Osa 1
Herramme Jeesus katseli tällaista näytelmää...
Hän on opettanut Raamatussa, ettei tule ryhtyä toisten ihmisten luokitteluun, sillä sellaisessa määrittelyssä tapahtuu tuomion lausumista - ihmisestä. Itse Jeesus opetti, ettei pidä ryhtyä osoittelemaan sormella toisia IHMISIÄ, vaan on tehtävä tiliä omista asioista. Mutta syntyi näytös, jota Herramme seurasi aikansa...
- Sinä hyvä, sinä ihana rakas veli, sisar --- pidän sinusta! Sinä hyvä ja ihana, herrasmies olet! Olet "oikea" uskova! Ja sinä myös! Meitä onneksi on muutama kunnollinen... Me muutamat kelvolliset!
- Mutta sinä kamala, sivistymätön, inhoan sinua! Sinä täysin rakkaudeton sisar, sinä vasta kamala olet! Pilaat koko uskovien maineenkin, olet mahdoton. Käyttäydytkin niin sopimattomasti... Sinä kaiken pahan alku ja juuri, antikristuksen asialla olet, olet riidanhaastaja, saatanan kätyri. Pilaat kaiken, sotket kaiken, hajotat.... Ja me hyvät ja onnistuneet, jotka käyttäydymme sivistyneesti, kirjoitamme sivistyneesti, olemme sopivia esikuvia kaikille ei-uskoville. Kun saataisiin hiljaiseksi tuo yksi, niin olisi rauha maassa!
- Rakkaudellisuudestamme, oikeasta uskosta, me olemme esikuvia! Ja siksi me voimme harjoittaa tälläkin palstalla kategoriointia. Me - muutamat - tiedämme - "totuuden" tuosta kelvottomasti käyttäytyvästä naisesta, joka tuskin uskova onkaan? Joku sylttytehtaan iisebel! Sellaisen pilkkanimen me hänelle annamme, kaikkien muiden pilkkanimien lisäksi...
- Onneksi jotkut uskalsivat väittää häntä "vääräksi profeetaksi". Se oli hyvä! Ja hyvä että jotkut leimasivat hänet jopa hulluksiksin, ihan oikein sille! Se on niin ylpeä, niin mahdoton. Hyvä että sitä haukuttiin. Emme tietenkään puolustaneet häntä. Nautimme salassa, että se joutui sellaiseen myllytykseen täällä! Ja saimme nautinnoksemme nimetä hänet jopa "räyhääjäksi". Me hyvät ja sivistyneet uskovat! Me jotka kelpaamme uskovan malliksi kenelle hyvänsä. Me kun olemme niin nöyriä ja täynnä Kristuksen rakkautta! Niin suuri on rakkautemme, että yhdessä toisten kanssa mätkimme häntä, syytimme ja pilkkasimme "riidan haastajaksi"....
- Toki me käskimme suorasti ja epäsuorasti.: pyydä anteeksi, pyydä anteeksi, pyydä anteeksi sinä mahdoton nainen! Ja vaadimme ja muistutuimme sille oikeasta kristuksen rakkaudesta....
- Niin ja vielä! Kuukausimääriä olemme vaatineet, vaatineet ja vaatineet tuota mahdotonta naista rakkaudellisempaan linjaan! Eihän hänellä näytä olevan tippaakaan rakkautta? Ei tipan tippaa! Ja me muut kun oikein tulvimme rakkautta! Se tihkuu ulos sormenpäistämme, huokuu jokaisesta sanastamme!
Mutta tuo, tuo kauhea nainen! Oikein uskovan irvikuva! Tiukkapipoinen, uskoo joka sanan Raamatusta, eikä tingi siitä.
- Niin Herra? Emmekö olekin oikeassa tuon kauhean naisen suhteen? Eikö niin, että MEILLÄ oli ja on oikeus häntä osoitella sormella? - Eikö olekin oikein, että ihan monen ihmisen voimalla yritimme häntä ojentaa rakkaudellisemmaksi, vaadimme ja vaadimme, haukuimme ja solvasimmekin häntä, jotta hän uskoisi?
- Teimme kaiken mahdollisen: haukuimme, nimittelimme, vastustimme, otimme hänen kuin silmätikuksi, kuin malliesimerkiksi "huonosta" ja täysin kelvottomasta uskovasta! Joka ei Jeesuksen rakkaudesta mitään tajua! - Ja me - rakkaudelliset - emme onnistuneet!
Osa 2
'Herramme katseli näytöstä, sanoi sitten:
- Kuka antoi teille oikeuden ryhtyä hänen ihmisen tuomariksi? - Eikö ole Kirjoitettu, että Jumala kaikkivaltias, kaikkinäkevä ja kaikkitietävä on yksin oikea tuomari? Ylpeys sokaisi teidät, luulitte tietävänne, tuntevanne toisen ihmisen. Eikö ole kirjoitettu, että Jumala yksin tuntee ihmisten sydänten salaisuudet, kaiken – näkyvän – mutta myös näkymättömän? Te korotitte itsenne tuomarin asemaan. Teillä ei ollut lupaa siihen, mihin ryhdyitte. Te nousitte kapinaan, pimeyden kapinaan, ylpeys sokaisi teidät. Otitte syyttäjän roolin, tuomarin roolin.
- Eikö tämä solvaamanne ihminen julistanut parannusta synneistä? Eikö hän muistuttanut kuuliaisuudesta kirjoituksia kohtaan? Eikö hän kirjoittanut pyhittymisestä, synnin ja eksytyksen vaaroista? Eikö hän vastustanut Kirjoitusten vääntelyä, valheellisia oppeja, väärien profetioiden asiaa? Opettiko hän teitä syntiin, laittomuuteen, vääryyksiin? Houkutteliko ihmisoppien teille?
- Te sekaannuitte sellaiseen, johon teillä ei ollut oikeutta. Enkö Minä Herra valvo työtäni, enkö valvo sanaani ja lähettämieni palvelijoiden tehtävää? Enkö minä tunne palvelojoideni sydäntä, totuutta heistä? Te eksyitte. Ylpeys sokaisi teidät, pimeys vangitsi verkkoonsa. Ja nyt?
Herramme Jeesus katseli tällaista näytelmää...
Hän on opettanut Raamatussa, ettei tule ryhtyä toisten ihmisten luokitteluun, sillä sellaisessa määrittelyssä tapahtuu tuomion lausumista - ihmisestä. Itse Jeesus opetti, ettei pidä ryhtyä osoittelemaan sormella toisia IHMISIÄ, vaan on tehtävä tiliä omista asioista. Mutta syntyi näytös, jota Herramme seurasi aikansa...
- Sinä hyvä, sinä ihana rakas veli, sisar --- pidän sinusta! Sinä hyvä ja ihana, herrasmies olet! Olet "oikea" uskova! Ja sinä myös! Meitä onneksi on muutama kunnollinen... Me muutamat kelvolliset!
- Mutta sinä kamala, sivistymätön, inhoan sinua! Sinä täysin rakkaudeton sisar, sinä vasta kamala olet! Pilaat koko uskovien maineenkin, olet mahdoton. Käyttäydytkin niin sopimattomasti... Sinä kaiken pahan alku ja juuri, antikristuksen asialla olet, olet riidanhaastaja, saatanan kätyri. Pilaat kaiken, sotket kaiken, hajotat.... Ja me hyvät ja onnistuneet, jotka käyttäydymme sivistyneesti, kirjoitamme sivistyneesti, olemme sopivia esikuvia kaikille ei-uskoville. Kun saataisiin hiljaiseksi tuo yksi, niin olisi rauha maassa!
- Rakkaudellisuudestamme, oikeasta uskosta, me olemme esikuvia! Ja siksi me voimme harjoittaa tälläkin palstalla kategoriointia. Me - muutamat - tiedämme - "totuuden" tuosta kelvottomasti käyttäytyvästä naisesta, joka tuskin uskova onkaan? Joku sylttytehtaan iisebel! Sellaisen pilkkanimen me hänelle annamme, kaikkien muiden pilkkanimien lisäksi...
- Onneksi jotkut uskalsivat väittää häntä "vääräksi profeetaksi". Se oli hyvä! Ja hyvä että jotkut leimasivat hänet jopa hulluksiksin, ihan oikein sille! Se on niin ylpeä, niin mahdoton. Hyvä että sitä haukuttiin. Emme tietenkään puolustaneet häntä. Nautimme salassa, että se joutui sellaiseen myllytykseen täällä! Ja saimme nautinnoksemme nimetä hänet jopa "räyhääjäksi". Me hyvät ja sivistyneet uskovat! Me jotka kelpaamme uskovan malliksi kenelle hyvänsä. Me kun olemme niin nöyriä ja täynnä Kristuksen rakkautta! Niin suuri on rakkautemme, että yhdessä toisten kanssa mätkimme häntä, syytimme ja pilkkasimme "riidan haastajaksi"....
- Toki me käskimme suorasti ja epäsuorasti.: pyydä anteeksi, pyydä anteeksi, pyydä anteeksi sinä mahdoton nainen! Ja vaadimme ja muistutuimme sille oikeasta kristuksen rakkaudesta....
- Niin ja vielä! Kuukausimääriä olemme vaatineet, vaatineet ja vaatineet tuota mahdotonta naista rakkaudellisempaan linjaan! Eihän hänellä näytä olevan tippaakaan rakkautta? Ei tipan tippaa! Ja me muut kun oikein tulvimme rakkautta! Se tihkuu ulos sormenpäistämme, huokuu jokaisesta sanastamme!
Mutta tuo, tuo kauhea nainen! Oikein uskovan irvikuva! Tiukkapipoinen, uskoo joka sanan Raamatusta, eikä tingi siitä.
- Niin Herra? Emmekö olekin oikeassa tuon kauhean naisen suhteen? Eikö niin, että MEILLÄ oli ja on oikeus häntä osoitella sormella? - Eikö olekin oikein, että ihan monen ihmisen voimalla yritimme häntä ojentaa rakkaudellisemmaksi, vaadimme ja vaadimme, haukuimme ja solvasimmekin häntä, jotta hän uskoisi?
- Teimme kaiken mahdollisen: haukuimme, nimittelimme, vastustimme, otimme hänen kuin silmätikuksi, kuin malliesimerkiksi "huonosta" ja täysin kelvottomasta uskovasta! Joka ei Jeesuksen rakkaudesta mitään tajua! - Ja me - rakkaudelliset - emme onnistuneet!
Osa 2
'Herramme katseli näytöstä, sanoi sitten:
- Kuka antoi teille oikeuden ryhtyä hänen ihmisen tuomariksi? - Eikö ole Kirjoitettu, että Jumala kaikkivaltias, kaikkinäkevä ja kaikkitietävä on yksin oikea tuomari? Ylpeys sokaisi teidät, luulitte tietävänne, tuntevanne toisen ihmisen. Eikö ole kirjoitettu, että Jumala yksin tuntee ihmisten sydänten salaisuudet, kaiken – näkyvän – mutta myös näkymättömän? Te korotitte itsenne tuomarin asemaan. Teillä ei ollut lupaa siihen, mihin ryhdyitte. Te nousitte kapinaan, pimeyden kapinaan, ylpeys sokaisi teidät. Otitte syyttäjän roolin, tuomarin roolin.
- Eikö tämä solvaamanne ihminen julistanut parannusta synneistä? Eikö hän muistuttanut kuuliaisuudesta kirjoituksia kohtaan? Eikö hän kirjoittanut pyhittymisestä, synnin ja eksytyksen vaaroista? Eikö hän vastustanut Kirjoitusten vääntelyä, valheellisia oppeja, väärien profetioiden asiaa? Opettiko hän teitä syntiin, laittomuuteen, vääryyksiin? Houkutteliko ihmisoppien teille?
- Te sekaannuitte sellaiseen, johon teillä ei ollut oikeutta. Enkö Minä Herra valvo työtäni, enkö valvo sanaani ja lähettämieni palvelijoiden tehtävää? Enkö minä tunne palvelojoideni sydäntä, totuutta heistä? Te eksyitte. Ylpeys sokaisi teidät, pimeys vangitsi verkkoonsa. Ja nyt?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Osa 2
Herramme katseli näytöstä, finaali
- Näyttö on täysi.
- Korkein ja lahjomaton tuomioistuin on tehnyt ratkaisunsa. Teidät on määrätty kurituksen tilaan. Jota Jumala rakastaa, sitä Hän kurittaa. Millä mitalla olette mitanneet, sillä teidät mitataan. Opitte kuuliaisuutta, oikeaa nöyryyttä. Opitte vihaamaan syntiä ja pahuutta, omassa sydämessänne.
- Opitte rakastamaan ihmisiä, niinkuin Jumala rakastaa. Jeesuksen uhrin kautta. Opitte tuntemaan Juman pyhyyden. Ja ihmisen raadollisuuden. Omassa sydämessänne.
- Kun itkette kurituksen alla, muistatte että jokainen saa tekojensa mukaan. Muistatte, että on vain Yksi Lammasten Paimen, joka tuntee omansa nimeltä. Kurituksessakin armo riittää, kun ihminen nöyrtyy Hänen väkevän kätensä alle.
Herra katsoo aina palvelijoidensa tekoja.
Kaikki oppivat, kun näkevät mihin johtaa millainenkin käytös.
Sillä kaikki tekevät virheitä ja kompuroivat, Herra tietää sen.
Jostain kaikki saa alkunsa, ja ruokkimalla tulta sitä voidaan kasvattaa.
Ei tämä ole tapahtunut, että yksi oppisi, vaan että kaikki oppisivat.
Meille on jo mitattu sillä, millä mekin olemme mitanneet.
Jos Armosta on ollut kyse, niin on hyvä aika näyttää Armoa.
Jos ylpeydestä on ollut kyse, niin on hyvä aika nöyrtyä.
Kun Herra toimii, hän tahtoo meidän oppivan jotain.
Sillä jos viisaus olisi vain herralla, niin mitä se meitä hyödyttäisi?
Meitä kaikkia tässä koulutetaan parannusta tekemään, kaikki oppivat.
Toinen hitaammin, toinen nopeammin, mutta kaikki oppivat kuitenkin.
Itse olen jo anteeksi kaiken antanut ja pyytänytkin anteeksi, jos olen jonkun mielen pahoittanut.
Herra on sen kyllä kuullut, hän on sydämeni tutkinut.
Ja yhä kirjoitan palstalla, niin kuin kirjoitan.
Sitä mitä minulla on, sitä minä annan.
Kutsun sinut rakentamaan! Etkö näe: aika muuttuu! Meitä on paljon Herran palvelijoita, jotka olemme kulkeneet kovan tien. Meitä kaikkia tarvitaan!
Ja ne jotka kuulevat Hänen äänensä, seuraavat Häntä. He rakentavat, Hänen kanssaan.
Minä tiedän sen, ja rakastan sinua, ML.
Efes 4:11-16
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toisen profeetoiksi, toisen evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
- tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
- kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa,
- täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
- ettemme olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa,
- vaan että me totuutta noudattaen rakkaudessa,
kaikin tavoin kasvaisimme Hänen, joka on Pää, Kristus,
- josta koko ruumis yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla,
kasvaa rakentuakseen rakkaudessa,
sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on."
"Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Jeesus, Joh 4:24
"Sillä kirjoitettu on:
"Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja joakisen kielen ylistämän Jumalaa".
"Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle
- tili - itsestämme." Room 14:11-12