Miksi olet Ent. ateisti, etkä Nyk. ateisti? Miten parannuit?
Ent. ateistille:
Mie
6369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi kirjoitit "parannuit"? Miksei "tulit uskoon"?
Nimimimerkki Lunatic
Kirjoittanut: Ent. ateisti, 11.5.2004 klo 11.48
Lunatik
ja joku toinenkin kysyi eilen, että kertoisin uskoontulostani ja tuntemuksistani. En aamulla löytänyt niitä kysymyksiä, mutta ehkä näet tämän.
Vastaan, että Herra teki minulle saman, minkä oli luvannut tehdä kansalleen Israelille; Hän kävi kimppuuni kuin karhu ja repi irti sydänkalvoni (Hoos.13:8). Hän vain teki sen, minkä on luvannut tehdä kaikille; ympärileikkasi minun sydämeni irti tästä maailmasta.
50-luvun loppupuolella - olin vähän alle kolmenkymmenen - kun taivas putosi päälleni. En ollut niin viaton kuin Kalle Armas Johansson, vaikka mitään laillisesti tuomittavaa ei omallatunnollani ollut. Nimimerkissäni ei ollut silloin ent.-preposiota. Olin Jumalan pilkkaaja niin kuin kuka tahansa semmoinen näillä palstoilla, mutta sydämeni oli levoton.
Satuin ihan vahingossa ottamaan kirjahyllystä Raamatun, kun työpaikalla oli joskus irvailtu jostakin raamatullisesta asiasta, josta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan. Halusin tarkistaa sitä, mutta enhän minä sitä kohtaa löytänyt vaan ihan kaikkea muuta, johon jäin koukkuun ja siinä riipun vieläkin.
Häpesin kenellekään sanoa, että luen Raamattua. Kun vaan joku kolisteli oven takana, sujautin Raamatun pois käsistäni kirjahyllyyn. Mutta milloin olin yksin kotona, luin Raamattua ja minut valtasi joku sanoinkuvaamaton tunne; kuin joku ihmeellinen rauhan, rakkauden ja neuvonantajan läheisyys minussa tai kanssani olisi ollut todellinen.
Joku tuttava sai minut houkuteltua helluntailaisten telttakokoukseen, jossa oli vierailevana puhujana saarnaaja Uuno Palonen. En ymmärtänyt hänen puheestaan höykösen pölähtävää, mutta hän esitti asiaansa niin rohkeasti, että mieleeni tuli ajatus, jotta tuo näyttää itse uskovan, mitä hän puhuu.
Hän levitti kätensä levälleen ja julisti, että Jeesus Kristus on ristillä kuollut sinunkin puolestasi. Jumala on hänet kuolleista herättänyt ja hän elää tänäkin päivänä. Kun kysyttiin, kenen puolesta saa rukoilla, olin siihen valmis. En minä siinä mitään tuntenut, mutta kohta huomasin, että en enää yhtään häpeillyt lukea Raamattua kenen tahansa nähden ja todistaa, että Jumala on ihmeellinen.
Ja nyt minä täyttä kurkkua huudan, että "hän hävittää tällä (samalla) vuorella verhon, joka verhoaa KAIKKI KANSAKUNNAT. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet KAIKKIEN kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta, (Jes.25:7,8).
Kristuksen siunausta sinulle ja kaikille lukijoille!
uskot siis Uuno Paloseen.
mutta tuonkin UP;n muistin väärin, hän olikin Sulo Pärssinen, eikä UP;n, mutta eihän sillä ole merkitystä, kuka tai mikä välitysenkelinä on, kun vaan pääsee Kristuksen tuntemaan.
Uskoon tulosi oli hieno kokemus varmasti :)
Itse ateistin ura loppui siihen kun aloin lukea asioita eräästä kirkosta. Ja eräänä iltana vain tajusin, että Jumala on olemassa. Jumalan tiet ovat aika tuntemattomat, sinut Hän kutsui raamatun kautta, minut hän kutsui kirkon kautta. Seuraavana viikona menin jumalanpalvelukseen ja tunsin että olin tullut kotiin.
Olen ollut aina kiinnostunut eri uskonnoista, mutta Jumala ei ollut aikaisemmin puhutellut minua. Häpesin syntejäni (joista myös epäilin harrastaneeni Pyhän Hengen pilkkaa) ja itkin niitä tuntikausia. Olin täysin varma, että vaikka kuinka uskoisin joutuisin helvettiin. Olin rikkonut lähes jokaista kymmentä käskyä, paitsi ketään en ollut tappanut. Kun sitten jumalanpalveluksessa suoritettiin yhteinen synnintunnustus tunsin, että olin oikeasti saanut anteeksi.
Silti tuo kirkko (eräs vanha kirkko) otti minut vastaan ja toivotti tervetulleet. Enkä ole katunut tätä.
Ateistina ollessani tunsin koko ajan etsiväni jotain, olin hyvin rauhaton ja etsin ja etsin. Halusin matkustella pitkin maailmaa, koska uskoisin löytänyt kotini jostain. Ei sitä kotia maailmalta löytynyt, se löytyi kirkosta. En vain ymmärtänyt etsinä sielulleni kotia. Kirkkoni on niin suuri, että se löytyy jokaiselta maailman kolkalta, joten voin olla missä tahansa, mutta sieluni on silti kotona.
Ateistikaverini väittivät että vain serotoniinit olivat korkealla ja siksi minulla oli tuollaisia kokemuksia :) Mutta serotoniinit eivät nouse tuosta vaan niihinkin tarvitaan joku syy ja uskoisin tuon syyn olevan Jumalan läsnäolo.
ja kiitän Jumalaa sinunkin puolestasi, että hän ohjaa kaikkia ihmisiä tavalla tai toisella itsensä Kristuksen tuntemiseen. Se on tärkeintä, väliäko hällä, minkä kautta se tapahtuu.
Siunausta sinulle!