Unelmia vai rimakauhua?

Hypätään!

Jos otat kädestäni kiinni - niin hypätään!
Toki minä olen hyppyjä tehnyt useampia elämäni aikana - useimmat yksin.
Olisi aika yhteiseen hyppyyn. Kunhan olisi oikea ihminen jonka kanssa hypätä.

Rima on kauhian korkeella :o Nooo yritetään,hiiop täältä tullaan,pois alta:D

mutta vain sen oikean. En muiden. Hän ei takuulla jättäisi ottamatta kiinni, jos horjahtaisin. Uskallan. Mutta uskallatko sinä?

iski helvetillinen rimakauhu ja paniikki, kun satuin pääsemään siihen tuntemukseen kiinni, että miltä oikeasti tuntuisi, jos hänestä ja minusta olisikin tullut pari. Tajusin, että en ole vielä valmis. Haluaisin kovasti olla valmis, mutta kun en ole. En tiedä itsekään onko tämä sitoutumiskammoa vai kokemuksen puutetta? Sitten tuntuikin tosi huojentavalta tajuta, että mitään ei muutenkaan olisi tullut. Eli oikeasti en menettänyt mitään, vaikka niin luulin. "Välirikko" ei enää sattunut yhtä pahasti, varsinkin kun en häntä ole vähään aikaan nähnyt. Pelkään niin saatanasti kaikenlaisia parisuhdekuvioita, en tiedä yhtään miten niissä käyttäydytään, tällainen erakkonainen kun olen.

No joo, tuo aloitus herätti minussa näköjään ajatuksia eli ei ole vastaus suoraan aloittajalle. Mutta silti hänelle (miehelle) sanoisin kyllä, jos hän minua pyytäisi. Kaikista peloistani huolimatta.

Mulle...
Niin saat säkin jotain tehdä tän jutun eteen ;)
Mä olen nyt ottanu jo melkosia harppauksia...

Nyt tuntuu, kuin olisin hyppäämässä mustaan aukkoon. Mikään ei pelota minua nyt niin paljon kuin se, mutta se täytyy tehdä. Jätän turvallisen ja vakaan elämän hetkeksi taakseni ja otan itselleni aikaa.