psykologinen puolustusmekanismi". Monet ihmiset käyttävät psykologista torjuntaa ja kieltämistä esimerkiksi omaa itseäään koskevan epämiellyttävän tiedon torjumiseen, jotta voisivat säilyttää itsetuntonsa ja psyykkisen tasapainonsa. Jokaisella lienee jonkin verran psykologisia defenssejä ja niitä käytetään usein tiedostamattakin, mutta kun joku ihminen torjuu todellisuudesta suuria kokonaisuuksiakin, kuten esimerkiksi henkimaailman olemassaolon, sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon, paranormaalin olemassaolon, niin silloin kyse on jo aika vahvasta psykologisesta torjunnasta - tai todellisuuden hallintakeinosta.
Ihmisen psykologinen puolustusmekanismi siis vastustaa toisinaan sellaista tietoa, joka ei sovi hänen jokapäiväiseen käsitykseensä todellisuudesta. Tämän asian olen havainnut myöskin tällä palstalla kun näissä keskusteluissa on tuotu esille tietoa uskonnollisista ihmeistä ja ilmestyksistä, joista on myös todisteita.Nuo asiat eivät kiinnostakaan ateisteja - tai eivät kiinnosta ainakaan siinä mielessä, että ateistit haluaisivat selvittää totuuden niistä - aivan kuin he jo tietäisivät tai aavistaisivat totuuden. Ufojen olemassaoloon hyvin voimakkaan kielteisesti suhtautuvat ihmiset asennoituvat samalla tavoin vakuuttaviinkin ufotodisteisiin, eli selvästikin jotkut ihmiset pyrkivät suojelemaan vakiintunutta maailmankuvaansa kieltämällä tosiasioita.
Monet ateistit jotka sanovat, että "he eivät usko jumalolentoihin, sieluun ja kuolemanjälkeiseen elämään", tarkoittavatkin itseasiassa sitä, että "he eivät halua ajetella edes sellaista mahdollisuutta".
Mielestäni ihmisen kenties tärkein ominaisuus on se, että hän on avoin totuudelle ja tosiasioille.
Kerro, miten minä ateistina uskoani harjoitan, kun nyt näytät tietävän sen minua paremmin?
Ja pienenä selvennyksenä, minä saatan uskoa joihinkin asioihin, kuten ihmisten yleiseen rehellisyyteen ja siihen, että kyllä tämä remontti joskus vielä loppuu, mutta se "usko" on sellaista itselle myymistä, jonka tiedän tekeväni siksi, että minulle tulisi parempi mieli.
Senkö vuoksi sinäkin uskot jumalaasi? Että sinulle tulisi parempi mieli?
Minä muuten en usko, että jumalia ei ole olemassa. Entä sitten? Onko tämä este sille, että saan kutsua itseäni ateistiksi
"Minä muuten en usko että jumalia ei ole olemassa. Entä sitten? Onko tämä este sille, että saan kutsua itseäni ateistiksi."
On.
Ateisti ei usko jumalaan/jumaliin. Joten on este.
Ja milläköhän kiveksillä sinä määrittelet sen, kuka saa kutsua itseään ateistiksi? Kerro minulle, miten se, että en usko, ettei jumalia ole olemassa estää minua olemasta ateisti?
On teismissä ja ateismissa on kieltämättä eroja. Ateismia ei voi kutsua uskonnoksi, koska se ei täytä esim. Ninian Smartin määritelmää uskonnosta.
Uskonnottomat usein haluavat korostaa sitä, että heidän elämänkatsomuksensa on pelkästään uskonpuutetta, eikä sitä sovi millään tavalla sekoittaa uskonnolliseen uskoon. Pointtini oli vain se, että ateistit (poislukien agnostikot) pitävät uskottavana sitä, että Jumalaa ei ole. Siis kyse on uskosta.
Tunnen monta ateistia, jotka eivät pidä uskottavana sitä, että mitään jumalia tai esim. raamatussa seikkailevaa Jahvea ei ole.
rohkeutta tunnustaa, että hänellä ei ole tietoa esim. maailman luojasta,
kuolemanjälkeisestä elämästä ja vastaavista vaikeista asioista.
Hän on moraalisesti korkealla tasolla ilman varmuutta taivaspalkinnoista.
Hän ei liioin voi hyväksyä uskonnollista fundamentalismia joka älyllisesllä
ala-arvoisuudellaan ja pohjattomalla itsekkyydellä tuomitsee omien
tarukirjojensä tarinoiden perusteella omasta maailmankuvastaan
poikkeavat käsitykset, oli sitten kyse ateismista tai "vääräuskoisuudesta"
Jos laitat sen näin: uskon että jumalia ei ole olemassa, olet ateisti.
Mutta kun "en usko että jumalia ei ole olemassa"et ole ateisti.
Olen silti ateisti. Revi siitä.
Kerroin ylempänä, mitä uskominen minulle tarkoittaa. Kerroin, että tarkoituksella "uskon" joihinkin asioihin, joiden tiedän olevan epätodennäköisiä tai vaan kivempia kuin totuus, koska sillä tavoin minulle itselleni tulee kivempi olo. Uskon, että huomenna on pakkaspäivä, että tänään tehty lumilinna ei lysähdä jne. Sellainen asia, että jumalia ei ole olemassa, ei tunnu minusta millään tavalla hyödylliseltä, eikä jumalien olemassaolo tai olemattomuus muutu miksikään jos minä alan uskotella itselleni suuntaan tai toiseen. Uskovaisen koko elämä tuntuu perustuvan sille, että uskotellaan itselleen, että jumala on olemassa tai ainakin uskotellaan itselleen, että itse uskotaan siihen. Sitten siitä tulee lämmin ja hyvä olo. Vaikka todennäköisesti, jos yhtään on kriittistä ajattelukykyä oppinut, tietää kyllä, kuinka järjetöntä sellainen uskominen on.
Alempana kerron, kuinka lapsellista minusta on sellainen semanttinen pelleily, jossa saadaan asia muuttumaan itsensä vastakohdaksi saivartelemalla ja siksi halusin esittää, että se onnistuu myös toisin päin. En siis usko, että Jumalaa ei ole olemassa. Olen ateisti, koska "uskominen" ei merkitse minulle mitään muuta kuin itsesuggestiokeinoa, jolla ikävät totuudet ja mahdollisuudet voi saada mielestään pois. Jumalien olemassaolemattomuudessa ei ole mitään ikävää tai piiloteltavaa, joten en todellakaan usko siihen. Olen uskomattoman varma siitä, että minkäänlaisia jumalia ei ole olemassa. Ja se on minusta ihana ja rauhoittava varmuus.
ihmetelleeksi, kuinka valtavan voimakas luottamus uskovalla
on sen oman "pyhän kirjan" oikeellisuuteen.
Hetkeäkään ei kyseenalaisteta sitä, että onko se oma kirja
se ainoa oikea, vaikka miljoonilla on erilaiset kirjat, joiden
sanoman ulkopuolinen voisi hyväksyä yhtä pätevin kriteerein.
Tulee mieleen, että tällainen naiivi kunnioitus painettuun sanaan
palautuu kaukaiseen menneisyyteen, aikoihin, jolloin kirjoitusmerkit
keksittiin.
Rahvaan on täytynyt silloin tuntea valtavaa kunnioitusta näitä
mystisiä merkkejä hallitsevia kohtaan, ja pitää heitä miltei jumal-
olentoina. Varhaisina aikoina nimenomaan papistolle lankesi tämä
kunnia. Näin hallitseva luokka sai mahtavan aseen rahvaan hallintaan,
kun vähitellen sekin oppi merkkejä ymmärtämään.
Näin hallitseva luokka valjasti kirjallisen ilmaisun uskonnon palvelukseen.
Saattaa olla, että vuosituhantinen uskonnollinen propaganda rituaaleineen
on luonut meihin geenin, joka yhä vieläkin pyrkii estämään pyhien
kirjojen kriittisen arvioinnin.
Teismi on epäuskoa Jumalan olemassaolon puutteeseen. Ateismi on uskoa Jumalan olemassaolon puutteen epätodellisuuteen.
Uskonnottomuuden määrittäminen uskovaisuudeksi näillä perusteilla on typerää semanttista kikkailua, joka ei muuta tosiasioita miksikään. Se on vastaavaa lapsellista sanaleikkiä, joilla vähälahjaisia huijataan pitämään guruja, Sarasvuota ja muita vastaavia valaistuneina ja heidän "Totuuttaan" jotenkin ihmeellisenä.
Kjhkjhillä ei ole paljoa sanottavaa. Hyi, hyi, tuhma kjhkjh. Irma**-täti antaa piiskaa.
Mutta sehän on kyllä niin kuin alla todetaan. Jos uskoo Jumalaan ja sen lisäksi uskoo, että ei ole Freyaa, Shivaa, Wakan Tankaa tai Mulungua, niin silloin on monia uskontoja. Tämmöinen meno on täysin vastaan irma**-tädin uskontoja. Hyhhyh, senkin tuhmurit. Irma** antaa nyt piskaa. Tai oikeastaan irma**-täti antaa nyt nyrkkiä, kun on niin pahalla päällä.
Pitäis näköjään kirjautua ennenkuin kirjoittelee, ei pääsis nikkivarkaat sekoilemaan
Jos niin on, sinulla on vähintään kaksi uskontoa. Eikös se teikäläisten piirissä ole väärin?
Se että en kerää postimerkkejä on harrastukseni. Uskon puute on uskontoni. Siis uskon että en usko vai tiedän että en usko? Haloo!
Pidän myös tv:n pois päältä kanavasta, kaljuni on kauniin värinen, olen iloinen, että minuun on iskenyt terveys ja se, etten harrasta kilpa-ammuntaa menee harrastuksena todella hyvin.
Epäusko ei voi olla uskonto tai jos on niin mikä sitten on oikea epäusko tai uskonnon puute?
Katso tämä, niin tiedät että Jumala on olemassa.
http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=14714
tälle palstalle kertoo enemmän sinun älyttömyysosamäärästäsi kuin mistään jumalasta.
Tossa oli hauska kohta, kun ilmeisesti tää vanha narkkari oli joskus kertonu tarinaansa sillä tavalla, ettei riivaaja jättänytkään häntä heti, ja oli unohtanu kertoo haastattelijalle että tarinaa onkin hiottu senverran, et katko tulikin heti ilman viekkareita:) Kannattais vähän suunnitella ja jutella ennen ohjelman nauhotuksia. Kyllä toikin on ihmeellistä, että kauheissa huumepöllyissä näkee näkyjä.
Kattelin toistakin linkkiä hetkenaikaa, ja ihan tosissaan oikeenko ihmiset tällästä lapsillensa näyttävät.
http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=13952
Oletatko odellakin, että tuollaisen myötähäpeää, sääliä, huvittuneisuutta ja epäuskoista hämmästelyä tekijöidensä äärimmäistä ja läpitunkematonta typeryyttä kohtaan herättävän linkin postaaminen tänne aiheuttaisi jotain muuta kuin jo luettelemiani tuntemuksia?
No, ainakin usko siihen, että jumalia ei ole on helvetisti paljon perustellumpaa kuin se, että sellaisia on.
Höpöhöpö.
Nyt sitten kerrot mitkä ovat ateistien opinkappaleet, pyhät kirjat, määräykset, pomot ja hierarkia. Noin ihan ensi alkuun.
// Nyt sitten kerrot mitkä ovat ateistien opinkappaleet, pyhät kirjat, määräykset, pomot ja hierarkia. Noin ihan ensi alkuun.//
ei ollut osoitettu minulle, mutta en malta olla sekaantumatta keskusteluun.
Tällaiset olisivat ateistiset vastaukseni:
OPINKAPPALEET:: Ne tosiasiat jotka tieteellisesti on toteennäytetty. Pidän myös mahdollisena.
että on luonnonilmiöitä, ( luen näihin myös "päänsisäiset" ) , joita ei nykytiede pysty
selvittämään, mutta en lähde hakemaan niihin ratkaisua ikivanhojen kirjoitusten tai
uskomuksien kautta.
PYHÄT KIRJAT:: Kaikkien uskontojen pyhät kirjat. Näistä ei toistaiseksi ole tieteellisesti
pystytty osoittamaan yhtäkään, joka olisi muita todistusvoimaisempi, kaikkien todisteet
perustuvat uskomuksiin. Käsite "pyhä kirja" voisi olla minulle myös esim. Aleksis Kiven
"Seitsemän veljestä", lukuelämys vailla vertaa, ilman, että lukemiseen liittyisi tunnetta,
että pitäisi uskotella itselleen romaanin tapahtumien olevan elettyä reaalitodellisuutta.
MÄÄRÄYKSET:: Suomen lait. Noudatettuina myös lain hengen mukaisesti. (jos tämä argumentti
toteutuisi, eläisimme "maanpäälisessä paratiisissa")
POMOT JA HIERARKIA:: Edelläluetellut teesit samanaikaisesti toteutettuina.
TÄYDENTÄVÄ KYSYMYS EDELLÄ ESITETYN LUKENEILLE ATEISTEILLE:: Ovatko käsityksesi saman suuntaiset ?
mutta meillä "vapailla seilaajilla" on sentää oma , hyvinkin merkittävä jumalhahmo se on seuraava http://fi.wikipedia.org/wiki/Poseidon
Vaikka nykyisin seilatessa on gepsukkaa ja läppäriä niin pitää olla vielä jokin "seilaustakin suurempaa elämässä ja hän on tuo edellä mainittu.
Ja merenkulkijan joululaulu kuuluu: en etsi valtaa/etsin loistoa.
Partituuri on erään hieman samannimisen joululaulun mukainen
on meidän Ahti.
"Merenkulku on välttämätöntä, eläminen ei !"
Poseidon, korjaan, Plutarkhos
Joo, ja ihminen joka ei usko keijukaisiin on myös uskovainen.
Usko on pelkkää uskoa siihen, että jokin jumaluus on olemassa. Siis aivan samanlaisia uskovia te kaikki uskovat olette.
Usko on tietoa. Ausko on siis epätietoa. Epätieto on aavistelua. Aavistelu on ennaltanäkemistä, väärät tulkinnat johtavat väärään ennustukseen.
Teismi on jumaltietämistä. Ateismi on jumalepätietoa. Jumalepätieto on jumalaavistelua. Jumalaavistelu on jumalan ennaltanäkemistä, väärät tulkinnat johtavat väärään ennustukseen. Ateistit ovat siis jumalan kanava (informaatiovirtaa tulkitaan väärin). Mikset siis sinäkin alkaisi jumalan kanavaksi?
Uskovaisia hävettä uskovaisuutensa, ja siksi se että ei usko jumalaan/jumaliin halutaan vängätä myös uskovaisuudeksi.
Ihan niin kuin lapsena houkuteltiin joku tekemään jotain todella typerää, ja sitten kun se teki, niin naurettiin. Ja pilkan kohde yritti puolustautua sanomalla. "Ootte itekki tehny!"
Fiksumpia uskovaisiakin alkaa naurattaa niin vietävästi.
kun puhutaan veden päällä kävelystä.
Käveli Jeesus vetten päällä
Yritin minäkin samaa täällä
Sanas´ näin kun sanottiin
Uskoin mäkin ihmeisiin
Vaan ohut oli pinta veen
Meni homma poskelleen
Meinas käydä huonosti
Vain uimataito pelasti
Jos eessä ompi ongelma
Jonk´ ratkaisu on vaikea
Äl´ heti uskoon hurahda
Vaan logiikkaa myös painota
Olet oikeassa... Uskonnon määritelmiin en itse jaksa mennä. Mutta kolikon kääntöpuolista on toki kyse. En minäkään tiedä fysikalismia täysin varmasti oikeaksi, mutta kerran ihmiskunta tieteineen on tätä mieltä, niin miksi olisin eri mieltä, kun en tiedä yhtään paremmin? Olen heikko ja tyhmä ihminen, vain ihmiskunnan kollektiivinen tieto ja näkemys ratkaisee. Ja se on kyllä selkeästi käsitys...eikä uskoa. Mutta ok, itse olen toki pohjimmiltani tiedeuskoja. Tiedettä en pysty muuten perustelemaan, koska se olisi kehäpäätelmä. Käytäntö on osoittanut sen oikeimmaksi.
Uskovainen vain on uskossaan yleensä käsittääkseni parempi, ja siten enemmän uskova. Koska johdonmukaisempi. Ateistit ovat monesti säälittäviä, koska tuntuvat uskovan puoliksi johonkin kristinuskoon. Eli siis moraaleihin, tunteisiin, rakkauksiin yms. pintaroskaa. Joten kyllä jumaliin uskova on ainakin puhtaampi uskossaan, yleisesti. Minä ja muutama muu ateisti uskoo sitten puhtaasti kyllä myös.
Antikeijukaismi on uskoa siihen, ettei keijukaisia ole. Siis ihan samanlaisia uskovaisia nekin ovat.
Kaljuus on vain hiusten väri ja se että ei usko joulupukkiin on vain uskonto nimeltään antijoulupukismi.
Terveys on vain sairaus nimeltään akuutti sairauksien puutostila ja se että ei keräile postimerkkejä
on kiva harrastus.
Jepjep. Ihan varmasti.