Miten 2000 vuotta vanha evankeliumi nykyajalle?
Viimeinen 50 vuotta on menty niin kovaa eteenpäin, ettei raamatun ajan elämä oikein kohtaa nykyaikaa.
Emme voi elää edes 10 vuotta vanhalla tavalla, puhumattakaan 2000 vuotta vanhassa. On kokoajan mentävä eteenpäin, tai putoamme kelkasta. Täällä pärjää vain ne jotka osaavat mukautua ajan mukaan, ja mielellään vielä aavistavat tulevaa jolloin voi ottaa varaslähdön.
Vanhoollinen ajattelu johtaa vain kurjuuteen ja kaikkein alimpiin tuloluokkiin.
Viimeinen 50 vuotta on menty niin kovaa eteenpäin, ettei raamatun ajan elämä oikein kohtaa nykyaikaa.
Emme voi elää edes 10 vuotta vanhalla tavalla, puhumattakaan 2000 vuotta vanhassa. On kokoajan mentävä eteenpäin, tai putoamme kelkasta. Täällä pärjää vain ne jotka osaavat mukautua ajan mukaan, ja mielellään vielä aavistavat tulevaa jolloin voi ottaa varaslähdön.
Vanhoollinen ajattelu johtaa vain kurjuuteen ja kaikkein alimpiin tuloluokkiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siellä kelkastapudonneitten parissa, alimmissa tuloluokissa, se 2000 vuotta vanha (tai 4000 vuotta vanha, jos aloitetaan Aabrahamista) evankeliumi on täyttä todellisuutta jokapäiväisessä elämässä.
Miksi yrittäisi pärjätä oravanpyöräpudotuspelissä, kun kaikki on jo paremmin kuin hyvin.
Eikö evankeliumi tarkoita ilosanomaa?
Yksi parhaista kuvauksista raamatusta, löytyy siitä kun Johannes Kastaja lähettää opetuslapset kysymään Jeesukselta, "oletko sinä se jota meidän piti odottaa...". Jeesus vastaa, "kertokaa mitä olette nähneet, sokeat saavat näkönsä, rammat alkaa kävelemään, mykät alkaa puhumaan yms...."
Joskus kuulee tällaista evankeliumia, mutta nekin tapaukset on lähinnä afrikassa. Täällä on pudottu kelkasta, ja käytännön evankeliumi on lähinnä irvikuvaa.
"Jeesus tuli että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys".
Tämä oli ihana aloitus! Salaisuus on Jeesus!! Kun sydämeni on puhdas ja uudistun joka päivä mieleltäni Hänen sanansa neuvon mukaisesti, Hän kasvattaa minua. Silloin opin kyllä tuntemaan tahtonsa tähän päivään ilman orjallista neuvojen etsimistä Raamatusta.
(Tähän täytyy lisätä, että toki meidän täytyy lukea Raamattua, jos mielimme Jumalan tahdon tehdä. Siellä saamme ymmärrystä siihen, millainen Hän on ja alamme oppia Hänestä. Samoin näemme ne selkeät ohjeet ja suuntaviivat, joita meille on annettu. Tulee kuitenkin pyrkiä k o k o Raamatun tuntemiseen, jotta saa selkeän kuvan ja kasvaa Jumalan tuntemisessa.)
Seuraavassa yksi esimerkki Jumalan sanan noudattamisesta käytännössä:
Eräs ihminen kamppaili työnsä kanssa. Työ tuntui haastavalta ja ylitöitä olisi ollut mielin määrin. Työtoverit viettivät paljon aikaa ylitöissä arkisin sekä viikonloppuisin. Olihan myös tiedossa, että niistä sai paljon rahaa. Ja kenellä nyt ei olisi ollut tarve rahalle (asuntolainat ym) ja toisaalta tarvetta todistaa työnantajalle, että on ahkera työntekijä. Varsinkin, kun irtisanomisiakin oli ollut.
Tämä kyseinen ihminen pohdiskeli asiaa ja sai sisälleen seuraavan varmuuden: Jumalan tahto on, että hoidan työni hyvin. Jumalan tahto kuitenkin on, että hoidan ennen kaikkea perheeni hyvin. Jumalan tahto myös on, että vietän lepopäivän. Voiko olla siis Jumalan tahto, että raadan jatkuvasti ylitöissä rahaa ja menestystä sadakseni, samalla kun perheeni kärsii läsnäolon puutteestani?
Tämä ihminen päätyi sellaiseen ratkaisuun, ettei tekisi ylitöitä, ellei olisi ihan pakko. Samoin hän luopui kaikesta viikonlopputyöstä. Yhdessä perheensä kanssa hän sopi, että jos tulee potkut, ne otetaan yhdessä vastaan. Onhan Jumala luvannut: "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen." Samassa yhteydessä luvataan: "Etsikää e n n e n k a i k k e a Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." (Matt.6:33)
Jumalan valtakunnan periaatteet ovat aina järkeviä. Ne palvelevat aina ihmisen todellista etua. Voitte miettiä, onko sen parempaa kuin ehjä perhe ja lapsilla läsnäolevat vanhemmat. Eikä burn outeja.
Jumala johtaa menestykseen sen, joka Häntä kuulee.
Niinpä tuonkin kaverin, josta kerroin, asiat ovat hyvin. Hänen päätöksestä on kulunut vuosia. Työtovereita on lähtenyt tiuhaan tahtiin, mutta kyseinen ihminen on pysynyt!
Evankeliumit itsessään eivät pelitä sen paremmin tai huonommin kuin ennenkään.
Ihmisten vaihteleviin tulkintoihin perustuvat liikkeet menestyvät vaihtelevasti. Moninaiset ovat tulkinnat siitä, mitä mikäkin kohta Raamatusta tarkoittaa. Monilla ihmisillä näyttää myös edelleenkin olevan tarve sitoutua erilaisiin uskonnollisiin liikkeisiin. Usko näyttää ainakin osalle ihmisistä olevan välttämätön osa "ryhdissä" pysymisessä.
Fundamentalistiset tulkinnat edellyttävät yhä suurempaa määrää selitysten keksimistä ja silmien ummistamista tosiasioilta. Ihmeesti siitä huolimatta tiukan linjan kristittyjäkin näyttää löytyvän.
Totta on se, ettei tiukka uskonnollisuus useinkaan hyviin tuloksiin johda.
>Totta on se, ettei tiukka uskonnollisuus useinkaan hyviin tuloksiin johda.<
Yritin itse elää tiukkaa uskonnollisuutta 40 vuotta, eikä se johtanut mihinkään muuhun kun loppuunpalamiseen. Ainakaan vielä, en ole nähnyt että se olisi johtanut hyviin tuloksiin.
Tämä johti ravisteluun jossa ravistin kaiken kokemani pois.
Elämä teki nöyräksi, mutta samaanaikaan ei voi oikein sanoa enää mitään. Oli helppoa hakata raamatulla päähän jokaista vastaantulijaa, ja olla kanta joka asiaan, opettaa toisia, yms. kun ei tiennyt nöyryydestä mitään. Valintamme koostuu miljoonista asioista, ja usein ne ovat hyvin perusteltuja, mikä minä olen niihin sanomaan kantani, tai lukemaan lakia. Jos puutunkin johonkin, niin en voi kuitenkaan tietää kaikkea mitä asiaan liittyy.
Ehkä todellinen evankeliumi onkin sitä, että saamme tulla Jeesuksen luokse juuri sellaisena kun olemme. Eikä tarvitse puuttua toisten vikoihin tai mielipiteisiin, olkoon tuomarinaolo Jumalan asia.
Jostakin kummallisesta syystä tuon tyyppinen ajattelumalli ei kuitenkaan monille itseään kristittyinä pitäville kelpaa. Ulkopuolinen tarkkailija huomaa usein ongelman: vaikka pelkän uskon itsessään pitäisi riittää, se käytännössä ei kuitenkaan näytä riittävän. Jotta "oikein" uskoisi, edellytetään tekoja sen uskon todistamiseksi.
Kun tiukan uskonnollisen ihmisen ajatusmallin kyseenalaistaa, saa kuulla olevansa vähintäänkin tuomittu ja kaikin puolin paha. Ehkäpä niin onkin, mutta tuomioiden jakelu ei ymmärtääkseni ole ihmisten vallassa yhdenkään kristittyjen ryhmän tulkintojen mukaan. Tutulta kuulostaa kuitenkin esim. seuraavanlainen ajatus: "Me ihmiset emme tuomitse, MUTTA..." Aina se MUTTA.
Totta, usein ulkopuoliset tarkkailijat näkee ongelman paljon paremmin. Jos vaan opittaisiin kuuntelemaan, niin olisi paljon oppimista, tai oikeastaan, jos uskaltaisimme kuunnella, niin saisimme oppia jotain mikä toimii käytännössä.
Jotkut tutkijat ovat sanoneet, että vain muutama % sanomastamme kuullaan sanoista, eli ei ole yhdentekevää miten käyttäydymme toisiamme kohtaan. Sanoihan Jeesuskin, "hedelmistä puu tunnetaan".
Kaikki halveksiminen, toisen vähättely ja tuomitseminen varmasti haistetaan, ja silloin on enää turha sanoa yhtään mitään.
sekava. Täällä yritetään nettiseurakuntaa, huudellaan "rakkautta" toisen taholta, mutta itse ollaan vihassa, ei Jumalan rakkaudessa. Omahyväistä joukko, luulevat että VAIn heillä on Jeesus. Ei näy rakkautta niiden taholta, jotka sitä kaiken aikaa vaativat. Pitkä matka edessä
On ainakin helppoa erottaa oikea väärästä.
"Ilman rakkautta emme mitään olisi". Vaikka olisi kuinka Jumalinen ulkokuori, mutta ei osaa kunnioittaa toisten mielipiteitä, on turha puhua Jeesuksesta.