Invandringspolitik
Mietin tässä eräänä päivänä suomalaisen maahanmuutto-, monikulttuurisuus- ja kotoutuspolitiikan ideologeja ja toteuttajia.
Ylimpänä on maahanmuuttoministeri Astrid Thors, ruotsinkielinen helsinkiläinen, RKP:n jäsen.
Sitten on RKP:n entinen kansanedustaja, puheenjohtaja ja ministeri Eva Biaudet, jonka Astrid Thors junaili vuonna 2010 vähemmistövaltuutetuksi ohi parinkymmenen häntä pätevämmän hakijan. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin turvata Biaudet'lle suojatyöpaikka, jotta hän ei lähtisi kilpailemaan Thorsin kanssa RKP:n ainoasta helsinkiläisestä edustajanpaikasta vuoden 2011 vaaleissa.
Sitten löytyy Kristina Stenman, joka on nimitetty vuoden 2011 alusta Sisäministeriön maahanmuutto-osaston maahanmuuttojohtajaksi. Ruotsinkielinen Stenman on RKP:n jäsen ja puolueen ministerien entinen erityisavustaja. Hän on toiminut pitkään Pakolaisneuvonta ry:ssä lakimiehenä ja toiminnanjohtajana.
Helsingin, Suomen suurimman kaupungin ja maahanmuuttokeskittymän, maahanmuuttoasioiden johtajaksi nimitettiin vuonna 2007 Annika Forsander. Suomenruotsalainen Forsander on työskennellyt SPR:n pakolaistyössä ja Svenska social- och kommunalhögskolanin vanhempana tutkijana.
Varmaan näitä löytyisi alemmilta portailta lisää, jos vähän jaksaisi kaivella.
En mitenkään halua sanoa, että suomenruotsalaiset naiset olisivat lähtökohtaisesti epäpäteviä työskentelemään maahanmuuttoon liittyvissä tehtävissä. Pidän kuitenkin vähän outona, jos kaikki aiheeseen liittyvä osaaminen on konsentroitunut suomenruotsalaisten naisten keskuuteen. Pidän jopa mahdollisena, että jos koko maahanmuuttoon liittyvä päätöksenteko on suoraan tai mutkan kautta sellaisen puolueen käsissä, joka on leimallisen maahanmuuttomyönteinen, myös lopputulemana saattaa olla ideologisesti värittynyttä maahanmuuttopolitiikkaa, jonka keskeisenä ohjenuorana ei välttämättä ole Suomen etu.
Eduskunta hyväksyi juuri Astrid Thorsin uuden kansalaisuuslain. Kuten edellisessä kirjoituksessani ennakoin, vaalien alla kovin maahanmuuttokriittiseksi äitynyt Kokoomuskin äänesti yksimielisesti lain puolesta. Ja - kuten myös ennakoin - tämän jälkeen Kokoomuksen edustajat ryhtyivät esittämään huolestuneisuuttaan hyväksytyksi tulleen lain johdosta. Edustaja Kalle Jokinen toivoo, että laki avattaisiin uudestaan seuraavassa eduskunnassa. Eikö olisi ollut loogisempaa vastustaa sitä tässä eduskunnassa?
Uusi laki käytännössä vapauttaa yksinhuoltajat ja kotiäidit kielitaitovaatimuksista kansalaisuuden saannin ehtona. Lisäksi kansalaisuuteen vaadittavaa maassaoloaikaa lyhennetään, eikä pitkäkään vankeustuomio tai taparikollisen ura ole kansalaisuuden myöntämisen esteenä. Maahanmuuttovirastossa ennakoidaan, että rikollisten voi olla jatkossa helpompi saada Suomen kansalaisuus kuin pysyvä oleskelulupa.
Ministerinvalassaan Thors lausui näin:
"Minä Astrid Thors lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Voidaan kysyä, miksi Thors on tehnyt tällaisen lakiesityksen ja miksi istuva eduskunta on sen hyväksynyt. Miksi on yhteiskunnan edun mukaista, että vaikkapa henkirikolliselle tai raiskaajalle voidaan aiempaa helpommin ja nopeammin myöntää Suomen kansalaisuus ja ettei häntä tämän jälkeen voida edes teoriassa karkottaa maasta?
Mietin tässä eräänä päivänä suomalaisen maahanmuutto-, monikulttuurisuus- ja kotoutuspolitiikan ideologeja ja toteuttajia.
Ylimpänä on maahanmuuttoministeri Astrid Thors, ruotsinkielinen helsinkiläinen, RKP:n jäsen.
Sitten on RKP:n entinen kansanedustaja, puheenjohtaja ja ministeri Eva Biaudet, jonka Astrid Thors junaili vuonna 2010 vähemmistövaltuutetuksi ohi parinkymmenen häntä pätevämmän hakijan. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin turvata Biaudet'lle suojatyöpaikka, jotta hän ei lähtisi kilpailemaan Thorsin kanssa RKP:n ainoasta helsinkiläisestä edustajanpaikasta vuoden 2011 vaaleissa.
Sitten löytyy Kristina Stenman, joka on nimitetty vuoden 2011 alusta Sisäministeriön maahanmuutto-osaston maahanmuuttojohtajaksi. Ruotsinkielinen Stenman on RKP:n jäsen ja puolueen ministerien entinen erityisavustaja. Hän on toiminut pitkään Pakolaisneuvonta ry:ssä lakimiehenä ja toiminnanjohtajana.
Helsingin, Suomen suurimman kaupungin ja maahanmuuttokeskittymän, maahanmuuttoasioiden johtajaksi nimitettiin vuonna 2007 Annika Forsander. Suomenruotsalainen Forsander on työskennellyt SPR:n pakolaistyössä ja Svenska social- och kommunalhögskolanin vanhempana tutkijana.
Varmaan näitä löytyisi alemmilta portailta lisää, jos vähän jaksaisi kaivella.
En mitenkään halua sanoa, että suomenruotsalaiset naiset olisivat lähtökohtaisesti epäpäteviä työskentelemään maahanmuuttoon liittyvissä tehtävissä. Pidän kuitenkin vähän outona, jos kaikki aiheeseen liittyvä osaaminen on konsentroitunut suomenruotsalaisten naisten keskuuteen. Pidän jopa mahdollisena, että jos koko maahanmuuttoon liittyvä päätöksenteko on suoraan tai mutkan kautta sellaisen puolueen käsissä, joka on leimallisen maahanmuuttomyönteinen, myös lopputulemana saattaa olla ideologisesti värittynyttä maahanmuuttopolitiikkaa, jonka keskeisenä ohjenuorana ei välttämättä ole Suomen etu.
Eduskunta hyväksyi juuri Astrid Thorsin uuden kansalaisuuslain. Kuten edellisessä kirjoituksessani ennakoin, vaalien alla kovin maahanmuuttokriittiseksi äitynyt Kokoomuskin äänesti yksimielisesti lain puolesta. Ja - kuten myös ennakoin - tämän jälkeen Kokoomuksen edustajat ryhtyivät esittämään huolestuneisuuttaan hyväksytyksi tulleen lain johdosta. Edustaja Kalle Jokinen toivoo, että laki avattaisiin uudestaan seuraavassa eduskunnassa. Eikö olisi ollut loogisempaa vastustaa sitä tässä eduskunnassa?
Uusi laki käytännössä vapauttaa yksinhuoltajat ja kotiäidit kielitaitovaatimuksista kansalaisuuden saannin ehtona. Lisäksi kansalaisuuteen vaadittavaa maassaoloaikaa lyhennetään, eikä pitkäkään vankeustuomio tai taparikollisen ura ole kansalaisuuden myöntämisen esteenä. Maahanmuuttovirastossa ennakoidaan, että rikollisten voi olla jatkossa helpompi saada Suomen kansalaisuus kuin pysyvä oleskelulupa.
Ministerinvalassaan Thors lausui näin:
"Minä Astrid Thors lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Voidaan kysyä, miksi Thors on tehnyt tällaisen lakiesityksen ja miksi istuva eduskunta on sen hyväksynyt. Miksi on yhteiskunnan edun mukaista, että vaikkapa henkirikolliselle tai raiskaajalle voidaan aiempaa helpommin ja nopeammin myöntää Suomen kansalaisuus ja ettei häntä tämän jälkeen voida edes teoriassa karkottaa maasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eduskunta äänesti eilen 19.1 uudesta kansalaisuuslaista. Laki hyväksyttiin murskalukemin 157–5. Kansalaisuuslain muutoksen myötä Suomen kansalaisuuden saaminen helpottuu huomattavasti. Velvoitusta Suomessa asumisesta lyhennetään kuudesta vuodesta viiteen. Tämän päivän Aamulehden mukaan Maahanmuuttovirasto pelkää, että rikolliset alkavat hakea kansalaisuutta oleskeluluvan sijasta, koska oleskeluluvalla Suomessa asuva ulkomaalainen rikollinen voidaan karkottaa, mutta kansalaista ei.
Maahanmuuttoviraston kansalaisuusyksikön johtaja Tiina Suomisen mukaan Suomen kansalaisuuslakikäytäntö on muutoksen jälkeen Euroopan unionin lievin. Tuomitut rangaistukset vaikuttavat vain vähän kansalaisuuden myöntämiseen. Se, mikä lakimuutoksessa on myös ihmeellistä, on se, että sen mukaan henkilöllisyys voidaan vahvistaa, jos on kymmenen vuotta esiintynyt samalla nimellä, vaikka henkilö olisi esiintynyt tätä ennen jollain muulla nimellä.
Julkaistu: 09.02.2011 ess
Kolmekymppinen hiv-positiivinen mies raiskasi nuoren Lahdessa, kertoo Etelä-Suomen Sanomat.
Lehden mukaan Lahdessa asuva 31-vuotias Sudanista kotoisin oleva Barnaba Feter Wor Gony raiskasi 16-vuotiaan tytön, joka oli matkalla kaupasta kotiin ilta-aikaan marraskuun alussa. Hiv-positiivinen mies pakotti uhrin kerrostalon sisäpihalle.
Tekijä tuomittiin raiskauksesta ja törkeän pahoinpitelyn yrityksestä kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen.
Pahoinpitelytuomio määrättiin, koska raiskauksessa oli myös vakavan sairauden tarttumisen riski.
Hänet myös määrättiin maksamaan vahingonkorvausta tytölle kivusta, särystä ja kärsimyksestä yhteensä yli 15 000 euroa.
Mies sai myös tuomion rikoksesta, jonka teki vain muutama päivä raiskauksen jälkeen.
Gony tappeli Vesijärvenkadulla toisen miehen kanssa. Mies vastusteli häntä rauhoittaneita poliiseja väkivaltaisesti. Poliisi joutui lääkitykseen hiv-tartuntavaaran takia.
Pahoinpitelemälleen poliisille mies joutuu maksamaan korvausta kivusta, särystä ja kärsimyksestä yhteensä 3 000 euroa.
Lainaus:
Aamulehti torstai 20.1.2011
Suomen kansalaisuus heltiää myös linnakundeille
Laki : Vankeisrangaistus ei estä saamasta Suomen kansalaisuutta. Suomi kulkee tässä omaa tietään, sillä muualla asia on toisin.
Muutos : Kansalaisuuden saaminen helpottuu tulevaisuudessa, kun velvollisuus Suomessa asumisesta lyhenee kuudesta vuodesta viiteen.
Seuraus : Maahanmuutovirasto pelkää, että rikoksen tehneelle Suomen kansalaisuus voi irrota helpommin kuin oleskelulupa.
Suomessa on EU-alueen lievin kansalaisuuslaki
Pelko : Rikolliset siirtyvät hakemaan kansalaisuutta oleskeluluvan sijaan
Toni Viljanmaa
Aamulehti, Helsinki
Suomen kansalaisuus voi irrota helpommin kuin oleskelulupa. Vakavakaan rikos ei estä kansalaisuuden saamista – toisin kuin monessa muussa maassa.
Kansalaisuuden saaminen helpottuu eduskunnan hyväksymän kansalaisuuslain muutoksen vuoksi. Velvoitusta Suomessa asumisesta lyhennetään kuudesta vuodesta viiteen. Maahanmuuttovirasto pelkää, että rikolliset alkavat hakea kansalaisuutta oleskeluluvan sijasta.
– Tuleeko tilanteita, että kansalaisuuden saa helpommin kuin pysyvän oleskeluluvan? Jos henkilö hakee pysyvää oleskelulupaa eikä saa, pitääkin tyytyä kansalaisuuteen, Maahanmuuttoviraston kansalaisuusyksikön johtaja Tiina Suominen pohtii.
Virasto perää selvitystä siitä, mitkä rikokset estävät poliisia myöntämästä pysyviä oleskelulupia. Nyt sitä tietoa ei ole. Maahanmuuttovirasto olettaa, että oleskelulupa on vaikeampi saada kuin kansalaisuus jos henkilö on syyllistynyt rikoksiin.
Oleskeluluvalla Suomessa asuva ulkomaalainen rikollinen voidaan karkottaa, mutta kansalaista ei.
Rikoksiin syyllistyneille määrätään laissa odotusaika, jonka jälkeen he voivat hakea kansalaisuutta. Vuoden vankeustuomion jälkeen odotusaika on seitsemän vuotta.
Kansalaisuus voidaan jättää myöntämättä esimerkiksi, jos rikos on tuore. Myös pienet, mutta tuoreet ja usein toistuneet rötökset voivat estää kansalaisuuden saamisen. Tiukkaa linjaa vetävässä Tanskassa 1,5 vuoden vankilatuomio estää jo kansalaisuuden haun.
"Suomi, rosvoparatiisi"
Lakia vastaan äänesti ainoastaan perussuomalaiset, jonka mukaan laki muuttaisi nykyisiä nuhteettomuussäädöksiä. Se ei pidä paikkansa vaan säädökset pysvät entisellään.
– Laki ei muuta nykyistä tilannetta. Hallituksen esitykseen on kirjattu nykyinen soveltamiskäytäntö, Suominen sanoo.
Suomen kansalaisuuslakikäytäntö on Suomisen mukaan EU:n lievin. Tuomitut rangaistukset vaikuttavat vain vähän kansalaisuuden myöntämiseen.
Kansalaisuuslain nuhteettomuuspykälästä ei käyty poliittista keskustelua. Kansanedustaja Kari Rajamäki (sd) harmitteli, ettei hallintovaliokuntaa kuultu asiassa vaan asiaa pohti vain perustuslakivaliokunta.
Kokoomuksen kansanedustaja, ylikonstaapeli Kalle Jokinen on Rajamäen linjoilla. Hallintovaliokunta olisi puuttunut rikoksiin tarkemmin. Hän pelkää, että Suomesta tulee "rosvoparatiisi".
– Kysyin ministeri Astrid Thorsilta (r) haluammeko tänne vakaviin rikollisiin [pitäisi varmaan olla : rikoksiin] syyllistyneitä. Voin poliisin kokemuksella todeta, että olemme omavaraisia rikollisten suhteen, Jokinen sanoo.
Lakimuutoksessa on ongelmallista myös se, että sen mukaan henkilöllisyys voidaan vahvistaa, jos on kymmenen vuotta esiintynyt samalla nimellä.
Tämä voi miellyttää etenkin järjestäytynyttä rikollisuutta.
Jokisen mielestä seuraavan eduskunnan pitäisi avata laki uudesta, vaikka hän itse äänesti lain puolesta.
Yksinhuoltajia ja monilapsisten perheiden äitejä koskevat kielitaitolievennykset voivat luoda lakiin hakuautomaatin.
– Suuri joukko hakijoista on tässä tilanteessa. Siihen varmasti vedotaan. Voi olla, että linjauksia joudutaan hakemaan korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO), johtaja Suominen sanoo.