Voimakkaasti temperamenttinen vauva

Esimerkiksi sensorisen integraation häiriö ja aistiyli-tai aliherkkyys ilmenevät jo vauvasta lähtien. En halua pelotella, mutta varhainen puuttuminen erilaisiin neurologisiin ongelmiin parantaa ennusteita huomattavasti. Siis eihän nyt vauvana vielä mitään diagnosoida, mutta pidä mielessä kehityksen edetessä jos edelleen poikkeavuutta käytöksessä ilmenee. Vertaistukea esim perheklubi.net sivuilta.

...ja jatkuvaa täysillä purkaantumista.

Itse olen miettinyt sitä, että miten helvetissä kukaan ihminen koskaan haluaa useampia lapsia? Vastaus on selkeästi se, että he eivät ole kokeneet yhtä tälläistä vauvaaikaa.

Kun sattuu se hetki, että tekeminen ei miellytä ja sehän sattuu melkein joka ilta kun jossain pyritään käymään (tyttö olisi mielellään vain kotona ja touhuilisi omilla leluillaan yhdessä isän tai äidin kanssa), niin olen vain totuttanut itseni. Täytyy kasvattaa kova kuori itselleen, toisten halventavat ilmeet eivät sa vaikuttaa, vaikka lapsi huutaa kuin päätä leikattaisiin, niin me vain jatketaan, vaihtoehtonahan olisi mökkiytyä neljän seinän sisälle... Turhauttavinta on se, kun itsekin on hermo kireänä, kun kuunneelut täyttä huutoa vaikka koko vaunulenkin ajana ja vihdoin päöäset väsyneenä kömpimään kotiin, lasket karjuvan vauvan sylsitäsi eteissen alttialle vaatteiden riisumista varten ja sillä hetkellä se väläyttää mitä valloittavimman hymyn ja on sitten koko illaan kotona yhtä hymyä vain: "oi miksi et voinut olla hyväntuulinen jo lenkillä, miksi annoit julki taas kuvan siitä, että olen paska äiti ja huudatan lasta..." Kaverit tietenkin tietävät että lapsi on myös hyväntuulinen, vaikka eivät sitä (hyväntuulisuutta) koskaan kodin ulkopuolella juuri näe, mutta hirvittää niiden ajatukset, joille ei pääse selittämään, että lapsi vain tahtoo tahtonsa läpi ja ei, se ei kyllästy itkemiseen ennenkuin se on saanut sen läpi.

Huolestuisin asiasta joo, mutta kun aikaa on mennyt pitkään ja jo neljän kuukauden iässä neuvolan lääkäri on todennut tytöstä, että tempparamentti on valtava (silloin lääkärillä käynnin yhteydessä huusi keuhkonsa lähes pihalle, kun jotain ikävää tapahtui -kuten pukeminen- ja lopetti kun seinään kun tekeminen loppui).

Olen itse työssäni autistien ja aistipoikkeavuuksien kanssa tekemisissä, kieltämättä käy monesti mielessä myös oman lapsen kohdalla. Mutta en usko aistiärsykkeiden vastaanottamisessa olevan poikkeavuutta, vaikka niihin reakointi on monesti jopa liioiteltua, koska lapsi on vuorovaikutustaidoiltaan täysin normaali. Eli minulle ei tule mieleen aiemman vihjaamista aistipoikkeavuuksista mieleen kuin autisminkirjo ja autististen piirteiden ensimmäiset varoitusmerkit löytyvät kyllä yleensä tuolta vuorovaikutuksen puolelta, aistipoikkeavuudet havaitaan myöhemmin. Huolestuisin, jos lapsi olisi sulkeutunut, eikä ottaisi kontaktia häntä hoitaviin ihmisiin ja kun siihen lisätään voimakas aistiärsykereakointi, niin sitten olisin jo tosi huolissani.

poika oli ihan samanlainen. Meidän esikoinen. Jo synnytyslaitoksella täditkin huomasi että on temperamenttia. Tissi suuhun je heti, herätessä parkuun heti.. Tämän lapsen kanssa mikään ei ole ollut tasaisen leppoisaa, ei rentouttavaa vauva-aikaa olla nähtykään, on valvottu ensimmäisen puolivuotta putkeen kun oli huono nukkuja.

Ei pitäisi valittaa kun lapsi on aina ollut terve normaali lapsi jne mutta en minäkään VOI käsittää kuinka helvetissä joku tekee lapsia edes 2v välein saati lyhemmällä tai 5v aika välillä?! Vaikka pinnaa on venytetty äärimmilleen joka asiassa ja nähty asiat aina lapsen edun kannalta niin pitää tunnustaa että loppuu voimat järki ja kaikki muukin. Nyt taapero on 2v. On edelleen kunnon tahtolapsi, helppoa elämää ei vieläkään ole nähty, kun loppui pikkuvauvan sylissä kanto alkoi perässä juokseminen. Kun loppui ainainen syöttämisen kanssa taistelu alkoi ruuan kerääminen lattialta.. jnejnejnejne..

Nyt on alkanut sitten uhmaikä oikeen tosissaan!! Mikään ei ole lapselle mieleen, kun saadaan houkuteltua esim. kylpyyn alkaa houkuttelu sieltä pois.. kun syömään saadaan ei saa sitä lopettamaan. Kun saadaan puettua ei saisi riisua jnejne, kun saadaan ulos ei saada sisälle tulemaan. Kun nukkumaan ei saa herättää esim. päiväkotiin.. jnejne.. Tahtojen taistoa aina vain.

Varmaan minusta/meistä nyt ajatellaan että ollaan vaan huonoja kasvattajia mutta kyllä tämä nyt vaan on sellainen lapsi ettei jokaista pariskuntaa siunata tällaisilla! Eikä tule pikkukakkosia ehkä ikinä, ei varmaankaan ehrmo kestä :)

On se silti maailman ihanin rakkain ja herttaisin taapero enkä lapsestani luopuisi mutta kova koulu on käyty enkä voi sanoa ettenkö päivääkään vaihtaisi pois :) Ja harjoituksia jatketaan..

Tsemppiä vaan ja ennenkaikkea jaksamista!! Itse totean ja lohduttautun ajatuksella aina vaan että armeijaan äiti ei enää pääse mukaan passamaan ja joskus ehkä tulee vielä sekin aika kun äiti EI SAA eikä TARVII olla kokoajan hyysäämässä torumassa kantamassa jnejne..

Älä heti usko jos väittävät että neurologisia häiriöitä jne.. ihan temperamentti voi olla tosi voimakas.

Vitsi ois ihan kamalaa jos ois tommonen lapsi. kaikil menis varmaa hermot tollasee kanan rääkymiseen. kuulostaaki varmaa semmoselta kidutetulta kanalta. ihan kamala vauva. se on ehkä sun mielestä ihana, mutta ei varmasti monen muiden. sillä moni ei jaksais tollasta kakaraa, jolle olet vain robotti ja pompoteltava. joka elää vaan sitä varten ilman omaa elämää. en jaksais tollasta vaatijaa. en tiedä kyl ketää tollasta noin ilkeetä vauvaa, jotka pistää vanhempien mielenterveyden koetukselle. yleensä vauvat on kilttejä ja tyynejä, mut harvemmin noin hirveitä ällötyksiä kananpyllyjä.

Tännehän olikin tullu muutamia kannustavia kirjotuksia. Mäkin oon aina miettiny miten jotkut haluaa lisää lapsia! Sellaset niitä tietysti haluaa joilla esikoinen on ollut helppo tapaus. Meillä on ainakin ollut miehen kanssa puhe, että tämä yksi saa riittää.. En jaksaisi jos tulis toinen samanlainen vaikka ihania kyllä ovat kun sille päälle sattuu.

Kiitos teille, kun olette luoneet uskoa paremmasta. Aloin tänään kirjoittaa blogia, johon kokoan ajatuksia temperamenttisen vauvan kanssa elämisestä. Vaikka tämä viestiketju onkin vanha, toivon, että löytäisin tätä kautta muitakin, jotka elävät samassa tilanteessa. Blogia voi käydä lukemassa osoitteessa http://temperamenttityyne.blogspot.fi/