"TAVOITTEELLISET UNELMAT
Pelkästään säästämällä tarpeeksi ei Neuvosto-Eestissä hankittu autoa eikä asuntoa. Tarvittiin myös sitä uutteruutta, joka vie läpi harmaan kiven.
Periaatteessa henkilöauton hankkiminen oli Neuvosto- Eestissä helppoa. Tarvitsi vain mennä autokauppaan, tilata auto ja odottaa toimitusta. Ongelma oli siinä, että yksityisasiakkaille toimitusaika saattoi suosituilla merkeillä olla noin vuosikymmen. Neuvostoliitossa henkilöautoja tuotettiin paljon vähemmän kuin mitä niille olisi ollut kysyntää.
Lähes kaikki tuotetut henkilöautot jaettiin myyntiin virallisella suunnitelmalla. Vuosittain määriteltiin vaikkapa Neuvosto-Eestiin myyntiin tulevien autojen määrä, tai niiden autojen määrä, jotka olivat Ukrainan ammattiyhdistyksen jaettavissa. Autojen jakoreittejä oli monta. Niitä jaettiin työpaikkojen kautta, ammattiliittojen kautta ja puolueen organisaation kautta. Oikeastaan itse autoja ei jaettu, vaan jaettiin ostolupia, joilla auton sai suunnilleen normaalilla toimitusajalla.
Systeemi oli neuvostovallalle hyvin edullinen, sillä tarjolla oli todella motivoiva bonus eikä se maksanut valtiolle yhtään mitään. Auto sinänsä ei ollut järjettömän kallis, mutta sen saamiseen tarvittiin käytännössä ostolupa, mikä oli siis ostoluvan hinta?
Ostolupia tietenkin myös myytiin, mikä oli luonnollisesti täysin laitonta toimintaa. Joskus ostoluvan myi sen saaja, hänellä ei esimerkiksi ollut tarpeeksi rahaa auton ostamiseen. Ostolupia myytiin ja jaettiin myös tuttavuuksien kautta rahaa ja palveluita vastaan. Tämä oli tyypillistä Neuvostoliiton taloudelle, niukkuutta jaettiin vaihtokaupoin, sillä monissa hyödykkeissä oikeus hyödykkeen ostamiseen oli vaikeampi saada kuin koota rahat hyödykkeestä maksamiseen.
http://www.balticguide.ee/index.php?s=1&n=218&a=7310
Pelkästään säästämällä tarpeeksi ei Neuvosto-Eestissä hankittu autoa eikä asuntoa. Tarvittiin myös sitä uutteruutta, joka vie läpi harmaan kiven.
Periaatteessa henkilöauton hankkiminen oli Neuvosto- Eestissä helppoa. Tarvitsi vain mennä autokauppaan, tilata auto ja odottaa toimitusta. Ongelma oli siinä, että yksityisasiakkaille toimitusaika saattoi suosituilla merkeillä olla noin vuosikymmen. Neuvostoliitossa henkilöautoja tuotettiin paljon vähemmän kuin mitä niille olisi ollut kysyntää.
Lähes kaikki tuotetut henkilöautot jaettiin myyntiin virallisella suunnitelmalla. Vuosittain määriteltiin vaikkapa Neuvosto-Eestiin myyntiin tulevien autojen määrä, tai niiden autojen määrä, jotka olivat Ukrainan ammattiyhdistyksen jaettavissa. Autojen jakoreittejä oli monta. Niitä jaettiin työpaikkojen kautta, ammattiliittojen kautta ja puolueen organisaation kautta. Oikeastaan itse autoja ei jaettu, vaan jaettiin ostolupia, joilla auton sai suunnilleen normaalilla toimitusajalla.
Systeemi oli neuvostovallalle hyvin edullinen, sillä tarjolla oli todella motivoiva bonus eikä se maksanut valtiolle yhtään mitään. Auto sinänsä ei ollut järjettömän kallis, mutta sen saamiseen tarvittiin käytännössä ostolupa, mikä oli siis ostoluvan hinta?
Ostolupia tietenkin myös myytiin, mikä oli luonnollisesti täysin laitonta toimintaa. Joskus ostoluvan myi sen saaja, hänellä ei esimerkiksi ollut tarpeeksi rahaa auton ostamiseen. Ostolupia myytiin ja jaettiin myös tuttavuuksien kautta rahaa ja palveluita vastaan. Tämä oli tyypillistä Neuvostoliiton taloudelle, niukkuutta jaettiin vaihtokaupoin, sillä monissa hyödykkeissä oikeus hyödykkeen ostamiseen oli vaikeampi saada kuin koota rahat hyödykkeestä maksamiseen.
http://www.balticguide.ee/index.php?s=1&n=218&a=7310
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harmaa talous kukoisti. NKVD:stä ja SS:sstä yrittivät ryssät ja hunnit aikanaan rakentaa vastineen "korruptoituneelle kapitalistiselle" anglo-saksiselle poliisiyksikölle. Eihän Eliot Ness esimerkiksi ollut korruptoitunut. Himmler ja Berija vaan sivuttivat propagandassaan kaikki "hyvät kytät".