PZ Myers summaa hyvin sen, mikä minuakin ateismi-keskustelussa (jankkauksessa) usein mättää. Ja sanoo sen, minkä itsekkin olen jossain maininnut: ateismi on useimmiten vain pelkkä seuraus ja varsinainen syy on usein tieteellinen ja kriittinen maailmankuva, jotka taas ovat arvoja.
Why are you an atheist?
http://scienceblogs.com/pharyngula/2011/02/why_are_you_an_atheist.php
Why are you an atheist?
http://scienceblogs.com/pharyngula/2011/02/why_are_you_an_atheist.php
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyviä pointteja, vaikka olenkin isolti eri mieltä.
http://www.youtube.com/watch?v=HMc1FdyidTE&feature=related
...varmaankin, useemmin kuin astrologia, homeopatia, taikausko ja uskonnot :O
Minulla tieteellinen maailmankuva on ateismini syy, mutta kaikilla se ei varmastikkaan ole väistämätön seuraus eikä ainut mahdollinen syy...
Olen eri mieltä ja luulen osaavani perustella myös miksi olen täysin oikeutettu omassa asemassani.
Kyse on asiayhteydestä ja siitä että oman asemansa voi esittää mahdollisimman selkeällä ja kaikkein helpoiten ymmärrettävissä olevassa muodossa, jotakin jossa minä ilmeisesti en yrityksestä huolimatta ole kovinkaan hyvin onnistunut.
Mikäli minä alkaisin keskustelussa tavanomaisen uskonnollisen ihmisen kanssa ja ilmaisemaan syitä sille minkä takia minä olen ateisti, minkä yhteydessä ilmoittaisin olevani ateisti: Mitä luulette että kävisi?
Kyseinen uskonnollinen henkilö olettaisi että minä johdan lähtökohtaisesti kaikki nämä seikat ateismista, sillä kyseinen henkilö toimii ajattelutavalla jossa hän itse tekee näin perustuen uskontoon jota hän harjoittaa.
Kun kyseinen henkilö on sitten onnistunut rationalisoimaan itselleen että minä harjoitan ateismia, hän näkee ateismin samankaltaisena perustavaa laatua olevana lähtökohtana kuin miksikä hän katsoo oman uskontonsa harjoittamisen olevan. Koska hän on näin onnistunut määrittelemään minun ateismini uskoksi, samassa merkityksessä jossa hän käyttää sanaa usko kuvaamaan omaa uskonnollisuuttaan, hän vain yksinkertaisesti on välittämättä mistään mitä minulla voisi olla sanottavana; perustuuhan minun käsitykseni tämän käsityksen mukaan uskonnolle joka ei ole uskonto jota hän itse harjoittaa.
Tämä johtaa siihen että mikä tahansa argumentti jonka ilmaisee hylätään esittämällä seuraavan tyyppinen argumentti: Se on mitä sinä uskot, enkä minä usko mitä sinä uskot.
Tämän takia minä keskustelussa irrotan totaalisesti käsitteen ateismi, asemista joita minä omaan ja käytän sitä kuvaamaan ainoastaan asemaa joka minulla sen kirjaimellisen tulkinnan mukaan on.
Tämä ei tarkoita sitä etteikö minulla olisi positiivisia kantoja joiden pohjalta minä argumentoin, eikä tämä tarkoita myöskään sitä etteikö minun ateismini pohjimmiltaan olisi seurausta näistä positiivisista asemista joita omaan, mutta tämän selittäminen tavalliselle uskonnolliselle ihmiselle näyttää olevan ylitsepääsemätöntä.
Vaikka minä olen varsin kärsivällinen selittämään tätä asiaa, ainakin näin minulle on kerrottu, minunkin kärsivällisyydelläni on rajansa enkä ehdoin tahdoin halua muodostaa tilannetta jossa aloitan keskustelun tietäen ettei se kuitenkaan johda yhtään mihinkään. Ei niin että pääasiallinen tarkoitus aloituksissani olisi se että ne johtaisivat johonkin, mutta ainakin ne pitävät sisällään jonkinlaisen mahdollisuuden yllätykselle.
Näin ollen en näe mitään syytä minkä takia keskustelussa joka koskee uskontoja ja ateismia, minä en olisi täysin oikeutettu irrottamaan aseman joka minulla on koskien jumaluskomusta, asemista joiden pohjalta minä esitän argumenttejani.