Minkä ikäisiä Sänkykavereja on ollut.Keksitään kaikkea mukavaa reissataan ,niin kaukana jaksamisen mukaan. tyttö porukalla ei ukkoja mukaan . parhaat rytinät sillä tavoin saadaan.etenkin vuoden pimeimpään aikaan,kun kaikkia masentaa.Jaksamme odottaa kesää.
kiikkutuolissa vanhana kiva muistella,savutuksillaan
he
681630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
"Minkä ikäisiä sänkykavereita on ollut" Heitä kehiin ja anna palaa ; D
Ei ole meikäläisen kevään odottaminen juurikaan jaksamisesta kiinni. Vuoden pimein aika oli joulun tietämillä ja nyt kevät edistyy vauhdilla, aurinko paistaa aamusta iltapäivälle aina neljään asti. Hanget hohtaa ja ulkoilu antaa punaiset posket ja iloisen mielen. Matkaliput Eurooppaan on lunastettu ja kun palaamme Suomeen takaisin on toukokuu puolessa välissä ja alkaa mökkikausi. Huh, kun tuo aika kuluu rivaksti. Eikä masenna ei sitten tippaakaan. En ole masentuvaa tyyppiä, niin miten se masennus ilmenee?
vastailla.Sanoisinko mieleltään iki nuori. kyl suurin piirtein saman ikäisiä,mut kuule kun jotkut ovat vanhoja jo syntyessään. Pakko on joskus säväyttää nuorempiakin ,räiskyvämpää ,siitä saa.Pohjoiskarjalassa suurimmaksi osaksi vilkasta tytön hupakoita.huo useita nikkejä.
Heips!
Ihkun voimia, maalaan taulua ja työnimenä on "gaddaf" ; ) viime keväänä Hollannissa otin valokuvan isosta lehdettömästä tammesta. Piirsin siitä sitten saman iltana luonnoksen lehtiööni. Aihe on muhinut ja nyt on aika työn toteutukselle. Hain myös aamulla ison posliinisen tarjoilulautasen toisesta poltosta, ja se tulee saamaan vielä tässä luomisen vimmassani viimeistelyn.
Pohjois Karjalan tyttöjä, et siis kovin kaukaa, mutta luonteet eroavat Kainuulaisesta körmöttäjistä, minua ei kyllä voi luonnehtia perus kainuulaiseksi.
Mulla oli hyvä ystävätär sieltä suunnalta, hiukka oli villi tyttö ja aina miehet pyörityksessä. Siihen loppu meidänkin ystävyys, en jaksanut keksiä alibeja sen poikaystäville, koin vastenmieliseksi valehdella.
Onko meillä muuten samoja elämän kokemuksia sellaisia, joista ollaan selvitty, mietin kun pistit tuon huomautuksen useita nikkejä niin tuli mieleen yksi.
Ketä mahdat olla savuttanut? Oletko kenties jopa puuma?
Saavutus saada mies sänkyyn..mmm onko sekin saavutus. Tiedä häntä voipa ollakin.
olla edessäpäin se suuri joukko. Ei tarvitse muistella.
saavutus, meidän ikäisillemme nyt varsinkin.
Saavutushan tuo taitaa olla nuoremmillekin. Ainakin päätellen siitä, miten paljon rahaa, vaivaa ja aikaa naiset ovat valmiita käyttämään ollakseen kilpailukykyisiä.
Sitä oon aina ihmetellyt, ja siltikin ne naiset valittaa kun eivät löydä prinssiään.
Kokeilkaa luomuna, flaksi käy silloin hyvin.
Varsinkin jos sillä miehellä on siniset korkkarit.
Nuorena oli tietenkin tilanne toinen, mutta että meidän ikäinen muka olisi "kilpailukykyinen" täysin luomuna?!
Olen luomumpi kuin nuorena. Yritin tässä joku aika sitten laittaa irrallisia yksittäisiä tekoripsiä, en onnistunut kun en nähnyt mihin niitä olisin tökkinyt, ilman silmälasia siis ; ).
Yrititkö tosiaan laittaa niitä ihan yksittäisiä, omaan ripseen kiinnitettäviä jatkeita, vai tarkoitatko niitä tupsuja? Tupsuja pystyisin helposti itse laittamaan, en tarvitse laseja lähelle katsoessani. Mielestäni ne irrotessaan kuitenkin tekevät koloja omaan ripsiriviin, joten en viitsi.
Yksittäisiä ripsiäkään en ole toistaiseksi viitsinyt mennä laitattamaan, kun olen vihdoinkin löytänyt maskaran, jolla pääsen mielestäni riittävän hyvään tulokseen. Sen kerran kun katson tarpeelliseksi.
Aikomus on kyllä joskus vielä laitattaa se ripsipidennys, yhdellä työkaverilla on ja näyttää tosi hyvältä. Täytyy vain aika tarkoin miettiä se ajankohta, maksaa se nyt sen verran kuitenkin. Ehkä vielä joskus on joku, jonka seurassa haluan näyttää mahdollisimman hyvältä.
neuvo, olen soveltanut koko ikäni. Ei valittamista noiden prinssien suhteen. Pintaliitäjät eivät vaivaudu.
Mistähän te kilpailette. Minä en ainakaan huolisi yhtään ikäistäni enkä vanhempaa miespuolista oliota enää elämääni. Nuorempia ei taas kannata köyhän jahdata. Voi teitä akan kantturoita ja vielä miehenkipeitä.
ajattelevia olisi paljon enemmän! Vapaita 60 miehiä on niin vähän, että tällainen minun kaltaiseni akan kanttura tosiaan tulee jo aivan miehenkipeäksi. Kilpailu kun on niin kovaa, ettei meillä vaatimattomilla ole mitään mahdollisuuksia.
poikasi tyttökaveria apuun! Heillä on hyvä näkö ja vakaa käsi. :)
Minä olen hankkinut kylppäriin hyvän peilin jota siirtelemällä pääsen tiiraamaan aina sopivalta etäisyydeltä.
Liimailemaan ripsiä, maalaamaan ripsiä, nyppimään kulmia ja punaamaan huuleni suttaamatta sinne sun tänne. :)
Ei se mikään uskonasia olekaan, vaan totuus. Huulirasva, perusvoide, silmänympärysvoide, vaniljan tuoksuinen talkki, ja hajusteeton dödö löytyvät hyllystäni. Muuta en tarvitse, onnekseni. (jalka käsivoide myös)
Hyvin olen huomiota osakseni saanut, lainkaan yrittämättä. Ehkäpä juurikin siksi? Olen huomannut miesten olevan äärettömän helppo aloittaa keskustelu kanssani, olimpa sitten missä tahansa. Kävelemässä, kaupassa, teatterissa, leffassa, museossa, näyttelyissä, jopa apteekissa. Baareissa en käy, paitsi laivamatkoilla. Juttuseuraa silläkin pian tulee, kunhan olen istahtanut. Olisinko sitten niin vaaraton, heidän mielestään? Sotisopaa kun en kanna vapaa-ajallani.
Samaa mieltä olemme.
useimmiten perusvoide. Dödöä ei tarvitse kuin harvoin, kun joka päivä käy suihkussa tai saunassa, sitä kyllä löytyy. Samoin poskipunaa ja kynsilakkaa. Tämä luomuisuus on yksi tapa erottautua massasta. Puhdas olen aina ja hiukseni värjäytän sen väriseksi, kun ne olivat viiskymppisenä. Silmieni ympärillä en ole koskaan käyttänyt mitään. Melko värikkäitä vaatteita käytän.
mielestäni niin kovin luomulta vaikuta. Entä kampaajalla käynnit, hiusmuotoilutuotteet jne.?
Minun kanssani ei ole helppo aloittaa keskustelua, kun en yleensä kaipaa juttuseuraa tuollaisissa paikoissa. Risteilyillä ja kylpylöissä ym. katselen viileän etäisesti tarjonnan, katseen pysähtymättä kenenkään kohdalla. Mikäli sivusilmällä huomaan sopivan uhrin minusta valpastuvan, hakeudun yleensä itse jossain vaiheessa niin lähelle, että tiedän miellyttääkö hän lopulta kuitenkaan minua, en turhaan näytä vihreää valoa liian aikaisin.
Kuuluvat mielestäni puhdistusosastolle, eli shampoo, ja hoitoaine. Pakko laittaa hoitoainetta talvella, sähköisyyden vuoksi. Kesäisin en käytä. Samoin talvella tuo perusvoide apteekista, kuin huulirasvakin, pakkasella. Saippuakin löytyy, ja hammastahna.
En käy kampaamossa, pitkäthiukset, osaan itsekin latvoj leikata. En värjää.
Samoin osaan nutturan tehdä, tai letit päänympäri. Tai vain hainhampailla ylös, tahi ponnari.
Jos ihoni ei olisi kuiva, en edes voiteita laittaisi, nyt on vain pakko. Samoin en pidä rohtuvista huulista.
Kyse kai olikin kosmetiikasta, eili sitä ilman todellakin olen.
Siis miehen ulkonäönkö perusteella, jopa keskusteluun pitää olla silmääsi osuva. Ei se, mitä miehellä on pään sisällä? Itse koen ihmisen "komistuvan" mikäli on hyvä keskustelija, siksi ei ulkonäöllä ole vähintäkään vaikutusta, kunhan on siisti, ja puhdas. Ja, nykymiehet sitä ovatkin. Tai ei ainakaan kohdalleni ole ole osunut muunlaisia. Eivät varmaankaan liiku samoissa paikoissa, samaan aikaan kanssani.
Tänäänkin oli mukavia keskusteluita, olin lapseni kanssa parissa näyttelyssä, ja seuraamme liittyi ikäiseni mies.
Kahvilla poikkesimme vielä keskustelua jatkaen, arvoioden antia.
Tuli mieleeni, joko saa "lauleskella" sinulle, muistini mukaan se oli helmikuu?
voi alkaa harjoittelun. Miesystäväni muuten sanoi tässä eräänä päivänä, että laulaisin hänelle. Sanoi minulla olevan niin kauniin äänen, ihan mykistyin.
pitää virittää F-duuriin, kuten autojen äänitorvet.
Eiköhän tällä taas roska nouse kellumaan.
H.
en osaa viritellä, en pianoa, en mopoja, en ansoja miehille. Minuako roskaksi miellät? Jos niin on, kellun kyllä ihan virittämättäkin. Sukeltaminen on vaikeampaa.
Kuka mitäkin pitää roskana?
Sinullehan vain omat ketjusi, tuntuu mieluisia olevan. Älä hyvä ihminen lue muita, säästyt päänsäryltä, tai alituiselta morkkaamisgeenisi esiintulolta.
Et omista palstaa, etkä tosiaankaan määrää mikä ketju nousee ylös, kommentoinnin jälkeen.
Hyvää illanjatkoa.
Ainahan myönteinen palaute ilahduttaa, mutta... mykistymiseen asti? Siitä vaan ääntä avaamaan, ja toteuttamaan toisen toivetta.
Itse olin aikoinaan laulava äiti, lasteni mielestä, aina touhutessani. Se sitten jäi, huomaamatta. Harvoin enää itsekseni lauleskelen. Sinulla olisi nyt oiva tilaisuus, ja mieluinen kuulijakin.
Ps, ennen kaloja kuitenkin ;))
toivassa on hyvää elää!
akankantturoita irtoripsineen, naurattaa!
vaan laatu. Paraikaakaan ei joukko jostain syystä lisäänny.
taidat vastailla itsellesi?
lapsille ennen laulelin. Nyt harvemmin yksin, mutta yhteislaulusta pidän. Mihinkään säännölliseen kuten kuorolauluun en halua sitoutua. Pitänee harjoitella jokin slaavilainen, jos vaikka viikon päästä pistäytyisi laulamassa. Äidilläni oli hyvä ääni, hän lauloi hengellistä musiikkia.
jos joku minulle yleensä vastailee ja vielä myönteiseen sävyyn, niin näinhän sitä luullaan. Eräänlainen tauti on tarttunut, mutta z on sellaisten asioiden yläpuolella. Miksi yleensä pitää moisia asioita miettiä, ketä se haittaa, jos vaikka itselleen vastaisi. Tässä ei kuitenkaan ole siitä kysymys. Emmekä ole mitenkään tuttujakaan.
Jos epäilet vuosiluvun, ja minun olevan saman henkilön, erehdyt kovin.
Täällähän näitä selvänäkijöitä näkyy riittävän ;))
Tulin juuri kotiin, ja avasin palstan, ja toki katsoin, onko viesteihini vastattu.
Vastaukset ovat siis täysin eri henkilön.
Mukavaa illaa, arvuuttaen, tai ilman ;))
löysimme ja saimme, ei ole tarvinnut käyttää elämäänsä vaihtoehtojen etsimiseen.
Vielä kun mies on sopivasti nuorempi, kaikki on OK.
Eilen täällä kyseltiin, munaako mennään hakemaan ulkomailta, no, nähtävästi Munamiehiä ainakin?
Ei tarvitse mennä ulkomaille. Nytkin, kun vain pidät silmasi auki. mVastaan voi tulla prinssi tai prinssin adjutantti. Eiköhän tämän päivän ja iän prinsessa elä ihan omillaan ja aika onnellisena vaikka ei prinssiä näy mailla halmeilla.
kerrassaan
No jaa, tuota tuota :)) taidan olla ilkikurinen :)) Se tietenkin riippuu näkökulmasta tuo minkä ikäisiä tuos vieres on köllötelly ja potkinu. Mut ei ole ketään "sen" ikäistä jotta mainita vois.
Kiikkutuoli jo on mutta ei ehdi istahtamaan kun noita "saavutuksia" tulee koko ajan lisää... :))))
Mulla on myös kiikkustuoli ollu kolme viikkoa sain lahjaksi :) Olen kuulemma nyt siinä iäs, mut vielä en muistele vaan nautiskelen keinumisesta. On muuten hyvä istua ja sopii pieniin tiloihin.
30v kokemuksella joo mieheksi, mukava on.
:)) joo mut mulla oli yli kolmekymmentä vuotta. No jaa, se onkin menneisyyttä ja sitä vois muistella kiikkustuolis ainakin niitä upeita vuosia ja tottahan niitä opettaviakin vuosia. Joo oot sä mukava :))
mulla on ollut jo yli 40 v. Se on kauniin sininen. Enemmän siinä istuin lasten ollessa pieniä kuin nyt. Oli hyvä imettää ja muutenkin tuuditella. Mieheni lempipaikka oli keinutuoli. Voi olla, että istuisin enemmän, jos olisi telkkari.
aikanaan jäi eräs työkaveri eläkkeelle... Kyseltiin läksijäisissä mitä tekee ekkana eläkkeelle jäätyään... Aikoi istahtaa keinustuoliin... Kyseltiin mitä sitten... Aikoi alkaa keinumaan... Muita suunnitelmia ei ollut... :)
Mulla oli myös entises elämässä vanhanaikainen keinutuoli, jossa pientä lasta oli helppo syötellä ja keinutella. Se keinu jäi lasteni isälle. Tämä keinu on parempi istuttava, kun keinuu jalasten päällä eikä kaadu liikaa takapäin. Telkkaria kattelen keinus istuen.
Aika hyvät kommentit, siinä istues ja keinues varmaankin teki suunnitelmia tuleville päiville.
sellainen urjalalainen, vähän hienompi versio? Mun ystävällä on sellainen, mutta se on salissa, missä harvemmin oleskellaan.
olisin nyt, jos koko eläkkeelläoloajan olisin keinutellut. Eipä olisi kukaan ruokaa suuhun pistänyt.Muistan lapsuudessani, että keinutuoli oli useimpien vieraiden lempipaikka.
Kolme viikkoa? Ollaankohan saman päivän naisia? Saavutin vanhuusiän ma, kolmeviikkoa sitten.
Mulla oli keinutuoli, sellainen iso pehmeä, josta jalkatuki tuli alta. Pyöri ja kiikkui hyvin. Sai selkänojankin moneen asentoon. ;( vaan nykyinen asuntoni oli sille pieni, joten yksi lapsistani peri sen sitten. Kiikun vain pihalla kesäisin ;)
Tässä uudessa keinussa ei ole valmistajan merkkiä, on sellainen tummanruskea ja viininpunaiset pehmusteet, puuosat ovat sorvattuja. Tykkään kovasti. Se vanha keinu on urjalalainen.
Tässä taloni rantapuolella on tuollainen liki 40 neliön lasihuone... Sen kalustukseen kuuluu mm. ( tai kuului ) kolme keinustuolia... Erään ystäväni vaimo on jo pitkään halunnut ostaa yhtä mieleistään keinua... No enhän minä myymään!!!
Eilen kun istuttiin iltaa niin otti tuon jälleen keskustelun aiheeksi... Selvisi että hän täyttää ensi elokuussa 50 v joten lahjoitinkin ennakkoon synttärilahjan jonka toimitinkin tänään... Näin tämäkin lahjajuttu on hoidettuna... Kyllähän minulle nuo kaksi perinteistä keinua riittää...
Ahaa :) mun päiväni oli tiistaina. Piti mennä ja ottaa kalenteri katottavaksi ja kas kummaa, siitä tuli jo neljä viikkoa täyteen. Meinaan siitä täyttö päivästä.
Tuolin lahjaks kun täytin 30v niin ei oo nuori munkaan tuoli ja se on pyhä paikka,ainoostaan kissa saa loikoilla mun lisäks siinä.
Usko tai älä, mut mä sain ihan väärän käsityksen, anteeksi :))
niin selväst,mitä muuta kiikkujalle kuuluu.
Mä kun joskus nojaan kunnolla kenoon ja muistelen niin mun hymy ärsyttää vaimoa ja pitäs selittää miks hymyilen.
No niinpä, kyllä sitä pitääkin muistella. Mut eipä tässä sen kummempaa, tulin katteleen tänne keskusteluihin, kun kävi aika pitkäks. Poika jo tuos käydesään sanoi, et mee äiti tanssikursseille. No enhän mä ny sinne kehtaa mennä enkä viitti. Tosiasiassa pitää ryhdistäytyä, "opiskelukin" takkuaa, kun kaikenlaista muuta on tullu lisää työn mukana.
Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoille :)
Ihan ystävällinen, kiva lahja, ja mieluinen saajalle. Miksi et odottanut viemistä elokuuhun? Olisit vain antanut lupauksen nyt, ja vienyt sitten merkkipäivänä, silkkinauhoilla rusettiin puetun tuolin?
Näitä keimejä on suunniteltu jo viime kesästä... Saapahan tuo tuleva "juhlakalu" arvailla uteliaana mitä tuleman pitää mielikeinussaan... Tottakai tuo onnittelukorttikin oli kiinnitettynä kylläkin merkinnällä n. 49,5 vuotta... :)
Pimeä aika ei minua masenna, vaan kun aurinko taas korkealle kolahtaa niin alkaa paha aika.
Silmät ei kirkkaasta tykkää ja joskus unohtuu aurinkolasit kotiin aamulla kun on vielä pimeää ja hyvä kulkea.
Sänkykavereitahan on ollut joka ikää. nuorena nuoria ja vanhempana vanhempia. Ihan iästä riippuen.
Ja aina miehiä joiden kanssa on muutakin yhteistä kun pelkästään sänky.
Nuorissa en näe mielenkiintoa, vaikka niitä on ympärillä töissäkin. Joskus kun mietin että pitäisi jonkun nuoren kivan työkaverin kanssa jotain lähempää ajatella niin huh, ei mulle.
Han -- tytöt ovat mitä järki antaa...
Kysymys, miksi suomalaiset eivät lisäänny? Siis aidot...
21 vuotias ja siitä ylöspäin 76 vuotiaaseen. Miehiä kaikki.
Parhaat rytinät on talletettu ja niitä voi sitten vanhainkodissa katsella, jos muistaa miten tietokone käynnistyy.
30 vuotias turkkilaispoika piti minua hyvänä vuonna 2000,kun olin 50 vuotissyntymäpäivämatkalla,jonka mieheni ja lapseni minulle tarjosivat.
Kerroppas oliko kokenutkin rakastelija osasiko helliä niin, että varpaittesi kynnet sinkoilivat ilmaan? ; )
Hän vei minut sfääreihin henkisesti ja fyysisesti.
Suomalaiset nuoret,jotka ovat pi*pil*eni päässeet,
ovat ollet kuin aropupuja,jotka puksuttavat menemään
omien halujensa mukaan ja joille määre sentti on
elämän tarkein asia.
Kun olen vanhempien ihmisten kanssa puhellut he kertovat häpeävänsä. Toivovat että kukaan ei muistaisi, tunnistaisi jne.
Mielestäni siellä kiikkutuolissa istuessa pitäisi ajatella jo henkevämpiä kuin elämän panoja:/
Eilistä ei kannata muistella..se on mennyttä, huomista emme tiedä, joten elämä on aina tässä ja nyt.
Mielestäni kiikkutuolissa voi ajatella ihan mitä lystää, itselleni henkevien ajatteleminen tuntuu vähän turhan raskaalta. Vähän epäilen, että tulen joskus ajattelemaan elämän panojakin hyvässä lepotuolissani.
Yleensäkin muistelen aika paljonkin eilistä, tai iltaisin aamuista jne... . Lasten hauskoja tokaisuja tai toilailuja tai milloin mitäkin.
Ja kyllä kummasti tulee virtaa ja hehkua - jos kaipuutakin - elämään, kun sattuu joku pano mieleen muistumaan... . Tiedä vaikka innostuisi uusia muistoja hankkimaan.
Miksi muuten ei eilistä kannattaisi muistella, miten edes voisi elää ilman muistoja?
Omalta kohdaltani voin myös sanoa, että huomisen (lyhyemmällä tähtäimellä ainakin) tiedän ainakin 98 % varmuudella. Periaatteessa vähän pitemmälläkin. Ei yhtään kiinnosta ruveta miettimään, että kaadunko kohta tuossa työpaikan jäisellä parkkipaikalla tms., ja kaikki on ohi hetkessä.
Elän kuten olen suunnitellutkin eläväni ja muutan suunnitelmiani sitä mukaa kun siltä tuntuu.
Juuri nyt sattui ihania muistoja nousemaan tuolta "eilisestä", niitä aion lisää palautella mieleeni kotimatkallani, menee aika mukavasti.
Aloittajan otsikosta. No minkälaisia savutuksia on tähän mennessä tullut?