Muinaisessa yhteiskunnassa oli maan puolustaminen vapaiden miesten oikeus. Tarpeen tullen lähti mies talosta, kaksi parhaasta.Vasta Kustaa Vaasan aikana siitä tuli velvollisuus.
Viime sodissa armeijan pääosa oli kotoisin maaseudulta ja nimenomaan pientilojen isäntiä ja poikia. Toinen suuri osa oli tietysti työväestö.
Vielä tänäänkin maaseudulla elää vahva maanpuolustustahto. Lisäksi kriisiaikana tärkeän elintarvikeomavaraisuuden takaa vain omia tilojaan viljelevä talonpoikaisto.
Viime sodissa armeijan pääosa oli kotoisin maaseudulta ja nimenomaan pientilojen isäntiä ja poikia. Toinen suuri osa oli tietysti työväestö.
Vielä tänäänkin maaseudulla elää vahva maanpuolustustahto. Lisäksi kriisiaikana tärkeän elintarvikeomavaraisuuden takaa vain omia tilojaan viljelevä talonpoikaisto.
Vastaukset 25
Vanhimmat
väenoton 1555. Silloin perustettiin kolme suomalaista lippukuntaa (fänika). Niissä oli 300-550 miestä. Miehistön nimike oli nihti ( ruots. knekt=renki). Tämä oli pysyvän kansallisen armeijan alku.
Tosin jo 1300-luvulla oli ajoittain velvoitettu talonpojat asettamaan sotilaita kruunulle myös oman maakunnan ulkopuolista käyttöä varten.
Aatelisilla oli ratsupalveluvelvollisuus verovapautta vastaan jo 1200-luvulta alkaen. Ainakin jo 1530-luvulla värvättiin talonpoikaista ratsuväkeä verovapautta vastaan. Näitä oli aluksi muutama sata. Heitä sanottiin huoveiksi.
Upseerit olivat aluksi paljolti kotimaisia, lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomen aatelisia. Myöhemmin armeijan kasvaessa heitä tuli Ruotsista ja Saksasta. Kun Pohjois-Viro liitettiin Ruotsiin 1561, alkoi baltiansaksalaisten upseerien tulo Ruotsin joukkoihin.
Ja se olikin Ruotsille lottovoitto että Wrangel ja muut kovanaamat sitä paskavaltiota vaivautuivat palvelemaan. Ruotsissa on vieläkin hienoja Wrangelin rakennuttamia rakennuksia joita vain saksalainen taiteellinen ja syvällinen sielu pystyy rakennuttamaan.
Ei ollenkaan karkeita Pohjola rakennuksia vaan hienotunteisia ja sulavia.
alkoi Venäjän sodan päättyesssä 1617. Lippukuntia oli tuolloin 15 ja niissä yhteensä 3 000 miestä.
Nämä runkona perustettiin Suomen (= Varsinais-Suomen) ja Karjalan rykmentit.Kummassakin tuli olla 8 lippukuntaa eli noin 2 300 miestä. Lippukunnan määrävahvuus oli 284. Miehistö koottiin yleensä pakko-otoin ja hyvin raaoin menetelmin. Karkureita oli paljon.
Ensimmäiset komentajat eli everstit olivat Rikhard Rosenkrantz ja Herman Fleming ( 1620).
Ratsuväkeä oli tuolloin 7 lipustoa joissa oli noin 300 ratsukkoa keskimäärin, yhteensä 2 056. Kuningas Kustaa II Adolf määräsi vakinaisten lipustojen määräksi 4 ja koko vahvuudeksi tuli reilut 1 100. Miehistö muodostui ratsutilallisista.
Ruotsin valta riisti, hyväksikäytti ja tapatti tuhansittain tyhmiä suomalaisia maa-jusseja.
- se oli suonenisku ja siirtomaapolitiikkaa. Suomalaisia maalais-tolloja tapatettiin turhan takia suurvallan
sodissa.
- Sitten jotku heikkolahjaiset pitää tätä riistoa jonain hienona ja kunniana ! -- hyi hlevetti !
- autuas tyhmyys ja maalaistollous siis siirtyy jälkipolville.......
kaikkia kansalaisiaan. Ei Suomi missään erikoisasemassa ollut. Esimerkiksi 30-vuotisen sodan aikana suomalaiset rykmentit( paitsi ratsuväki) olivat enimmäkseen varuskuntapalveluksessa. Siellä suurimpana vaarana olivat taudit ja nälkä. Ne veivät enemmän miehiä kuin taistelut.
Kuninkaaan velvollisuutena katsottiin olevan sotiminen oman ja valtakunnan kunnian kirkastamiseksi. Muutamat kuninkaat eivät edes yrittäneet mitään muuta tehdäkään.
...voineet osallistua muutkin kuin jotkut aateliset ja aristokraatit. Sinänsä varmaan joku suomalainen
ominaispiirre.
Tosin ei kai vielä joskus 1800-luvulla jonnekin kadettikouluihin tavallisella maajussin lapsella ollut paljonkaan asiaa.
Tosin siinäkin on kyllä voinut olla jotakin poikkeuksia.
Ryssän aikaa oli tuo. Eipä siinä Keisarillinen Venäjä paljoa Hindenburgille pärjännyt vai mitä Boris.
Ave Kaiser Wilhelm!
pääsi todellakin vain tietyn hierarkian mukaan. Etusijalla olivat upseerien pojat isien arvojärjestyksessä. Sitten tulivat aatelisten perilliset. Lopuksi virkamiesten pojat jälleen hierarkian mukaisessa järjestyksessä.
"Tosin ei kai vielä joskus 1800-luvulla jonnekin kadettikouluihin tavallisella maajussin lapsella ollut paljonkaan asiaa."
Ei todella ollut. Ei ainakaan suomenkielisellä. Lisäksi koulu oli sisäoppilaitos. Se oli liian kallis tavalliselle maanviljelijälle.
Hamina oli ryssien perustama paskalaitos. Mitenkäs Haminan upseerit pärjäsivät ensimmäisessä maailmansodassa? Tuli Ludendorffilta turpaan vai ei!
Sen myönnän että Wrangel, Rennenkampf ja Ungern von Sternberg olivat kovia mutta he olivat jalojen teutonisten ritarien jälkeläisiä kuten vastustajansa eikä mitään puoliryssiä ja ruotsalais-mustalaisia kuten Mannerheim ja kumpanit.
Brusilov oli ainut Venäjän valopilkku. Muut olivat perseestä.
upseereita yleni kenraaleiksi ja eversteiksi 1.MS:n aikana ainakin parikymmentä. Koulu ei ollut muita ainakaan huonompi. Ongelmana oli, että sieltä saatu venäjän taito ei riittänyt, vaan piti opiskella lisää.
Mitä se yleneminen mihinkään liittyi. Saivat Saksalta turpaansa niin että helisi. hehehe
Kyllä Mannerheimin, Wetzerin ja muiden LUUSEREIDEN kauna von der Goltzia kohtaan näkyi. Laidoner ja Balodis olivat selvästi kateellisia Rudigerille.
Pilsudski tosin taisteli ryssää vastaan ekassa sodassa eikä ryssän puolella vaikka saikin ryssältä turpaansa Kiovassa 1920.
Tosin tuskin nykyajan 9-12-vuotiaista lapsista monikaan olisi edes innostunut lähtemään sotilasoppiin.
Vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan mitään tuollaista.
Jo pelkästä ehdotuksesta kansa nousisi kapinaan.
Olipa nyt sitten aatelisen tai loismiehen tai loisnaisen kakara niin jonkunlainen pääsykoe olisi tietenkin järjestetävä ja sitähän Suomessa kaikki vastustavat henkeen ja vereen.
Ei saatana! Närpiöläisistä ja luotolaisista insesti paskoista ei ole mihinkään!
Koljonvirralla järjestettävä Sandels Rock tapahtuma on saanut nimen kyseiseltä sotasankarilta.
Ryssiähän siellä SAVOUASSA kaatui mutta häviö tuli Ruotsille silti. Ruotsi on monta kertaa ollut hyvin onnekas ettei ryssä vahvistuttuaan ole jyrännyt Tukholmaan.
Syy siihen miksi Tanska ja Ruotsi alistivat Pohjolassa ja Baltiassa muita oli balttien, norskien ja suomalaisten heikko sivistys. Juutit ja svedut omaksui nopeammin katolisen kirkon sivistävät opit. Luopuivat verikostosta, orjuudesta ja muusta pakana roskasta. Siirtyivat Paavin opastamina järjestäytyneeseen ja kurinalaiseen yhteiskuntaa mikä mahdollisti tehokkaan armeijan kehittymisen.
Kyllä esim. suomalaisista ja virolaisista taistelemaan oli. Olihan unkarilaisistakin jotenkin miksi meistä muista ei ollut. Norjalaiset viikingit muodostivat myös aina viikingien parhaimmiston, ELIITIN!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011020913150881_uu.shtml
Kyllä se tahto siitä hiipuu sitä mukaa kuin aselakiuudistus etenee. Jos Suomen mies, maanomistaja ja metsästäjä ei voi säilyttää ikiaikaista maanomistajan aseoikeuttaan niin saavat herrat ja kukkahattutädit itse puolustaa maata, sikäli kun pystyvät.
No Ruotsin armeija oli muutenkin paska. Kolmikymmentä vuotisessa sodassa paloivat aivan loppuun ja vain ulkomaalaisten palkkasoturien sekä saksalaisten kenraalien avulla saivat joitain voittoja.
Kuinka säälittävää on että Ruotsin armeija meni panikkiin Kustaa Adolfin kuoltua jolloin SAKSALAISEN Weimarin piti sitä ojentaa.
Sitä paitsi Tukholma suojeli Etelää. Tukholman talonpojista vain minimiosa antoi panoksensa sotiin kun vertaa vaikka sitä määrää mikä jostain Talainmaalta, Pohjanmaalta ja Värmlannista otettiin.
Ei ihme että Sprengtporten, Armfelt ja kumppanit halusivat vaihtaa puolta voittajien puolelle.
Ruotsin armeijaa komensivat ruotsalaiset kenraalit kuten Kustaa Horn, Baner ja Lennart Torstenson. Korkeissa tehtävissä oli myös saksalaisia kuten Weimarin herttua Bernhard.
"Kuinka säälittävää on että Ruotsin armeija meni panikkiin Kustaa Adolfin kuoltua jolloin SAKSALAISEN Weimarin piti sitä ojentaa."
Säälittävää on, että paniikissasi esität vääriä tietoja.
Valehtelet. Lutzenissa Bernhard otti juuri armeijan komennon kuninkaan kuoltua.
Tässäpä todiste:
"By about 3 PM, the Protestant second-in-command Bernhard of Saxe-Weimar, having learned of the king's death, returned from the left wing and now assumed command over the entire army."
http://www.germanmilitaryhistory.com/blog/51547-lutzen-1632/
hehehe Horn olikin varsin taitava sotapäällikkö kuten Nördlingen osoittaa. Tuli turpaan niin että heilahti.
Baner itse sanoi että hänen voittonsa olivat pitkälti skottilaisten James Kingin ja Alexander Leslien ansioita.
Torstenson saavutti suurimmat voittonsa silloin kun pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli jo käytännössä loppuun kulunnut.
Torstenson jäi saksalaisten vangiksi Alte Vestessä joten pidä turpasi kiinni niistä "mahtavista" ruotsalaisista kenraaleista. Svedu pelkurit eivät yksin olisi Saksalle pärjänneet niin piti hyökätä Saksan kimppuun kuin korppikotkat kun huomasivat että useat muut maat olivat myös Saksan kimpussa. Saksa oli myös sisäisesti epäyhtenäinen ja eripurainen jota raukkamaiset ruotsalais nynnyt käyttivät tehokkaasti hyväksi.
toimivat kuninkaan kaaduttua siis mm. Kustaa Horn, Johan Baner ja Lennart Torstenson. He olivat ruotsalaisia. Kuinka hyviä sotapäällikköjä, on sitten eri juttu.
Herttua Bernhard toimi ylipäällikkönä Lützenin taistelun loppuvaiheen ja sen jälkeen jonkin aikaa Kustaa Hornin rinnalla toisena komentajana. Sotaa johti varsinaisesti kansleri Axel Oxenstjerna, jonka ohjeita kenraalien oli noudatettava..
ylipäälliköksi 1645 sotamarsalkka Carl Gustav Wrangel 32-vuotiaana. Ehdolla oli ollut myös suomalaissyntyinen marsalkka Arvid Wittenberg.
Viimeinen 30-vuotisen sodan ylipäällikkö oli sitten myöhempi kuningas Kaarle X Kustaa, jonka kuningatar Kristiina nimitti generalissimukseksi vain 25-vuotiaana 1647. Toki hän oli kreivi ja kenraali sekä kulkenut armeijoiden mukana poikaiästä alkaen.
määrättiin Suomen alueella ylläpidettäviksi kolme ratsu- ja yhdeksän jalkaväkirykmenttiä. Niille annettiin maakunnalliset nimet. Ratsuväen vahvuudeksi tuli noin 3 000 ja jalkaväen 12 600. Lisäksi oli noin tuhat miestä laivaväkeä. Samoin värvättiin yleensä yksi rakuunarykmentti ja yksi jalkaväkipataljoona. Aateliset asettivat ratsumiehet aatelislipustoon, joka oli tuskin komppanian kokoinen.
Tämä tuli jo raskaiksi nousseiden sotatappioiden päälle.
Upseereille alettiin tässä vaiheessa osoittaa talonpoikaistaloja, joiden veroista he saivat palkkansa.
Ratsutiloiksi oli yllättävää halukkuutta. Se johtui siitä, että ratsupalvelus suojasi tilaa joutumasta aatelin rälssimaaksi. Ratsumies soti siis kirjaimellisesti oman maansa puolesta,
talonpojat aateliston vallasta, mutta teki heistä valtion sotaväen pääasiallisia ylläpitäjiä. Reduktiossa peruutettiin pääosa aatelin saamasta verorälssistä ja palautettiin takonpojille.
Niin sanottu ruotuväkijärjestelmä oli kehittynyt vähitellen sadan vuoden aikana. 1600-luvun lopulla se kiteytyi sellaiseksi, jona se toimi Ruotsissa parisataa vuotta ja meilläkin vuoteen 1809.
Tämä määräjakoislaitos sisälsi pysyvän sotilaiden asettamisen eli ruotujakolaitoksen sekä veropalkkalaitoksen, jolla pyritiin maksamaan järjestelmän kustannukset.
Järjestelmällä oli ansionsa rauhan aikana. Sodan haasteisiin se vastasi huonosti, kuten Suuressa Pohjan Sodassa pian nähtiin. Talonpojat joutuivat kantamaan sodan rasitukset tavalla, joka ylitti jopa kaikki aiemmat.