Television suuri työuupumuskeskustelu oli karmiva katsottava. Se paljasti vastaansanomattomasti kapitalismin ihmisoikeuksia polkevan ytimen. Sen kuinka työnantaja välittää piut paut työläisen työhyvinvoinnista ja jaksamisesta, kun päällimmäinen tavoite on kapitalisti itse ja hänen oma hyvinvointinsa. Kovakalloinen kapitalisti ei koskaan myönnä virheitään. Keskustelussakin kapitalismin valtaamat työnantajan edustajat suorastaan kiistivät, että työelämässä olisi jotakin vialla. Siitäkin huolimatta, että normaalijärkinen havaitsi selkeästi, kuinka kapitalismin puolustajat puhuivat itsensä kerrassaan pussiin. Esittivät jopa järjenvastaisia päätelmiä. Eipä siis ihme, että kapitalismikin tuottaa järjenvastaisia tuloksia.
Kapitalistille on suoranainen mahdottomuus tajuta, että työelämä olisi jakautunut kahteen leiriin, työnantajaan ja työntekijään. Sen sijaan kapitalisti uskoo jakomielisesti, että hän ja työläinen ovat samassa veneessä, vaikka työn hedelmät ropisevat aivan muualle kuin työläisen laariin. Tämä näkyi selkeästi myös itse keskustelussa.
Edellä sanotusta käy hyvin ilmi työpahoinvoinnin ydin. Se, että valta on työnantajalla ja työläinen on työnantajalle alisteinen. Työnantaja voi mitä pirullisimmin keinoin pakottaa työntekijän lisäämään työnantajansa hyvinvointia siitäkin huolimatta olipa työntekijä miten uuvuksissa tahansa.
Keskustelussa eräs kapitalismin edustaja yritti tosin mussuttaa, ettei työntekijän alistaminen jäy päinsä, koska muuten työntekijä lähtee niin sanotusti kävelemään. So what? Esimerkiksi Suomessa on tällä hetkellä varovaisestikin arvioiden muutama sata tuhatta työtöntä, joten siinä on kyllä valinnanvaraa yhden poislähteneen tilalle.
Työntekijäpuolen edustaja otti esille jo mainitun hiostamisenkin. Sen kuinka työnantaja yrittää kaikin mahdollisin keinoin saada työntekijästä irti entistä enemmän. Muiden muassa kiristämällä lisäsuorituksia lisätyöporkkanalla tai valvomalla työtahtia käyttämällä väärin valvontaan tarkoitettuja kameroita samoin kuin olemalla piittaamatta työehtosopimuksista. Kaikki esimerkit kaikuivat kuuroille korville. Kapitalisti piti toimintaansa moitteettomana. Sen sijaan työntekijän asenteessa oli kauhea vika.
Asennevamman osoittamiseksi ohjelmaan oli järjestäjämedian taholta roudattu vierastyöläinen, jonka piti toimia mallina suomalaiselle työläiselle siitä, miten työ piti suorittaa oikealla asenteella iloisesti hymyilleen. Mainittu vierastyöläinen teki työtä mielellään, oli työpaikallaan myyntikuningas ja saapui työhönkin jo tuntia ennen työajan virallista alkamista.
Vastapainoksi ohjelmaan oli saatu mukaan myös terapeutti, jonka tehtävä mitä ilmeisimmin oli osoittaa kapitalismin perustavaa laatua oleva sairaus. Moni tervejärkinen näkyikin tämän oivaltavan, mutta varsinaisiin kapitalismin edustajiin mikään ei uponnut. Ei varsinkaan selkeä järkipuhe. Sen sijaan kapitalistit mussuttivat kuin Ekonomia-sarjan suomennetut teokset jotakin käsittämätöntä munkkilatinaa yhteiskunnan palveluista ja niiden vähenemisestä, jos ihmiset eivät tee työtä.
Yksi merkittävimpiä huomautuksia työntekemisen mielekkyyttä vastaan oli toteamus siitä, kuinka työntekemisen hedelmät eivät koidu työläisen vaan kapitalistin hyväksi. Tuloerojen kasvu todettiin tästä valaisevaksi esimerkiksi. Siitäkin huolimatta, vaikka oikein ministeri inttää toista.
Kapitalistille on suoranainen mahdottomuus tajuta, että työelämä olisi jakautunut kahteen leiriin, työnantajaan ja työntekijään. Sen sijaan kapitalisti uskoo jakomielisesti, että hän ja työläinen ovat samassa veneessä, vaikka työn hedelmät ropisevat aivan muualle kuin työläisen laariin. Tämä näkyi selkeästi myös itse keskustelussa.
Edellä sanotusta käy hyvin ilmi työpahoinvoinnin ydin. Se, että valta on työnantajalla ja työläinen on työnantajalle alisteinen. Työnantaja voi mitä pirullisimmin keinoin pakottaa työntekijän lisäämään työnantajansa hyvinvointia siitäkin huolimatta olipa työntekijä miten uuvuksissa tahansa.
Keskustelussa eräs kapitalismin edustaja yritti tosin mussuttaa, ettei työntekijän alistaminen jäy päinsä, koska muuten työntekijä lähtee niin sanotusti kävelemään. So what? Esimerkiksi Suomessa on tällä hetkellä varovaisestikin arvioiden muutama sata tuhatta työtöntä, joten siinä on kyllä valinnanvaraa yhden poislähteneen tilalle.
Työntekijäpuolen edustaja otti esille jo mainitun hiostamisenkin. Sen kuinka työnantaja yrittää kaikin mahdollisin keinoin saada työntekijästä irti entistä enemmän. Muiden muassa kiristämällä lisäsuorituksia lisätyöporkkanalla tai valvomalla työtahtia käyttämällä väärin valvontaan tarkoitettuja kameroita samoin kuin olemalla piittaamatta työehtosopimuksista. Kaikki esimerkit kaikuivat kuuroille korville. Kapitalisti piti toimintaansa moitteettomana. Sen sijaan työntekijän asenteessa oli kauhea vika.
Asennevamman osoittamiseksi ohjelmaan oli järjestäjämedian taholta roudattu vierastyöläinen, jonka piti toimia mallina suomalaiselle työläiselle siitä, miten työ piti suorittaa oikealla asenteella iloisesti hymyilleen. Mainittu vierastyöläinen teki työtä mielellään, oli työpaikallaan myyntikuningas ja saapui työhönkin jo tuntia ennen työajan virallista alkamista.
Vastapainoksi ohjelmaan oli saatu mukaan myös terapeutti, jonka tehtävä mitä ilmeisimmin oli osoittaa kapitalismin perustavaa laatua oleva sairaus. Moni tervejärkinen näkyikin tämän oivaltavan, mutta varsinaisiin kapitalismin edustajiin mikään ei uponnut. Ei varsinkaan selkeä järkipuhe. Sen sijaan kapitalistit mussuttivat kuin Ekonomia-sarjan suomennetut teokset jotakin käsittämätöntä munkkilatinaa yhteiskunnan palveluista ja niiden vähenemisestä, jos ihmiset eivät tee työtä.
Yksi merkittävimpiä huomautuksia työntekemisen mielekkyyttä vastaan oli toteamus siitä, kuinka työntekemisen hedelmät eivät koidu työläisen vaan kapitalistin hyväksi. Tuloerojen kasvu todettiin tästä valaisevaksi esimerkiksi. Siitäkin huolimatta, vaikka oikein ministeri inttää toista.
Vastaukset 29
Vanhimmat
,ettei palstalaisissa ole yhtään porvaria.
Työntekijät ovat työnantajalle resurssi, jota ilman ei tulosta tehdä eikä voittoja kerätä. Tämän voisit ensiksi painaa mieleesi.
Sen jälkeen voit kysyä itseltäsi onko työnantajan helpompi kerätä voittoja kohtelemalla resurssiaan hyvin vai huonosti.
Siis se, että meillä on satoja tuhansia työttömiä? Tässä tilanteessa on melko samantekevää, miten työnantaja työläistä kohtelee. Itse asiassa koko työttömyys on osoitus työnantajan asenteesta. Jos työntekijä olisi todella tärkeä, meillä ei olisi ensimmäistäkään työtöntä. Tässäpä se fakta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9654887#comment-48038104
, laita nyt kumminkin se mietintämyssy ensin päähän.
Ei sun jutuissasi ole mitään pointtia.
Juttuni vaativat kohtalaisen ymmärryksen. Jotkut jutuistani eivät avaudu kuin parhaimmistolle.
vaivautunut töitä tekemään?
Arvaan, että tämä ilmarinen on toiminut enintään jossain julkisessa virassa, muttei missään nimessä palkansaajana yksityisellä sektorilla.
oikeissa töissä ole käsiään paskannut.
Paskan kierran todella kaukaa.
Nyt vain kysymys on kapitalisteista ja riistosta.
sinut toimitettin ulos taisi olla ripein liikkeesi tyäelämässä?
Sellaista kapitalistia ei ole vielä syntynytkään, jolla olisi metoodiisi tarvittavia fyysisiäkään kykyjä. Sen sijaan niska-perse-ote kertoo jotakin kapitalistin menetelmistä yleensä. Haisevat vähintään taivaaseen.
Työpaikan ilmapiirin myrkyttäjiä ovat vasemmistoiset SAK:n luottopamput, he suorastaan kiduttaa muiden puolueiden kannattajia. Alistamista tapahtuu niin kauan että ihmisen on pakko lähteä muutoin hyvästä työpaikastaan. Heitä ilmeisesti koulutetaan Ay, taholta tähän tarkoitukseen.
Eikö ammattiyhdistysliike nimenomaan pyri parantamaan työoloja? Sen sijaan EK ja muut kapitalistiset järjestöt jo toimenkuvansa mukaisesti pyrkivät riiston lisäämiseen. Vertaa nyt hyvä ihminen keskenänsä, mitä sanoo ammattiyhdistysjohtaja ja mitä EK:n ja muiden kapitalististen järjestöjen nokkamiehet pienemmistä kihoista nyt puhumattkaan. Tosin saattaa olla, että EK:n ja kapitalististen järjestöjen nokkamiesten munkkilatina on siksi vaikeaa, ettet sitä ymmärrä, mutta jos luet Ekonomia -sarjan kirjat, niin ehkä puhe sitten avautuu.
Mutta se edellyttää tietyn väristä jäsenn kirjaa. Se pitä'ä olla vähintään vaalaenpunainen. Toinen vaataimus on että pitää olla ammattiliiton jäsen.
Jos nämä ehdot ei täyty on töissä hyvin tukalaa.
Yleensä työpaikasta on lähdettävä ennenmmin tai myöhemmin työpaikkakiusaamisen vuoksi.
Viimeaikaisten tietojen mukaan työpaikkakiusaaja on useimmiten juuri esimies. Mitä ihmeen tekemistä vaaleanpunaisella jäsenkirjalla on asiassa?
Työpaikalla.
Oletko liiot0n jäsen?
Jos ei ole tulee välittömästi paperit eteen ja käsketään täyttämään ne. Jos ei suostu täyttämään niin sitten olet hyljeksitty ja painostus alkaa.
Toinen kysymys.
Minkä puolueen jäsen olet?
Jos jäsenyys sattuu olemaan jotakin muuta kuin Vaaleanpunaista ole jo hylkiö joka ei osaakaan mitään.
Siitä painostus ja kiristäminren alkaa. Ei siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa Liityä Demareihin ja liittoon tai lähteä työpaikasta.
Työpaikallasi on todella oudot kapitalistit vallassa. Toisaalta, jos olet itse kapitalisti, niin mitä ihmettä ylipäätään teet sellaisessa työpaikassa, jossa on punapakko? Yleensä kumminkin liittoon kuuluminen on järkevä toimenpide.
kapitalistejako tyäkaverit onkin jotka kiristää Demareiden SAK:n jäseneksihahahahahahah
Siellä on kaikkien kiihkein tollakko pääluottamusmies. Ite kiskoo rahaa työnantajalta ja ei tee varsinaisetsi työtä ollenkaan muuta vauhkoaa niistä jäsenkirjoita ja kulkee muka kaikenmaailman kokouksissa. Oikieta piruja työkavereille.
Vaikuttaa siltä, ettet ole juuri hajulla ammattiyhdistystoiminnan ideasta.
Yhtälö ei oikein toimi. Keskusta ja kommunismi on historallisesti parempi vertaus.
Laitoin otsikkoon Keskustan siksi, että Keskustan pitää kiinnittää huomiota työelämän laatuun, eikä juosta sokkona käkenä kaikkien kapitalististen vaatimusten perässä. Keskustan pitäisi olla tasapainottava voima, joka ottaa huomioon niin työntekijän kuin työnantajankin näkemykset.
ASialla on aina kaksi puoltak
Kun vaaditaan korkeita palkkoja vaaditaan myös että palkan eteentehdään töitä.
Jos työtaakkaa haluaa keventää pitää se myös palkkojen joustaa. Nytkin vain katsotaan että hinnat ovat nousseet. Josta syystä katsotaan että aplkkojen on myhös noustava. Palkkojen nostot aina ylittää inflaation. Se johtaa siihen että koska palkat ei jousta joustaa työaika.
Tämä on se oravanpyörään joka aiheuttaa työhyvonvoinnin heikkenemiseen. Mitä enemmän vaaditaan palkkaa sitä kiireempi on töissä. Sitä pienemm'älöä tuövoimalla työt teetetään.
Onko nuo ylimitoitetut palkkavaatimukset sitten sitä mikä nostaa elämänlaatua???
Tekeekö se raha todellakaan autuaaksi, eli onnelliseksi??
Siksi varmaan kolmaskin näkökulma olisi tarpeellinen. Tälläkin hetkellä poliittiset voimat jakautuvat vasemmistoon ja oikeistoon. Siksi Keskustan pitää kehittää talousosaamistaan kolmannen tien löytämiseksi.
Kyllä se jo nähtiin viime vaaleissa : Kepu löysi Nova Groupin , Arto Merisalon , Tapani Yli-Saunamäen ,
Kyösti Kakkosen , Toivo Sukarin, Suomi- Soffan jne; kaikkine korruptiokelmeineen.
Se löysi myös Raha-automaattiyhdistyksen , josta kepulirosvot Vanhanen, Vihriälä ja Kaikkonen rosvosivat rahaa itselleen ja muille kepuloisille.
Kepulikonnat ovat OIKEISTOLAISIA UUSLIBERALISTEJA , eikä pidä kuvitella , että he olisivat jotenkin poliittisesti keskellä ; kyllä he todellisuudessa ovat äärioikealla.
Ja siellä ei työntekijäin oikeuksia tunneta eikä tunnusteta koskaan.
tutustua asioihin.
Kun minä tutustuin minunlla muuttui koko maailmankuva.
Tuollaiset ennakkoasenteet kannattaa nakata kaivoon.
Jutta ei meitä enää tarvitse.
kehotin Keskustaa opettelemaan taloustiedettä, joka välttää vastakkainasettelun.