Onko poliitikko kaikkitietävä?

Onko poliitikko kaikkitietävä?

Sellainen vaikutelma syntyy niistä kaikista kysymyksistä, mitä poliitikoille tai esim. kansanedustajaehdokkaille esitetään.

Kysymykset ovat laidasta laitaan koskien kaikkia mahdollisia elämänaloja. Joskus kysymykset ovat myös hyvin erityistietämystä edellyttäviä eli liittyen esim. tekniikkaan, erityisalojen lainsäädäntöön, harvinaisempiin asioihin tai ylipäätään sellaisiin asioihin, joista ei normaali ihminen tiedä mitään, mutta yhtäkkiä poliitikon tai sellaiseksi pyrkivän pitäisikin tietää jotakin tai sanoa siitä mielipiteensä.

Tässä tilanteessa useimmat poliitikot ratkaisevat ongelman alkamalla puhua politiikan kliseitä tyyliin: ”Kiitos kysymyksestäsi! Minä ja puolueeni olemme sitä mieltä, että esittämääsi asiaan on syytä suhtautua vakavasti. Puolueeni onkin jo tehnyt esityksiä siihen suuntaan, että näitä asioita voidaan tehokkaasti korjata, jos…”

Näin sanomalla poliitikko antaa kuvan, että hän suhtautuu asiaan vakavasti ja että hänen puolueensa aikoo tehdä jotakin asian hyväksi.

Joskus tämä väite pitääkin paikkansa. Eli poliitikko tietää, että jotain lakia ollaan valmistelemassa, mutta se on vielä kesken. Tai jos on kyseessä oppositiopoliitikko, niin hän puhuu totta siitä, että hänen puolueensa on todellakin esittänyt vaihtoehdon hallituksen politiikalle.

Missä sitten on ongelma?

Ongelma on siinä, että näiden todenpuhujien lisäksi politiikassa on paljon, ehkä liiankin paljon, niitä, jotka eivät puhu totta, vaan kaikkea muuta.

Valehteluun voi johtaa monetkin syyt. Tässä kirjoituksessani pohdin niistä vain yhtä.

Eli, kuinka paljon poliitikkoja ja sellaiseksi aikovia ohjaa valehteluun, liioitteluun ja vääristelyyn yleisön ilmilausumaton, mutta selvästikin olemassa oleva edellytys siitä, että poliitikkojen pitäisi olla kaikki tietäviä jumalia ja vastausautomaatteja.

Tällainen ennakko-odotus on kohtuutonta ja epärealistista. Eivät kansanedustajat ole sen kummempia kuin edustamansa kansakaan.

Tämän sanottuani halua kuitenkin myöntää sen, että olen sitä mieltä, että kansanedustajien ja ylipäätään valta-asemissa olevien ihmisten on syytä olla moraalisi uusia asioita. a ja hyvämaineisia ihmisiä, kuten lakikin edellyttää, ei rikollisia eikä kansan halveksimia roistoja.

Mitä halusin sanoa on se, että kansan johtajilta ei pidä vaatia kaikkien alojen asiantuntijuutta. Mutta moraalia ja lakien noudattamista pitää edellyttää niin kansalta kuin sen johtajiltakin.

Sen lisäksi olen sitä mieltä, että poliitikkojen on syytä oppia ja tutkia kaiken aikaa uusia asioita. Yhden ihmisen aika ja kapasiteetti ei vain riitä kaiken tiedon omaksumiseen. Se tosiasia on parasta myöntää. Ja myös äänestäjien on syytä ymmärtää, että kukaan ehdokkaista ei ole kaikkia asioita hallitseva superihminen. Yksi tietää jostakin asiasta enemmän, toinen tietää jostain muusta enemmän.

Oleellisinta ovat arvot, miltä pohjalta ratkaisuja tehdään.

Tietoja löytyy aina jostakin.

Mistä löytyvät arvoperusteiset päättäjät?

Politiikkaa tehdään tahdolla, joka perustuu arvoihin.

Jouko Piho
Itsenäisyyspuolueen
kansanedustajaehdokas
Uudenmaan vaalipiirissä