Jos Jumala on hyvä, mutta ei poista maailman kärsimystä ja pahuutta, hän ei ole kaikkivaltias. Mikäli Jumala on kaikkivaltias, mutta ei siltikään poista maailman kärsimystä ja pahuutta, hän ei voi olla hyvä.
Eli Jumalan olemassaolo saa aikaan ns. Teodikean ongelman. Ongelmaan saadaan looginen ratkaisu vain kahden johtopäätöksen kautta: joko Jumalaa ei ole (joka poistaa Teodikean) tai hän on paha (jolloin voimme vain arvailla hänen pahuutensa syitä).
Onko se näin yksinkertaista? Miten ortodoksinen ajattelu ottaa kantaa pohdintaani?
Eli Jumalan olemassaolo saa aikaan ns. Teodikean ongelman. Ongelmaan saadaan looginen ratkaisu vain kahden johtopäätöksen kautta: joko Jumalaa ei ole (joka poistaa Teodikean) tai hän on paha (jolloin voimme vain arvailla hänen pahuutensa syitä).
Onko se näin yksinkertaista? Miten ortodoksinen ajattelu ottaa kantaa pohdintaani?
Vastaukset 10
Vanhimmat
näkökanta theismistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teismi
Koska en ole ortodoksi, en ota muuten kantaa koska asettelit kysymyksesi juuri ortodokseille.
Varmaankin ateismin suunnalta löytäisit itsellesi paremman vastauksen.Uskovathan yleensä uskovat johonkin.Agnostikoillekkin on oma palstansa.
Ensin sanoo että ei ota kantaa, sitten neuvoo kyselijää ateistien palstalle. Mutta ateisteillahan ei ole tätä ongelmaa.
Mielestäni jos jumala on olemassa hän on sekä hyvä että paha. Uskonnoissa tavallisesti paha on ulkoistettu, se on joku ulkopuolinen jumala. On siis kaksi jumalaa, hyvä jumala jota rukoillaan ja paha jumala jota halveksitaan.
vastaukseni ei oikein sinulle avautunut...
Neuvot minua ateistien palstalle. En oikein usko, että sieltä löytyy mitään rakentavaa. Koska ateistit uskovat jumalien olemattomuuteen, niin heillä ei luultavati ole tarvetta näihin pohdintoihin.
Agnostikko tunnustaa, ettei tiedä jumalien olemisista tai olemattomuudesta. Usko, ainakin kohdallani, ei ole onnistunut "paikkaamaan" tiedon puutteen nostamia kysymyksiä. Kuten on nyt laita ns. Teodikea ongelman kanssa. Tästä päästään toiseen ongelmaan, joka on samaa juurta ja varmasti yhtä vanha kuin uskonnot itse: järjen ja uskon suhteeseen. Järki panee kirjoittamaan avaukseni tekstin, mutta usko haluaa kääntää sen - vastoin vallitsevia premissejä - kuitenkin paremmin päin. Kumpi sitten parempi?
se on sellainen asia josta tuskin on järkiperäistä vastausta olemassa.Se on sinun itse päätettävä ja mietittävä oletko uskova vaiko etkö ja missä määrin olet ja kuinka harjoitat ja uskot.Ne ovat moraalisia ja eettisiä tuntemuksia joihin toisilla ei ole vastausta ja tuskin edes tieteessä.Ehkäpä se on asia jonka vain sinä tiedät ja tunnet omalta kohdaltasi.
Tai mistäs minä tiedän kenenkään perusteet uskolle kaipa ne voivat tieteellistäkin perää olla määritelmiähän toki asiasta rippuen lähtökohdista.
Minulle ei tämä Teodikea ole edes terminä tuttu saati käsitteenä enkä tiedä sen alpuperää, enhän teologi edes olekkaan ja uskoni ei ole tieteellisellä pohjalla lepäävä konsepti.
Tuollaisen löysin...
http://www.argumentti.fi/teodikea/teodikea_jumalan_olemassaolo.php?id=106
määrittelet mitä tunnet ja ajattelet.Ei sitä voi kukaan puolestasi tehdä ja tuskin antaisitkaan.
Se on sen työ ja tuska mikä pitää tehdä että pääsee tasapainoon.Jotkut eivät ehkä koskaan siihen tasapainoon pääse.
teodikean isolla kirjaimella?
joku pointti ? Perhaps?
Onko jotain väliä.. minua ei ainakaan häiritse :) luuletko että viitsin edes jollekkin suomi24 tehdä virallista esseetä heheh hulluko olet?
chatit ja muut ovat ihmisen rentoutukseksi... jos haluat oikeinkirjoituksia vahtia mene kouluun.. tai ilmoittele iltalehden toimitukseen se on sentään virallinen yleishödyllinen tietolähde jossa vilisee paskaa ja kir-r-joy-tyz wirhöitä..yllin kyllin.
meinasi unohtua
Haista... Isolla.. hehe
niin, että asiaa kannattaisi katsoa myös ihmisen näkökulmasta? Eli helppoa olisi elämämme ja kilvoituksemme jos pahuutta ei olisi. Jos emme itse joutuisi valitsemaan hyvän ja pahan välillä. Jos emme itse oppisi tappioidenkin kautta, siis silloin kun olemme syyllistyneet pahantekoon.