Ote David Byronin esseestä:
"Jos on olemassa jokin suosikkitekosyy feministiselle seksismille, niin se on tämä: "Onhan tietysti aina niitä ääri-ihmisiä…"
Niin kuin on monien iskulauseiden kohdalla, tuo lause ei rohkaise minkäänlaiseen kriittiseen analyysiin. Sen tueksi ei esitetä mitään todisteita, eikä kenenkään odoteta haastavan sitä. Se on itsestäänselvyys. Kaikissa liikkeissä on ääri-ihmisiä. Kaikki sen tietävät! Mitä ihmettä voisi sanoa tällaista itsestään selvää tosiasiaa vastaan...
Tarkastellaanpa sitä, miten tämä feministien suosikkitekosyy käyttää kyseistä termiä. Tyypillinen tilanne on se, että he vastaavat syytökseen, että feminismi ei ole tasa-arvoliike, esimerkiksi sen perusteella, että jotkut tietyt feministit sanovat ilmeisen seksistisiä asioita, kuten "Kaikki miehet ovat raiskaajia". He myöntävät, että jotkut "äärifeministit" eivät selvästikään ole kiinnostuneita sukupuolten tasa-arvosta, mutta sanovat, etteivät he edusta todellista feminismiä.
Tässä on vain se vika, että ääri-ihmiset todella uskovat liikkeensä ajamiin asiohin. Kiihkeästi. Siitä etuliite ääri. Mutta feministit kutsuvat ääri-ihmisiksi niitä, jotka eivät usko ollenkaan sukupuolten tasa-arvoon. Feministit eivät sanoudu irti näistä ihmisistä, kuten Marilyn French, Andrea Dworkin, Catharine MacKinnon, Valerie Solanas tai ryhmistä, kuten NOW, siksi että he haluavat liikaa tasa-arvoa, vaan koska he haluavat itselleen kaiken! He eivät ole äärimmäisiä tasa-arvon kannattajia, vaan äärimmäisiä tasa-arvon vastustajia. Jos feminismissä olisi kyse tasa-arvosta, nämä ihmiset tuomittaisiin feminismin vihollisina.
On kaksi mahdollista selitystä tälle, että feministit sekoittavat keskenään "ääri-ihmisen" ja "vihollisen". Ensimmäinen on se, että he eivät tiedä, mitä sana "ääri-ihminen" tarkoittaa, ja aidosti uskovat, että kaikissa liikkeissä on ihmisiä, jopa suosittuja johtajia, jotka avoimesti toimivat liikkeen tavoitteita vastaan. Toinen on se, että kyllä, nämä ihmiset todella ovat äärifeministejä eikä feminismi ole kiinnostunut tasa-arvosta, vaan vain naisten asioista. Tällöin he sopivat ääri-ihmisen määritelmään erittäin hyvin. He ajavat naisten asiaa, niin kuin kaikki feministit, mutta vievät sen liian pitkälle. Valitettavasti tämä jälkimmäinen selitys, joka on mitä todennäköisimmin oikea, on ristiriidassa sen kanssa, mitä feministinen apologetiikka yrittää sanoa - että feminismissä ei ole kyse vain naisista, vaan ennemminkin sukupuolten tasa-arvosta eli kummastakin sukupuolesta."
"Jos on olemassa jokin suosikkitekosyy feministiselle seksismille, niin se on tämä: "Onhan tietysti aina niitä ääri-ihmisiä…"
Niin kuin on monien iskulauseiden kohdalla, tuo lause ei rohkaise minkäänlaiseen kriittiseen analyysiin. Sen tueksi ei esitetä mitään todisteita, eikä kenenkään odoteta haastavan sitä. Se on itsestäänselvyys. Kaikissa liikkeissä on ääri-ihmisiä. Kaikki sen tietävät! Mitä ihmettä voisi sanoa tällaista itsestään selvää tosiasiaa vastaan...
Tarkastellaanpa sitä, miten tämä feministien suosikkitekosyy käyttää kyseistä termiä. Tyypillinen tilanne on se, että he vastaavat syytökseen, että feminismi ei ole tasa-arvoliike, esimerkiksi sen perusteella, että jotkut tietyt feministit sanovat ilmeisen seksistisiä asioita, kuten "Kaikki miehet ovat raiskaajia". He myöntävät, että jotkut "äärifeministit" eivät selvästikään ole kiinnostuneita sukupuolten tasa-arvosta, mutta sanovat, etteivät he edusta todellista feminismiä.
Tässä on vain se vika, että ääri-ihmiset todella uskovat liikkeensä ajamiin asiohin. Kiihkeästi. Siitä etuliite ääri. Mutta feministit kutsuvat ääri-ihmisiksi niitä, jotka eivät usko ollenkaan sukupuolten tasa-arvoon. Feministit eivät sanoudu irti näistä ihmisistä, kuten Marilyn French, Andrea Dworkin, Catharine MacKinnon, Valerie Solanas tai ryhmistä, kuten NOW, siksi että he haluavat liikaa tasa-arvoa, vaan koska he haluavat itselleen kaiken! He eivät ole äärimmäisiä tasa-arvon kannattajia, vaan äärimmäisiä tasa-arvon vastustajia. Jos feminismissä olisi kyse tasa-arvosta, nämä ihmiset tuomittaisiin feminismin vihollisina.
On kaksi mahdollista selitystä tälle, että feministit sekoittavat keskenään "ääri-ihmisen" ja "vihollisen". Ensimmäinen on se, että he eivät tiedä, mitä sana "ääri-ihminen" tarkoittaa, ja aidosti uskovat, että kaikissa liikkeissä on ihmisiä, jopa suosittuja johtajia, jotka avoimesti toimivat liikkeen tavoitteita vastaan. Toinen on se, että kyllä, nämä ihmiset todella ovat äärifeministejä eikä feminismi ole kiinnostunut tasa-arvosta, vaan vain naisten asioista. Tällöin he sopivat ääri-ihmisen määritelmään erittäin hyvin. He ajavat naisten asiaa, niin kuin kaikki feministit, mutta vievät sen liian pitkälle. Valitettavasti tämä jälkimmäinen selitys, joka on mitä todennäköisimmin oikea, on ristiriidassa sen kanssa, mitä feministinen apologetiikka yrittää sanoa - että feminismissä ei ole kyse vain naisista, vaan ennemminkin sukupuolten tasa-arvosta eli kummastakin sukupuolesta."
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kyllä, kannatan aitoa sukupuolten tasa-arvoa laillisten oikeuksien suhteen ja myös epämääräisemmässä mutta vaikutukseltaan aivan yhtä suuressa asiassa eli siinä, mitä ihmisiltä vaaditaan. Ja ei, en ole poliittisesti konservatiivi, en ole uskonnollinen enkä usko siihen, että ihmiset pitää sulkea perinteisiin sukupuolirooleihin. Itse asiassa olen monella tavalla juuri sellainen henkilö, jollaisia feministit väittävät olevansa… koska feminismi on onnistunut loistavasti esittämään itsensä, ei vain yhtenä, vaan ainoana sukupuolten tasa-arvoa ajavana liikkeenä. Joten jokainen, joka vastustaa feminismiä, siten väkisinkin vastustaa tasa-arvoa ja vihaa naisia.
Hetkinen… "vihaa naisia"? Jos feminismi ajaa kummankin sukupuolen asiaa, miksi se ei voisi tarkoittaa, että vihaan miehiä?"
-David Byron
No miten on, feministit?