Gnostilaisuus

UPDATE_9421968 kirjoitti:

"Gnostilaisuuden tunnusomaiset piirteet


Seuraavat käsitykset ovat olleet tunnusomaisia gnostilaisuudelle, joskaan kaikki mainitut eivät ole esiintyneet kaikissa gnostilaisissa suuntauksissa:

Yksi Jumala

*

kaikkeuden alkuna ja hallitsijana on yksi korkein olento – "Jumala" – josta käytetään joskus myös nimitystä "Todellinen Jumala";
*

Jumala on ollut olemassa jo ennen aikojen alkua ja ennen olevaisen luomista;
*

kun maailmankaikkeus loppuu, kaikki palaa taas takaisin siihen yhteen, josta kaikki alkoi;
*

Jumala käsitetään universaalin rakkauden lähteeksi, joka rakkaudellaan kutsuu ihmisiä luokseen.

Kaksijakoinen maailmankuva

*

olevainen koostuu aineellisesta maailmankaikkeudesta ja aineettomasta Valon maailmasta;
*

Jumala loi ensin Valon maailman valo-olentoineen; yksi valo-olennoista oli "Luojajumala" (demiurgi), joka loi aineellisen maailman ja lopuksi ihmisen;
*

Vanhassa testamentissa Jumala ja demiurgi käsitetään samaksi olennoksi, josta käytetään nimityksiä Herra, Jumala, Jahve tai Luoja, Uudessa testamentissa demiurgista käytetään nimityksiä Jeesus Kristus tai Poika (esim. 1. Kor. 8:6 ja Hepr. 1:2).

Maailmankaikkeuden yhteenkuuluvuus

*

maailmankaukkeuden harmonista kehitystä ohjaa universaali tietoisuus – "kaikkeuden mieli";
*

ihmisillä on rukousyhteys Valon maailmaan; rukous tuo avun;
*

ihmiset pääsevät osallisiksi Valon maailman siunauksesta ja kaitselmuksesta; Valon maailman olennot opastavat ihmisiä rakkauden tekoihin.

Sielun kuolemattomuus

*

ihmissielu on lähtöisin Valon maailmasta, muodostaa ihmisen todellisen olemuksen ja on kuolematon;
*

ihmiskeho on sielun asunto elämän aikana;
*

ihmisen kuoltua sielu palaa Valon maailmaan, joka on sen todellinen koti;
*

kuoleman jälkeen ruumis jää aineen maailmaan, jossa sen alkuaneet palaavat aineen kiertokulkuun.

Gnosis

*

ihmiselämän aikana sielu heijastaa Valon maailmaa ja toimii ihmisen omanatuntona yrittäen ohjata ihmistä hyvään ja rakkauden tekoihin sekä opastaa välttämään pahuutta ja huonoa elämää; ihmiskehon mielihalut houkuttelevat kuitenkin ihmistä, ja usein ihminen noudattaa enemmän aineellisen maailman kutsuja kuin sielunsa ohjausta;
*

kun ihminen on tullut tietoiseksi sielunsa jumalallisesta alkuperästä, hänen sanotaan saavuttaneet gnosiksen;
*

gnosis on muttunut tietoisuuden tila, jossa ihminen suuntautuu kohti todellista valoa ja rakkauden tekoja.


Pelastuskäsitys

*

rakkaus on elämän tarkoitus ja täyttymys ("Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille");
*

ihmisen teot vaikuttavat siihen, mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen ("Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää"); jos ihminen ei ole tehnyt rakkauden tekoja, hän joutuu syntymään uuteen ihmiskehoon oppiakseen elämään oikein; joskus tämä vaatii monta jälleensyntymää;

*

kun sielu lopulta on oppinut elämään oikein, sen sanotaan saavuttaneen täydellisyyden, minkä jälkeen sielu saa jäädä Valon maailmaan, täydelliseen onnellisuuteen;
*

Valon maailman inhimillinen vastine on "Jumalan valtakunta", joka ei kuitenkaan ole tietty paikka jossain ylhäällä, vaan olotila, jonka voi saavuttaa jo tässä maailmassa; ("Jumalan valtakunta on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne")"

http://www.gnosis.fi/gnostilaisuus/mita_on_gnostilaisuus/

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä