Saatko sukulaisiltasi rahaa vai ostavatko he sinulle kaikenlaista vai pitääkö omillaan pärjätä?
Auttaako sukulaiset?
Miten on
17524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siinäpä mielenkiintoinen kysymys ?
En ole koskaan sukulaisilta pyytänyt rahaa, vaikka tällähetkellä ei olekaan tuloja.
Ei sukulaisten kanssa muutenkaan olla kovin aktiivisesti yhteydessä. Sukulaiset luulee, että elän työttömyystuella, vaikka ei näin suinkaan ole.
Kaikilla mun sukulaisilla on paremmat tienestit, kuin mulla, ne on joko töissä tai sitte eläkkeellä.
En tiiä, mutta tuntuis vähän häpeälliseltä pyytää rahaa sukulaisilta, en tiiä mitenkä suhtautuisivat asiaan, mutta varmaan pitäisivat minua laiskana ja saamattomana, jos ei omaa toimeentuloa pysty hankkimaan.
Yhdellä serkuista on oma firma, jossa on muutama ulkopuolinen työntekijä.
Tuntuis vähän vaivautuneelta pyytää päästä töihin serkun firmaan, en ole kyllä kysynytkään.
Muutaman harvan sukulaisen luona voisi hätätapauksessa asua vähän aikaa, mutta ei todellakaan joka sukulaisen perheen luona.
Siinä tuntisi kyllä olonsa vaivautuneeksi ja vähän "anteeksi että asun teillä vähän aikaa"
Rahaa eivät ole sukulaiset liiemmin tarjoneet, että omillaan on tultava toimeen.
Eivät ole sukulaiset myöskään talkoisiin ottaneet osaa, kuten vaikka syksyllä perunan nostotalkoot.
Ei siellä ole kuin minä, isäni ja isän veli vaimonsa kanssa. Eivät heidän lapsensa ole olleet mukana talkoissa, vaikka hekin perunoita syövät, joten olettaisi heidänkin osallistuvan perunoiden keräämiseen pellosta.
ole koskaan tullut edes mieleen lähteä sukulaislta rahaa kerjäämään , vaikka velkakierteessä olenkn..vanhemmilta myöskään en pyydä, mutta eivät kyllä ole koskaan tarjoutunetkaan auttamaan.
Tyhmä kysymys? Sukulaisilta en oo koskaan mitään pyytäny ja enkä muuten pyydä, sillä ylpeyteni ei sitä salli. Omilla on tultava toimeen ja sukulaiset ovat eri kastia kaikki.
Saan isoveljeltäni joka viikko 3 euroa jol ostan lapsilleni pári kolme litraa maitoa. Olen todella köyhä yksinhuoltaja äiti.
Lapseni on, ikävä kyllä, toimeentulotuella ja eihän sillä summalla elä - hengissä pysyy kyllä, mutta kituen.
Siksi lähetän hänelle rahana kirjeessä joka kuukausi vähintään 500-700 euroa.
Epäoikeudenmukaista - tiedän - mutta hän on kuitenkin ainoa lapseni.
Koko maailmaa en ikävä kyllä pysty pelastamaan.
Se on varmaankin mukava juoda.
Lapseni koettaa päästää opiskelemaan ja pääsykoekirjat yms. maksavat maltaita - niitä kun ei riitä kirjastosta kaikille. Ja elämä on muutakin kuin vain hengissäpysymistä:)
Tiedän, että tilanne on epäoikeudenmukainen, mutta miksi en auttaisi nyt kun siihen vielä pystyn?
Olisiko parempi, että saituuttani säästäisin rahani ja valtio aikanaan verottaisi sitten perintöveron muodossa?
itseäsi kohtaan, vähennä summaa. Tuntuu paljolta.
Joka osaa laskea etukäteen, kiittämättömyys on maailman palkka.
Lainasin aina sukulaiselle, hän pahalla palkitsi.
Ajattele itseäsikin joskus.
Ei se niillä kirjoja ole ostanut, baariin rahat menee.
teetk lapsellesi palveluksen vai karhunpalveluksen. Lapsesitoimeentulotui 420 asuminen 4-500 ja sinun 5-700 euroa kuussa tee parhaimmillaan. 1620 euroa /kk lapsellesi. Eli vastaa yli 2000 euron kk palkkaa. Tässä saattaakin piiletä vaara ettei työnhaku maistu tai ainakin kynnys korkea ottaa töitä vastaan. Auttaa toki voi lastaan mutta ei tarjoaamalla heille hyvän toimeentulon tekemättä mitään.
Lapsestäsi on tullut vastuuton yhteiskunnan loinen. Mitä sitä kiertelee.
rahaa en ole koskaan saanut, mutta vaatteita kyllä. Kun kaappi pitää jonnekin tyhjentää, niin mullehan ne mahtuu. Otan parhaat päältä ja vien loput kirpparille. Myös naapureilta on tullut vaatekasseja sillon tällön niin että en edes muista, millon olisin vaatetta ostanut, jos sitä 50- vuotis juttua ei oteta lukuun. Sillon suku oli kerännyt kolehdin ja kiikuttivat väkipakolla takkikauppaan. Itse olisin ostanut jotain muuta kuin housupuvun.
nuori ja kävin töissä, oli jokainen käynti kotona ostos, jossa oli maksettava tarjoilusta rahalla ja olemisesta työllä. koti oli maatila. Kun sain lapset, lopetin käymisen, koska raha ei riittänyt enää maksuun, matka kuluihin ja halusin toisinaan itse levätä.
Tila meni syytigillä veljelle. Ei saanut valtio eikä kunta verotuloja eikä muut lapset mitään perintöä.
Tytär, eronnut, 3 lasta, hyvä työpaikka, velkainen omakotitalo, vippaa säännöllisesti meiltä eläkeläisiltä n. 100-200 e kuussa. eipä takaisinmaksua ole tapahtunut. Jotakin mukavaa mekin sillä rahalla keksittäisiin, kun tytär näyttää kartuttavan kenkä- ja laukkukokoelmaansa. Jotenkin on nyreä mieli...
Jos tyttärellänne on hyvä työpaikka ja vippaa tavan vuoksi niin joko vippaatte tai sitten ette. Katsokaa tuleeko tyttärenne oikeasti tuloillaan juttuun? Jos vippaamisesta jää nyreä mieli niin sitten pitää nätisti sanoa tyttärellenne, että elää tulojensa mukaan.
Hän on tottunut saamaan vippiä teiltä, asiasta pitää voida kesksutella ja sukulainen ei voi suuttua jos perustellusti evää sen vipin.
Maksaa luottokorttilaskuni, olemme sopineet että voi 500 kuussa ostaa kaikenlaista itselleni. Töitä en ole 15 vuoteen tehnyt enkä tee!
Itse säästän lapsilleni rahastoihin niin paljon kuin vain kykenen. Lapsena sain kokea köyhyyttä aivan tarpeeksi ja omille lapsilleni en näin halua ikinä käyvän. Köyhyys on kamala asia kun se omalle kohdalle osuu. Vanhempien pitäisi ajatella lapsiaan ja heidän toimeentuloaan silloin kun vielä heidän raha asiansa ovat kunnossa. Sitten työttömänä on paha alkaa miettimään että olisipa ne etelänmatkat saaneet jäädä tekemättä niin nyt voisi auttaa omia lapsiaan...